Islaminvastainen jengi kotiutumassa Suomeen

Ilkka Vuorikuru on haastatellut populististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden asiantuntijaa, tutkija Toby Archeria Finnish Dedfence Leagiesta. FDL on suomalainen kopio englantilaisesta English Defence Leaguesta, joka sai alkunsa Lutonin kaupungissa vuonna 2009.

Finnish Defence League (FDL) kertoo Facebook-sivullaan olevansa ei-rasistinen ja ei-väkivaltainen järjestö. He kamppailevat omien sanojensa mukaan Suomeen pesiytynyttä ääri-islamilaisuutta vastaan. Sivulla on yli 2500 tykkääjää, mikä on jo noin puolet Sosialidemokraattisen puolueen tykkääjistä.

FDL on suomalainen kopio englantilaisesta English Defence Leaguesta, joka sai alkunsa Lutonin kaupungissa vuonna 2009. Populististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden asiantuntija, aiheesta tohtoriksi Suomessa väitellyt tutkija Toby Archer kommentoi suomalaista liikettä ja sen syntyä Englannissa.

EDL on vain muutaman vuoden ikäinen mutta on jo levinnyt pitkin Brittein saaria ja ulkomaille. Liike käynnistyi Afganistanin sodan paluuparaatia vastaan suunnatusta mielenosoituksesta vuonna 2009. Vastamielenosoituksen oli järjestänyt kaupungin suuren pakistanilaisyhteisön äärimmäisen pieni vähemmistö, joka edusti radikaalia islamia.

Vastamielenosoitus oli erittäin pieni, kenties 7 tai 8 ihmistä. Se kuitenkin käynnisti kierteen, josta sukeutui varsin pian English Defence League -niminen liike.

– Alkuperäiseen pakistanilaisten mielenosoitukseen paikalliset nuoret miehet reagoivat. Tuloksena oli pientä nujakointia pakistanilaisyhteisön ja nuorten brittien välillä, joilla yllättävän usealla oli kaljuksi ajettu tukka, Archer kuvailee.

Luton ei ennen EDL:ää ollut rasistiseksi mielletty kaupunki, kuten vaikkapa Oldham, josta Archer itse on kotoisin. Oldhamia ravisteli rajut rotumellakat vuonna 2001. Syyskuun 11. terrori-iskujen jälkeen islam ja etenkin radikaaliksi tulkittu islam vaikutti Euroopan oikeiston ja ihmisten asenteisiin. Lutonin maine Englannissa on muuttunut. Toukokuussa 2012 EDL ja tuore We Are Luton -liike (WAL) kokoontuivat kahden tuhannen hengen voimin islamin vastaiseen mielenosoitukseen. Poliisin onnistui pitää äärioikeisto ja heidän vastustajansa erillään toisistaan.

– EDL:n ongelma on siinä, ettei sillä ole mitään yhtenäistä linjaa tai jäsenyysmääritelmää. Näin ollen liikkeen johtajat voivat puhua yhtä ja toimittajat kuulevat mielenosoittajilta toista, Archer täsmentää.

EDL on esiintynyt julkisuudessa ei-rasistisena. Niinpä netistä löytyy paljon videoita, joissa mustat ja aasialaiset osallistuvat EDL:n mielenosoituksiin. Archer pitää näitä esimerkkejä harhaanjohtavina.

– On heillä ainakin yksi aasialainen henkilö, jota usein esitellään ja sanotaan, ettei EDL voi olla pakistanilaisia vastaan sillä hänkin on kannattaja. Tosiasiassa kyseinen mies on Intian Sikhejä, joilla on vuosikymmeniä jatkunut vihanpito islamia ja etenkin Intiaa vastaan. 1980-luvulla Eurooppaa vaivasi jopa sikhiläisterrorismin aalto, Archer paljastaa.

Englannissa on myös tyypillistä, että mustaihoiset ja aasialaiset yhteisöt eivät tule keskenään toimeen, joten mustaihoisten osallistuminen EDL:n toimintaan oikeastaan vain tukee käsitystä EDL:n rasistisesta ytimestä. Julkisuudessa on esiintynyt myös ”Ahmed”, joka on kotoisin Lähi-idästä.

– Sattumalta Ahmed on Glasgow Rangersin intohimoinen kannattaja ja Rangers taas tunnetaan joukkueena, jolla on suuri äärioikeistolainen huligaanijoukko kannattajanaan. Eipä siis ihme, että Ahmed tukee myös EDL:n toimintaa, Archer torppaa.

