Ihmisoikeudet ja kestävä kehitys yritysmiljardien polttoaineena

Kirjoittaja Ilkka Vuorikuru Ilkka Vuorikuru
Kuvan 14-vuotias poika kerää kumia Indonesiassa. Hän lopetti koulun 12-vuotiaana auttaakseen perhettään saamaan lisätuloja. Kuva: Finnwatch.

ILKKA VUORIKURU. Finnwatch julkaisi 23.10 raportin lapsityövoiman käytöstä kumin valmistuksessa. Finnwatch on kansalaisjärjestö, joka tarkkailee nimenomaan Suomessa toimivien yritysten vastuullisuutta. Järjestö saa rahoitusta toisilta järjestöiltä ja esimerkiksi ammattiliitoilta sekä ulkoministeriöltä ja EU:lta. Nyt julkaistu raportti on synkkää luettavaa esimerkiksi suomalaiselle sairaalapalvelujen käyttäjälle.

Lapsityövoimaa ja vaarallisia kemikaaleja – luonnonkumituotannon ongelmat Aasiassa –raportissa luetaan madonluvut niin Goodyearin renkaille kuin sairaalakäsineitä valmistavalle Mölnlycke Health Carelle – ja monille muille.

Monimutkaiset alihankintaketjut johtavat voron jäljille. Mölnlycke Health Caren käyttämän alihankkijan, Kuala Lumpur Kepong Berhardin (KLK), kumiplantaaseilla työskenteleville ei makseta läheskään sitä palkkaa, mitä taas KLK:n käyttämä työvoimavälitysyritys oli sopinut. Lisäksi vaarallisten kemikaalien parissa työskenteleviltä työntekijöiltä puuttuvat riittävät suojavarusteet. Goodyearille työvoimaa välittävä yritys sen sijaan majoittaa jopa 9 työntekijää 35 neliön asuntoihin.

– Selvityksemme perustuvat tarkistettuihin tietoihin, videomateriaaleihin ja haastatteluihin, toiminnanjohtaja Sonja Vartiala korostaa.

Finnwatchin huomiota suuntaavat aktivistien vinkit ja taustajärjestöjen toiveet. Idea kumiselvitykseen tuli nimenomaan Finwatchin yhteistyöorganisaatioilta. Mukana raportin rahoituksessa oli useita ammattiliittoja.

Finnwatchin toiminta lisää yritysten, päättäjien ja kansalaisten tietoisuutta yritystoiminnan kielteisistä vaikutuksista. Vaikka tulokset puhuvat suoraa kieltä, tosiasia on, että järjestelmien muuttaminen on vaikeaa. Esimerkiksi jopa keskisuurten yritysten toimintatapojen muuttaminen ei muuta jonkin alueen rakenteellisia ongelmia.

– Toisaalta, raporttimme tekstiiliteollisuuden naistyöntekijöiden ihmisoikeuksista sai Hennes & Mauritzin käymään keskusteluja Bangladeshin pääministerin kanssa minimipalkkojen nostamisesta ja vuosittaisista tarkastuksista, Vartiala kertoo.

Periaatteet ja lait ohjaavat yritysten toimintaa

Suomelta ei puutu yritystoimintaa ohjaavia ohjeistuksia ja toimintaa valvotaan lailla. Nyt ollaan päivittämässä edellisen hallituksen aikana laadittua yhteisvastuun periaatepäätöstä. Vastaavia ohjeistuksia Finnwatch esittää omissa raporteissaan.

– Sellaisista asioista, joihin on olemassa suoraviivaisia ratkaisuja, on helppo tehdä ohjeistuksia ja julkaista ne omissa raporteissamme. Monimutkaisissa kysymyksissä on vaikeampi linjata oikeaa toimintatapaa jonkin sektorin yrityksille , Vartiala kertoo.

Finnwatch tiedottaa tuloksistaan kansanedustajille ja viranomaisille. Tällä hetkellä Euroopan unioni on laatimassa uutta hankintadirektiiviä jolla on aikanaan vaikutusta myös Suomen hankintalakiin.

Aasian maissa työntekijöiden oikeudet ja ihmisoikeudet kulkevat käsi kädessä.(cc) http://www.flickr.com/photos/izumiflowers/

– Suomessa selvitystemme tuloksista ei yleensä synny väittelyä, mutta yritykset pyrkivät haastamaan niistä vedetyt johtopäätökset. Yleisin vastaväite on se, että yrityksen edustaja toteaa heidän noudattavan paikallisia lakeja, Vartiala kertoo.

Voivatko yritykset ulkoistaa vastuun?

– Jutta Urpilainen aloitti keskustelun veroparatiisiyhtiöistä ja sitä keskustelua tulisi käydä vielä syvällisemmin. Harvat ihmiset ymmärtävät, miten vakavasta asiasta on kyse, jos esimerkiksi julkiset hankinnat tehdään veroparatiisiyhtiöiltä. Lisäksi yritysten siirtohinnoittelussa on paljon avoimia kysymyksiä, Vartiala korostaa.

Kunnalliset hankinnat käyttävät verorahoja esimerkiksi juuri sairaanhoitopiirien kumihanskahankintoihin.

– Emme saaneet tietoa käsineiden alihankkijoista suurelta osalta yrityksistä. Muilta osin tietoa on paljonkin saatavilla, Vartiala kertoo.

Vastuuta julkisiin hankintoihin

Yhteisvastuussa on vakavimmillaan kyse ihmisoikeuksista. YK:n aikaansaamat Ruggien periaatteet [PDF] ohjaavat yritysten vastuuta laajoissa ihmisoikeus-, ympäristö- ja yritysvastuuasioissa.

– On vihdoinkin myönnetty, että yrityksillä on vastuu. Eikä se ole pelkästään hyväntekeväisyystempauksia tai jotain vapaaehtoista puuhastelua, Vartiala tiivistää.

Jos esimerkiksi Suomessa julkisissa hankinnoissa painotettaisiin sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kyse olisi jo merkittävästä asiasta. Vuositasolla julkisten hankintojen liikevaihto on noin 20 miljardia euroa.

– Yksittäisten kuluttajien ostot ovat lillukan varsia julkisten hankkijoiden tekemiin ostoihin verrattuna.

Kalevi Sorsa –säätiön globaaliasioihin perehtynyt asiantuntija, Elisa Lipponen, tuntee yritysten yhteiskuntavastuun ongelmat oman työnsä kautta. Euroopan unionin tasolla avoimuuden lisääminen tekisi yritystoimintaa läpinäkyvämmäksi.

-Yritykset eivät vieläkään ole heränneet siihen, että kaikesta jää kiinni. Jos lainsäädäntö vaatisi yrityksiä raportoimaan tuotantoketjuistaan tarkemmin, olisi niillä itsellään motivaatiota seurata alihankintaketjuja. Vastuusta tulisi aidosti yritysten ja yhteiskunnan yhteinen asia, Elisa Lipponen tiivistää.