Jussi Systä: Eriarvoisuus on lähtöisin yhteiskunnan pelisäännöistä
Kalevi Sorsa -säätiö järjesti syyskuussa nuorille suunnatun Reilun siirtymän retriitin. Säätiön talouspolitiikan asiantuntija puhui tilaisuudessa eriarvoisuudesta ja sen ilmenemismuodoista Suomessa. Esityksen voi nyt katsoa säätiön Youtube-kanavalta.
Systä aloitti kuvaamalla eriarvoisuutta yhteiskunnallisena ilmiönä. Ihmisten väliset erot muuttuvat eriarvoisuudeksi, kun yhteiskunnan pelisäännöt johtavat oikeuksien, elämänmahdollisuuksien ja resurssien jakautumiseen erojen perusteella.
-Väitöskirjani ohjaaja on käyttänyt esimerkkinä koripalloa, joka toimii mielestäni hyvin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kuvaajana. Nykyisillä säännöillä pelaajan pituus on eduksi. Jos korien korkeus kuitenkin puolitettaisiin, ei pituus enää toisi etulyöntiasemaa ja saattaisi jopa haitata peliä. Näin myös eriarvoisuus toimii yhteiskunnassa. Sitä ei voi palauttaa ihmisten biologisiin tai muihin ominaisuuksiin vaan kyse on pelisäännöistä, jotka tekevät erilaisista ominaisuuksista eriarvoisuuden lähteitä.
Suomalaisesta yhteiskunnasta Systä nosti esiin kaksi eriarvoisuuden ilmenemismuotoa: koulutuksen ja terveyden. Koulutus periytyy Suomessakin, ja lapset kouluttautuvat todennäköisemmin yhtä korkeasti kuin vanhempansa. Korkeakoulutus johtaa usein suurempaan tulotasoon ja pienempään työttömyysriskiin, joten vanhempien taustan merkittävän vaikutuksen koulutusvalintaan voi nähdä ongelmana. Terveydessä eriarvoisuus näkyy esimerkiksi niin, että elinajanodote ja koettu terveys ovat yhteydessä sosioekonomiseen taustaan. Korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset ovat terveempiä kuin matalasti koulutetut ja pienituloiset.
-Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemissa Eriarvoisuuden tila Suomessa -kirjoissa on käsitelty eriarvoisuutta koulutuksessa ja terveydessä. Niissä on osoitettu koulutusasteen ja terveyden olevan yhteydessä sosioekonomiseen taustaan.
Lisäksi Systä puhui eriarvoisuuden oikeuttamisesta. Etenkin liberaalissa yhteiskuntafilosofiassa ja oikeudenmukaisuusteoriassa on pohdittu, milloin eriarvoisuus voi olla oikeutettua. Kolme keskeistä tapaa oikeuttaa eriarvoisuutta liberaalissa ajattelussa ovat utilitarismi, John Rawlsin ajatus reilusta pelistä sekä sattuma-egalitarismi.
– Utilitaristiseen ajatteluun kuuluu, että eriarvoisuus on oikeutettua, jos se kasvattaa yhteiskunnan kokonaishyötyä. Tämä on tuttu tapa oikeuttaa esimerkiksi varakkaille kohdistettuja veronalennuksia, joiden väitetään koituvan koko yhteiskunnan hyväksi talouskasvun kautta. Rawlsin mukaan eriarvoisuus on oikeutettua, jos kaikilla on mahdollisuus päästä hyviin asemiin, ja jos eriarvoisuus koituu kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hyväksi. Sattuma-egalitarismi taas nostaa esiin valintojen ja sattuman erot: jos eriarvoisuus on itse valittua, se on oikeutettua, mutta sattuman kautta syntyvä eriarvoisuus on epäoikeudenmukaista.
Nämä liberaalit oikeudenmukaisuusteoriat ovat hyviä työkaluja eriarvoisuuden pohtimiseen, mutta teorioiden heikkouksia ovat niiden abstrakti luonne sekä haluttomuus ottaa kantaa yhteiskunnan konkreettisiin pelisääntöihin.
-Esimerkiksi se, johtaako jokin eriarvoisuutta lisäävä politiikkatoimi kokonaishyödyn tai heikoimmassa asemassa olevien aseman parantumiseen joudutaan ratkaisemaan konkreettisella empiirisellä analyysilla. Periaatteessa nämä ajatukset voivat perustella täysin päinvastaisiakin politiikkatoimia. Myös sattuman ja valintojen erottaminen on sinänsä tärkeää. Voi kuitenkin kysyä, onko esimerkiksi hoitajan tai taiteilijan pienituloisuus ansaittua, vaikka se olisikin yksittäisen ihmisen tapauksessa itse valittua.
Katso koko luento (37 minuuttia) säätiön Youtube-kanavalta.