Itärintamalta jotain uutta
"Ei ole syytä kuvitella, että olisimme siveellisesti korkeammalla tasolla kuin 1930- ja 1940-lukujen eurooppalaiset..."
”TERVETULOA ITÄRINTAMALLE, sen pohjoiselle sivustalle!” Avausrepliikki oli valmiiksi mietittynä, kun odottelin Timothy Snyderia haastateltavaksi Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalle. Tarkoitus oli käsitellä hänen uusinta kirjaansa Musta maa, joka on näkemyksellinen synteesi holokaustista.
Hieno tutkimus hirmuisesta historiasta, kuten Snyderin edellinenkin, Tappotanner – Eurooppa Hitlerin ja Stalinin välissä. Ne ovat niin suuria aiheita, että eivät kulu kaluamallakaan loppuun, jos on kykyä oivaltaa sekä kulttuurien tuntemusta, muidenkin kuin suurvaltojen.
Kenraali Talvi muistutti kuitenkin mahdistaan, jota idänretkillään ovat saaneet maistaa niin Napoleon kuin Hitler. Lumipyry oli jumittanut amerikkalaisprofessorin lennon Arlandaan, joten minä jäin vaille juttuseuraa. Mietteitä ei vain saanut irrotetuksi valoisampiin aiheisiin.
PARIKYMMENTÄ VUOTTA sitten Daniel Goldhagenin kirja Hitler’s Willing Executioners synnytti suuren historiakiistan pohtimalla, kuinka ihan tavalliset saksalaiset saattoivat ryhtyä holokaustin surmatöihin. Kunniallisten perheiden isät ja pojat.
Snyderin kirjoissa armottoman kysymyksen voi laventaa koskemaan koko Väli-Eurooppaa. Ei siellä saksalaisten murharyhmillä ollut puutetta paikallisista apureista, kun juutalaisia seulottiin sorakuoppien reunoille viimeiselle tuomiolle.
Holokausti on paljon muuta, paljon enemmän kuin Auschwitz, jonka helposti muistamme teollisen tappamisen jalostetuimpana symbolina.
Levittäessään siirtomaaimperiumia itään ruoan, raaka-aineiden ja elintilan perässä natsi-Saksa tuhosi vallitsevat valtiorakenteet, jolloin paikalliset ihmiset, erityisesti juutalaiset jäivät vaille minkäänlaista lain suojaa. Mustalla maalla tehtiin tekoja, joita ei niin kehdattu kotoperällä tai miehitetyssä Länsi-Euroopassa.
Kenen tahansa etiikka voi luhistua helvetin esikartanossa. Tai toisin päin muotoiltuna, Snyder siteeraa neuvosto-Gulagista kumpuavaa todistusta: ”ihminen voi olla inhimillinen vain inhimillisissä olosuhteissa”.
MUSTAN MAAN SUOMENKIELINEN alaotsikko viittaa holokaustin opetuksiin, kun alkuteos puhuu terävämmin varoituksesta (warning). Mistä on kyse?
”Ei ole suurta syytä kuvitella, että olisimme siveellisesti korkeammalla tasolla kuin 1930- ja 1940-lukujen eurooppalaiset”, Snyder arvioi, ”tai sen puoleen vähemmän alttiita sellaisille aatteille, joita Hitler niin menestyksekkäästi levitti ja toteutti.”
Eikä tällaisia asioita voi jättää yksilömoraalin varaan. Olennaista on pitää huolta yhdessä elämisen rakenteista ja ympäristöstä, toimivista instituutioista, jotka estävät kollektiivisen vajoamisen barbariaan. Ekologinen hätä, valtioiden tuhoutuminen, koloniaalinen ja uskonnollinen rasismi eivät ole karsittu nykymaailmasta pois, vaan päinvastoin nousussa.
Snyder suosittelee panostamista tieteeseen, jotta tulevaisuutta voitaisiin miettiä rauhassa. Toisaalta näin postfaktuaalisten virtausten voimistuessa kaikkialla kylmää huomio, että jo Hitler esitti ”poliittisia ongelmia tieteellisinä ja tieteellisiä poliittisina”.
MUSTA MAA ON KIRJOITETTU ennen Yhdysvaltain presidentinvaalien synkkää kampanjointia, joka palautti rasismin ja fasismin sekä silkan valehtelun menestyksekkäiksi osiksi poliittisen vallan tavoittelua.
Näinkö sitä vahvistetaan luottamusta tasavertaiseen kansalaisuuteen, oikeudenmukaiseen valtioon ja liberaaliin demokratiaan poliittisena järjestelmänä. Holokaustin opetuksia ja varoituksia Snyderin tarkoittamassa mielessä ei ole syytä kuitata olankohautuksella.
Julkaistu Demokraatissa 17.11.2016