Vasta-jihad 2000-luvun oikeiston yhteisenä piirteenä
EDL liikkeen alkuvaiheen johtohahmoksi kohosi Paul Ray, joka tunnettiin lempinimellä Lionheart.

– Lionheartin kirjoitukset sisältävät oudon kristillisen painotuksen ja hän tuntuu ihailevan keskiaikaisia ritarikuvia. Alun perin hän oli pikkurikollinen ja huumekauppias, joka jossain vaiheessa lopetti rikollisen toimintansa ja rupesi taistelemaan pakistanilaisia huumekauppiaita vastaan, Archer kertoo.

Väitöskirjassaan Toby Archer on tarkastellut eurooppalaisia oikeisto-populistisia liikkeitä, joiden toimintalogiikan Archer tunnisti muuttuneeksi syyskuun 9.11. iskujen jälkeen. Oikeiston perinteisten teemojen tilalle nousi yhä vahvemmin islaminvastaisuus, ilmiö, jota Archer tutkimuksessaan nimittää vasta-jihadiksi.

Suuri osa oikeiston keskusteluista perustuu blogeihin, joiden kautta mielipiteet ja asenteet kiertävät nopeasti maasta toiseen. Lionheartin kirjoitukset Archer niputtaa yhteen vasta-jihadistisen ideologian kanssa. Samaan yhteyteen hän kytkee Gates of Vienna -portaalin, joka muun muassa innosti norjalaista massamurhaaja Anders Breivikiä. Breivikin oikeudenkäynnissä on myös käynyt ilmi, että Lionheart on ollut hänelle henkilökohtaisesti tärkeä inspiraation lähde.

– Suomessa Jussi Halla-ahon blogikirjoitukset ovat hyvin tyylipuhdasta vasta-jihadismia, Archer lisää.

Ray joutui pian syrjään EDL:n ytimestä ja hänen tilalleen nousi Tommy Robinson, joka on pseudonyymi Steven Yaxley-Lennonille.

EDL mainostaa itseään usein anti-rasistiseksi liikkeeksi, joka haluaa vain kamppailla militanttia islamia vastaan. Archer korostaa, että liike ei ole kyennyt erottelemaan vihollistaan erityisen selkeästi, joten käytännössä se vastustaa kaikkea islamia.

– He tekevät itsestään ikään kuin uhrin, joka suojelee Eurooppaa ”islamisaatiolta”, ja jonka he katsovat uhkaavan länsimaisia arvoja, Archer kertoo.

Liberalismi nykyajan politiikan taistelukenttänä
EDL vetoaa liberalismin perinteeseen ja vakuuttaa suojelevansa ihmisoikeuksia ja vapautta. Etenkin he ryhmittyvät mielellään sananvapauden taakse, mikä ilmenee myös Suomen FDL:n FB-sivuilta löytyvästä dokumentista. FDL kertoo olevansa liike, joka ”puolustaa peräänantamattomasti kaikkien ihmisten oikeutta protestoida ei-muslimien elämään tukeutuvaa radikaalia islamia vastaan”.

EDL ja FDL kumpikin vastustavat Sharia-lakia, jonka he katsovat sortavan yksilön oikeuksia. Samoin naisten vapauttaminen esimerkiksi burkhan käytöstä on perusteltu tästä näkökulmasta.

– Tällainen painotus on toki liberalismista löydettävissä. Kysymys on siitä, miten pitkälle liberalismi johdetaan, eli missä vaiheessa ruvetaan sanelemaan muille, miten pitäisi olla vapaa ja suvaitsevainen. Käytännössä näiden liikkeiden ”liberaalius” karisee kun niitä tarkastelee lähemmin. Käytännössä useissa haastatteluissa on ilmennyt, että he eivät erityisen hyvin edes tiedä, mitä Sharia-laki sisältää ja mitä se tarkoittaa.

Archer korostaa, että liberalismin keskeinen sisältö, kuten ihmisoikeudet ja vapaus, ovat tällä hetkellä keskellä poliittista myllerrystä. Sekä vasemmisto että oikeisto Euroopassa haluaa profiloitua liberalismin edustajana, mutta käsitteen määrittelyssä on ollut ongelmia.

– Englannissa jotkut Labourin edustajat puhuvat niin sanotusta lihaksikkaasta liberalismista (muscular liberalism), jonka perusteella he pitävät esimerkiksi Afganistanin sotaa edistyksellisenä, sillä sodan ajatellaan tuovan ihmisoikeuksia ja demokratiaa Afganistaniin, Archer kertoo.

