Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko julkaistiin kaksi viikkoa sitten. Kuvaus demokratian tilasta ja ratkaisukeinoista oli osin onnistunut. Puutteitakin löytyi. Osallistumisen eriarvoisuuden yhteneväisyyttä sosioekonomisen eriarvoisuuden kanssa ei pohdittu enempää, vaikka jo johdannossa mainittiin työttömyyden, taloudellisen toimeentulon ja syrjäytymisen vaikuttavan osallistumisaktiivisuuteen.

Toinen ammottava aukko selonteossa liittyi puolueisiin ja poliitikkoihin. Selonteossa todetaan, että suomalaiset yleisesti arvostavat demokratiaa. Sen sijaan kansalaisten heikkoa luottamusta puolueita ja poliitikkoja kohtaan ei pohdittu ollenkaan.

Edustuksellisen demokratian ongelmia selvitettäessä näitä seikkoja ei voi ohittaa. Yhteiskunnalliset asiat kyllä kiinnostavat kansalaisia. Ei tosin ole yllättävää, että äänestysaktiivisuus kärsii kun yli kolmannes suomalaisista on yhtynyt väittämään ’mikään puolue ei aja minulle tärkeitä asioita.’

’On aika katsoa peiliin’ – totesi useampikin kansanedustaja demokratiapoliittisen lähetekeskustelun yhteydessä. Olen samaa mieltä.

***

Suomi on tottunut sijoittumaan kansainvälisissä vertailussa parhaimpien joukkoon. Vaikka demokratian muodolliset rakenteet ovat meillä hyvällä mallilla, kansalaisten osallistumisessa on vakavia puutteita. Esimerkiksi eduskuntavaalien äänestysaktiivisuudessa sijoitumme länsimaiden keskuudessa keskitason alapuolelle.

Moni äänioikeutettu ajattelee, että riippumatta siitä kuka voittaa vaalit, maan poliittinen linja ei juuri muutu. Ja kun poliitikot leikkaavat niiltä, joilla on jo valmiiksi vaikeuksia toimeentulon kanssa, ei ole ihme jos luottamus järjestelmää kohtaan on koetuksella.

Kolme neljästä suomalaisesta kokeekin, että puolueet ovat ajautuneet yhä kauemmas tavallisten ihmisten ongelmista. Varsinkin perinteiset puolueet ovat saaneet osansa tästä päätelmästä, kun turhautuneet äänestäjät haluavat saada äänensä kuuluviin.

***

Ei taida olla sattumaa, että pitkälti samat ryhmät jotka ovat epäluuloisimpia puolueita kohtaan kannattavat suoran demokratian lisäämistä eniten. Vastaavasti korkeasti koulutetut suhtautuvat penseimmin suoran vaikuttamisen lisäämiseen, ja äänestysaktiivisuuden puolestaan tiedetään kasvavan hyväosaisuuden suuntaan. Edustuksellinen demokratia ehkä palvelee heidän etujaan paremmin.

Suoralla demokratialla voidaan paikata edustuksellisen demokratian vajeita. Neuvoa-antavat kansanäänestykset ja kansalaisaloitteet tosin ovat turhia, jos niillä ei ole vaikutusta päätöksenteossa. Esimerkiksi liian monen kansalaisaloitteen hylkäämisen eduskunnassa tai kunnissa voidaan olettaa vähentävän poliittista luottamusta entisestään. Lisäksi on vaarana, että uusia osallistumismahdollisuuksia hyödyntävät eniten ne, jotka muutenkin osallistuvat aktiivisimmin.

Blogikuva Merja

Kolumni on julkaistu Demokraatissa 28.3.2014