Jakolinjojen Suomi
Hyvinvointiyhteiskunta ei ole rikki, mutta sen pintaan on alkanut ilmestyä säröjä, on Jakolinjojen Suomi -artikkelikokoelman pääviesti. Suurin jakolinja kulkee työssäkäyvien ja työttömien välillä, mikä näkyy tulojen ohella erityisesti kasvaneina terveyseroina. Vaikka Suomessa poteroita ei ole kaivettu yhtä syvälle kuin monessa muussa maassa, syövät yhteiskunnan eheyttä sosioekonomisten erojen ohella esimerkiksi jyrkentyneet asenteet politiikassa ja työmarkkinasuhteissa, erot vaikutusmahdollisuuksissa sekä kielellinen, etninen ja uskonnollinen monikulttuurisuus.
Hyvinvointiyhteiskunta ei ole rikki, mutta sen pintaan on alkanut ilmestyä säröjä, on Jakolinjojen Suomi -artikkelikokoelman pääviesti. Suurin jakolinja kulkee työssäkäyvien ja työttömien välillä, mikä näkyy tulojen ohella erityisesti kasvaneina terveyseroina.
Vaikka Suomessa poteroita ei ole kaivettu yhtä syvälle kuin monessa muussa maassa, syövät yhteiskunnan eheyttä sosioekonomisten erojen ohella esimerkiksi jyrkentyneet asenteet politiikassa ja työmarkkinasuhteissa, erot vaikutusmahdollisuuksissa sekä kielellinen, etninen ja uskonnollinen monikulttuurisuus.
Jakolinjojen kasvu on huolestuttavaa hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden lisäksi myös talouskasvun ja turvallisuuden kannalta. Kirjan keskeinen huomio on se, että jakolinjojen kasvun estäminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa yhteiskunta- ja hyvinvointipolitiikkaan. Keskinäisriippuvuuksien maailmassa laastari oikeassa kohdassa voi korjata monta ongelmaa samanaikaisesti, mutta vääränlainen liima puolestaan heikentää perusteita muilla politiikkalohkoilla.