Finnish Defence League
Englannissa on nähtävissä selvä yhtymäkohta äärioikeistolaisten liikkeiden kuten British National Partyn tai National Frontin jäsenistön ja EDL:n kannattajien välillä. Lisäksi jalkapallohuliganismi on pitkälti periytynyt EDL:n riveihin.

– Ei voi sanoa, että EDL kopioisi esimerkiksi huligaanien toimintamalleja tai rasististen katuliikkeiden ideologiaa. Kyse on hyvin suurella varmuudella täysin samoista ihmisistä. Esimerkiksi EDL:n ”divisioonat” levisivät heti ensimmäisenä niihin kaupunkeihin, joissa oli hyvin järjestäytynyt jalkapallohuligaanien yhteisö, Archer kuvaa.

Suomen tilannetta Archer pitää olennaisesti erilaisena. Suomen historiaan hyvin perehtynyt Archer arvioi, että vaalijärjestelmämme on parempi suitsimaan ääriliikkeitä. Englannissa vaalijärjestelmä tekee pienten puolueiden pärjäämisen liki mahdottomaksi, joten jännitteet purkautuvat helpommin muuta kautta.

Perussuomalaiset Archer lukee osaksi samanlaista oikeisto-populistista liikettä kuin muualla Euroopassa, mutta huomauttaa ratkaisevien erojen olevan olemassa.

– Näkisin, että Perussuomalaisissa on käyty ja ehkä käydään edelleen valtataistelua vennamolaisuudesta ponnistavan konservatiiviuden ja halla-aholaisen rasismin välillä. Vennamo oli aikoinaan ensisijaisesti vastavoima Kekkoselle: julkinen pelle, joka uskalsi ottaa kantaa kun muut eivät. Siinä on tavallaan jotain ihailtavaa, Archer kertoo.

Yleisradio teki taannoin Silminnäkijä-ohjelman Suomen Finnish Defence Leaguesta. FDL:n edustaja koki, että heitä oli vääristelty haastatteluaineiston käytössä. He olivat itse nauhoittaneet haastattelutilanteen toisella kameralla ja julkaisivat aineiston Youtube-kanavalla. Yle on vastannut FDL:n kritiikkiin ja todennut tehneensä ohjelman journalismin hyvien tapojen mukaisesti.

– Katsoin sen haastattelun netistä. Siinä esiintyvä nuori nainen on enimmäkseen naiivi ja suhteellisen maltillinen. Hän esimerkiksi toistelee, ettei FDL ole poliittinen liike vaikka totta kai se on poliittinen liike.

Liike tekee myös julkisesti pesäeroa rasismiin esiintymällä Israelin kannattajana.

– En usko, että he kannattavat esimerkiksi Israelin vasemmistoa, joka ajaa palestiinalaisvaltiota. Pikemminkin he kannattavat Israelin konservatiivisen Likud-puolueen näkemyksiä alueen kehittämiseksi. Lisäksi muissakin maissa käytetään samaa taktiikkaa kun halutaan perustella, ettei liike ole rasistinen. Se, että FDL kannattaa Israelia ei tietenkään liity rasismiin yleensä.
FDL:ää Archer ei näe erityisenä uhkana Suomessa mutta miettii vaikeaa kysymystä: pitäisikö heihin reagoida vai pitäisikö heidät unohtaa.

– Kumpikin tapa on riskialtis. Jos heihin reagoi voimakkaasti, liike kasvaa ja jos heitä ei noteerata lainkaan, he voivat taas vedota ”oikeistolaiseen totuuteen”, jonka mukaan heidän sanomaansa ei kuunnella ja valtaapitävät ovat salassa liittoutuneita heitä vastaan, Archer pohtii.

Englannissa on vanhastaan paljon rasismia vastustavia liikkeitä, kuten aktiivinen AFA (Anti-Facist Action) ja Suomessa ehkä tunnetumpi Antifa, sekä lukuisia muita liikkeitä. Toisin kuin Suomessa, englantilainen työväenliike toimii aktiivisesti kansan parissa ja osallistuu terävästi myös EDL:n vastaiseen kampanjointiin ja vastamielenosoituksiin.

Suomen FDL:ään maltillisesti suhtautuva Archer kuitenkin peräänkuuluttaa yhtä tärkeää kysymystä:

– Se, mihin FDL:n on kyettävä vastaamaan on tämä: Voiko heidän viestinsä toimia innoituksena Breivikin kaltaisille henkilöille? En väitä, että FDL kasvattaa terroristeja, mutta on syytä pohtia, voiko heidän toimintansa innostaa esimerkiksi Breivikin terrori-iskujen kaltaisiin tekoihin.

 Ilkka Vuorikuru

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter