Hyvinvointilupauksen loppu: Miten suomalaisten luottamus terveydenhuoltojärjestelmään on kehittynyt vuosina 2021–2024?
1. Johdanto
Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on isojen kysymyksien edessä. Sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta vastaavat hyvinvointialueet ovat talousvaikeuksissa. Hyvinvointialueet varautuvat säästötoimiin tai ovat jo käynnistäneet niitä. Syksyllä 2024 nähdään, miten hallitus ja eduskunta reagoivat tilanteeseen, kun tulevan vuoden budjetista päätetään.
Sote-järjestelmää koskevien päätösten kannalta on tärkeä ymmärtää tämänhetkistä tilannetta. Tässä raportissa kuvataan suomalaisten luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään. Aineistona ovat Tilastokeskuksen keräämän Kansalaispulssi-kyselyn tulokset vuosilta 2021–2024. Valtioneuvoston kanslia käynnisti kuukausittaisen kyselyn koronapandemian aikana. Analyysi vertailee luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään eri väestöryhmissä ja selvittää, missä määrin yleinen luottamustason vaihtelu ja taloushuolien kasvu selittävät muutoksia luottamuksessa.
Kansalaisten luottamus terveyspalvelujärjestelmään on tärkeä ilmapuntari sille, miten Suomen perustuslain turvaamien riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden saaminen toteutuu käytännössä. Luottamuksella itsessään on myös suora vaikutus kansanterveyteen. Jos kansalaiset luottavat terveyspalvelujärjestelmään, he paitsi hakeutuvat hoitoon ajoissa, myös osallistuvat aktiivisesti oman terveytensä edistämiseen esimerkiksi noudattamalla terveydenhuollon ammattilaisten suosituksia ja kannattamalla kansanterveydellisiä toimia, kuten rokotusohjelmia.
Raportin aineisto ajoittuu merkittävien yhteiskunnallisten ja terveysjärjestelmää koskevien mullistusten keskelle. Keväällä 2020 alkanut koronapandemia koetteli terveydenhoitojärjestelmää ankarasti.
Vuoden 2023 alussa toteutunut sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus siirsi vastuun palveluiden järjestämisestä kunnilta uusille hyvinvointialueille. Sote-uudistuksen tavoitteena oli muun muassa parantaa palveluiden saatavuutta ja vähentää eriarvoisuutta. Uudistuksen toteutusta on käsitelty kriittisesti julkisessa keskustelussa. Esille ovat nousseet muun muassa hoitojonot, henkilöstöpula sekä ennen muuta rahoituksen riittämättömyys.
Kansalaisten luottamuksen muutoksia on erityisen tärkeää tarkastella nyt, kun hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa ja järjestelmän kyky vastata kansalaisten odotuksiin ja tarpeisiin on koetuksella. Kasvanut epäluottamus järjestelmää kohtaan on jo tunnistettu. Ennen tätä ei kuitenkaan ole tehty analyyseja siitä, kenen luottamus on heikentynyt eniten ja mistä kasvanut epäluottamus johtuu.
2. Luottamus terveydenhuoltojärjestelmään on murentunut
Kuviossa 1 on esitetty terveydenhuoltojärjestelmään luottavien ihmisten osuudet vuosina 2021–2024. Vuoden 2021 alussa 96 prosenttia suomalaisista luotti terveydenhuoltojärjestelmään. Toisin sanoen 4 prosenttia luotti järjestelmään vain vähän tai ei lainkaan. Luku oli samalla tasolla kuin luottamus poliisiin (96 prosenttia) ja koulutusjärjestelmään (97 prosenttia).
Kuvio 1. Luottamus terveydenhuoltojärjestelmään Suomessa 2021–2024. Vaaleampi väri kuvaa aineiston luottamusväliä (ks. luku 6). Aineisto: Tilastokeskuksen Kansalaispulssi-kyselyt.
Vähän terveydenhuoltojärjestelmään luottavien osuus kuitenkin nelinkertaistui 17 prosenttiin vuoden 2024 kesäkuuhun mennessä. Tuolloin enää 83 prosenttia vastaajista luotti terveydenhuoltojärjestelmään. Kuviossa 2 tarkastellaan luottamuksen kehitystä myös muissa instituutioissa. Siitä nähdään, että vain luottamus hallitukseen laski määrällisesti enemmän samalla ajanjaksolla, 83 prosentista 57 prosenttiin. Laskun jälkeen suomalaisten luottamuksen taso terveydenhuoltojärjestelmään on samalla tasolla kuin muissa Länsi-Euroopan maissa.
Kuvio 2. Luottamus instituutioihin Suomessa 2021–2024. Järjestetty luotetuimmasta vähiten luotetuimpaan viimeisessä aikapisteessä. Lähde: Tilastokeskuksen Kansalaispulssi-kyselyt.
3. Luottamus on heikointa vähän koulutetuilla ja yksin asuvilla
Kuviossa 3 on terveydenhuoltojärjestelmään luottavien osuus väestöryhmittäin. Terveydenhuoltoon vähiten luottivat pienituloiset, yksin asuvat ja vähän koulutetut. Luottamus laski kaikissa väestöryhmissä, mutta erityisen jyrkästi pienituloisilla ja yksinasuvilla vuoden 2023 aikana, jolloin hyvinvointialueet aloittivat toimintansa.
Kuvio 3. Luottamus eri väestöryhmissä. Kyselyn alkuperäiset väestöryhmät. Järjestetty vähiten luotetuimmasta luotetuimpaan viimeisessä aikapisteessä. Tuloluokka on itseraportoitu. Vaaleampi väri kuvaa aineiston luottamusväliä (ks. luku 6). Luottamusvälejä ei näytetä, jos ne eivät sisälly pystyakselin arvoihin. Lähde: Tilastokeskuksen Kansalaispulssi-kyselyt.
Luottamus terveydenhuoltojärjestelmään laski myös kaikissa maakunnissa (ks. kuvio 4). Matalin luottamus terveydenhuoltojärjestelmään oli Etelä-Pohjanmaalla.
Kuvio 4. Luottamus terveydenhuoltojärjestelmään maakunnissa. Järjestetty vähiten luotetuimmasta luotetuimpaan viimeisessä aikapisteessä. Vaaleampi väri kuvaa aineiston luottamusväliä (ks. luku 6). Luottamusvälejä ei näytetä, jos ne eivät sisällä pystyakselin arvoihin. Maakuntien tarkempaa vertailua rajoittavat pienet otoskoot. Lähde: Tilastokeskuksen Kansalaispulssi-kyselyt.
4. Yleinen luottamustason heikentyminen selittää vain osan luottamuksen laskusta terveydenhuoltojärjestelmään
Terveydenhuoltojärjestelmän luottamuksen lasku voi selittyä esimerkiksi yleisellä luottamustason muutoksella tai talousvaikeuksien kasvulla. Kuviossa 5 esitetään simuloitu arvio terveydenhuoltojärjestelmän luottamuksen tasosta skenaariossa, jossa taloushuolet ja yleinen luottamus pysyvät muuttumattomina alkuvuodesta 2021. Tällaisessa tilanteessa terveydenhuoltojärjestelmään vain vähän luottavien osuus olisi noussut 4 prosentista 13 prosenttiin eli hieman vähemmän kuin edellä kuvatussa vertailussa, jossa yleistä kehitystä ei huomioitu. Taloushuolet eivät selittäneet luottamustason muutoksia enempää.
Kuvio 5. Simuloitu luottamustaso eri skenaarioissa. Vaaleampi väri kuvaa aineiston luottamusväliä (ks. luku 6). Lähde: Tilastokeskuksen Kansalaispulssi-kyselyt.
Tuloksia tulkitessa on hyvä huomioida, että luottamus on subjektiivinen tunne. Edellä kuvattu lasku voi johtua todellisen palvelutason heikentymisen ohella myös esimeriksi julkisen keskustelun kriisipuheesta. Epäluottamuksen kasvulle on kuitenkin perusteita terveydenhuoltojärjestelmässä tapahtuneissa muutoksissa. Tähän viittaa se, että luottamus on heikentynyt eniten niissä väestöryhmissä, jotka käyttävät julkista terveydenhuoltojärjestelmää eniten.
Epäluottamuksen kasvu ajoittuu samaan ajanjaksoon, jona pohjoismaisen tilastotietokannan mukaiset terveydenhuoltoindikaattorit ovat muuttuneet huonompaan suuntaan. Entistä useampi suomalainen raportoi jääneensä ilman hoitoa pitkien hoitojonojen vuoksi. Tässä kehityksessä Suomi eroaa myös muista Pohjoismaista.
5. Terveydenhuoltojärjestelmän uskottavuuden parantaminen edellyttää rakenteellisia uudistuksia
Luottamus terveydenhuoltojärjestelmään on vaikea rakentaa, mutta helppo menettää. Jo pelkkä kriisipuhe ilman ratkaisuja voi lisätä epäluottamusta ja seurauksena heikentää suomalaisten tosiasiallista hyvinvointia. On myös muistettava, että osa luottamuksen laskusta liittyy yleiseen epäluottamuksen kasvuun yhteiskunnassa. Laskusta huolimatta suomalaisten luottamus terveydenhuoltojärjestelmään on edelleen verraten korkealla tasolla, kuten useissa muissakin Länsi-Euroopan maissa.
Terveydenhuoltojärjestelmän toimivuus ja luottamus siihen riippuvat pohjimmiltaan poliittisista päätöksistä. Sanna Marinin hallitus lyhensi perusterveydenhuollon hoitotakuun kiireettömään hoitoon pääsyn määräajan kolmesta kuukaudesta yhteen viikkoon. Samalla lisättiin valtionrahoitusta palvelujen tuotantoon. Hoitotakuun muutoksen tavoitteena oli parantaa kansalaisten mahdollisuutta saada perusterveydenhuollon palveluita oikea-aikaisesti. Petteri Orpon hallitus päätti kehysriihessään keväällä 2024 heikentää hoitotakuuta ja palauttaa määräajan kolmeen kuukauteen. Samalla myös terveydenhuoltojärjestelmän rahoitusta ollaan leikkaamassa. Nämä päätökset yhdessä hyvinvointialueiden alijäämiä ja irtisanomisia koskevan keskustelun kanssa voivat edelleen heikentää luottamusta terveydenhoitoon.
Alustavat analyysit osoittavat, että yksityisten lääkärikäyntien tukeminen ei ole kustannustehokas tapa parantaa hoitoon pääsyä. Luottamuksen palauttaminen vaatii suurempia rakenteellisia uudistuksia, kuten rahoitusjärjestelmän uudistamista, yksityisen ja julkisen terveydenhuollon vastuiden tarkempaa määrittelyä ja hyvinvointialueiden toiminnan selkeyttämistä.
Rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä, kun terveydenhuoltojärjestelmään kohdistuva paine kasvaa merkittävästi tulevina vuosina. Yli 80-vuotiaat käyttävät terveydenhuoltojärjestelmää runsaasti, ja Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan heidän määränsä tulee kasvamaan 150 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä ja 250 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä. Samaan aikaan resursseja ei näillä näkymin lisätä palvelutarpeen kasvun mukaan. Siksi nyt on tärkeää keskustella yhtäältä siitä, kuinka paljon haluamme käyttää julkisia varoja sosiaali- ja terveyspalveluihin ja toisaalta siitä, minkä tasoiset palvelut niillä voimme realistisesti saada.
6. Näin analyysi tehtiin
Analyysi perustuu kuukausittain toistettuihin Kansalaispulssi-kyselyihin. Kyselyt tilasi Valtioneuvoston kanslia ja toteutti Tilastokeskus. Kyselyiden otokset on muodostettu Tilastokeskuksen muiden tutkimusten vastaajista, jotka asuvat Manner-Suomessa ja ovat 15–74-vuotiaita. Kyselyt on toteutettu verkkokyselyinä. Vastausasteet ovat vaihdelleet 35–53 prosentin välillä ja vastaajien määrät ovat olleet noin 1000–1500 henkilöä.
Vastaajilta kysyttiin: ”Kuinka paljon luotat terveydenhuoltojärjestelmään?”. 0 kuvaa täydellistä epäluottamusta ja 10 täydellistä luottamusta. Terveydenhuoltojärjestelmään luottaviksi luettiin henkilöt, jotka vastasivat 5–10.
Analyysissä oli mukana 33 poikkileikkausaineistoa. Analyysissä on huomioitu painokertoimet, jotka korjaavat vastauskadosta aiheutuvaa harhaa. Luottamusvälit on laskettu 95 prosentin tasolla.
Yleisen luottamuksen ja taloushuolien vaikutusta havaittuun trendiin on simuloitu lineaarisen todennäköisyysmallin pohjalta. Regressioissa selitettiin luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään valitulla aikapisteellä, yleisellä luottamuksella sekä näiden yhteisvaikutuksella. Ajoin myös toisen mallin, jossa lisäsin lisäselittäjäksi taloushuolet. Mallin pohjalta on laskettu ennustetut arvot terveydenhuoltoluottamukselle käyttämällä ensimmäisen aikapisteen poikkileikkausaineistoa, mutta muuttamalla tämän aineiston aikapistemuuttujan arvoa.
Aineistot ovat vapaasti saatavilla ja analyysien koodit löytyvät GitHubista.
Kalevi Sorsa -säätiön talouspolitiikan tutkimukseen on saatu rahoitusta Palkansaajasäätiöltä, Kuluttajaosuustoiminnan säätiöltä, Riihi säätiöltä ja Turun työväensäätiöltä.
Kirjoittajan kuva: Tilda Hopia
Aapo Hiilamo on yhteiskuntatieteilijä. Hänen tutkimuskohteitaan ovat lapsiperheköyhyys, terveyserot ja väestötiede. Hän on valmistunut väestötieteen tohtoriksi London School of Economics -yliopistosta.