Kaikki mukaan, mutta minne?

SDP vakuutti Lahden puoluekokouksessa olevansa tulevaisuuspuolue, joka pitää kiihtyvässä murroksessa kaikki mukana. Sosiaalidemokraateilla on pari vuotta aikaa konkretisoida, kuinka tuo visio muutetaan toteuttamiskelpoiseksi ohjelmaksi.

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

EN TIEDÄ KUINKA MONTA kertaa kuulin SDP:n Lahden puoluekokouksessa iskulauseen: Pidetään kaikki mukana! Sehän on kelpo sosiaalidemokraattinen lähetyskäsky, eritoten näinä aikoina, kun syvenevä eriarvoistuminen ja syrjäytyminen ovat kasvavia huolen aiheita.

Mieleen hiipi kuitenkin Ruotsin sosiaalidemokraattien vaalilause vuodelta 2006: Alla ska med. Ei kestänyt kauan, kun pilkkakirveet lisäsivät sen perään kysymyksen – men vart? Kaikki mukaan, mutta minne?

 

NÄIN KÄY PÄÄLTÄPÄIN hyvienkin fraasien, jos ne eivät resonoi vastakaikua, vaan kumisevat äänestäjien korvissa liiaksi tyhjää. Ruotsin demarit kärsivät vaaleissa lähes viiden prosentin tappion ja putosivat 12 vallassaolovuoden jälkeen oppositioon.

Usko pääministeri Göran Perssonin jatkuvaan johdatukseen oli ratkaisevasti huvennut, tai sitten ruotsalaiset olivat vain kyllästyneet miehen kasvoihin ja habitukseen. Mielikuva sosiaalidemokraateista tulevaisuuden airuena näytti joka tapauksessa kuluneelta.

”Inför valåret 2006 var vi slitna allihop”, Persson kirjasi muistelmiinsa. ”Jag, regeringen, partistyrelsen, riksdagsgruppen. Alla.” Kansalaisilta ei herunut kiitosta, vaikka talous ja reaalipalkat olivat kasvaneet hänen hallitustensa aikana kymmenen vuotta.

Kilpaileva porvarisleiri sen sijaan tuli vaaleihin tuoreella yleisilmeellä. Maltillinen kokoomus oli julistautunut uudeksi työväenpuolueeksi ja muodostanut kansanpuolueen, keskustan ja kristillisdemokraattien kanssa allianssin, hallitsemaan valmiin vaaliblokin.

Provosoiva profiloituminen piristi ja sähköisti asetelmaa. Fredrik Reinfeldtin johtama pragmaattinen koalitio valtasi paitsi politiikan keskikentän myös kielen, käsitteistön ja mielikuvituksen niin, että pasmansa sekoittanut punavihreä vasemmisto syöstiin kahdeksi vaalikaudeksi oppositioon.

 

KANNATUSTASOISSA TAPAHTUI kahdeksassa vuodessa huomattavia siirtymiä. Kun Perssonin tappiovaaleissa sosiaalidemokraatit saivat vielä 35 prosenttia äänistä, he joutuivat vuonna 2010 tyytymään Mona Sahlinin johdolla 31 prosenttiin.

Eikä se siitä noussut vuonna 2014, vaikka Stefan Löfven pääsikin muodostamaan vähemmistöhallituksen yhdessä ympäristöpuolueen kanssa. Sosiaalidemokraatit ovat Ruotsissakin pudonneet itseoikeutetusta valtionhoitajasta tavalliseksi puolueeksi muiden joukkoon. Gallupkannatus on kyntänyt välillä lähempänä 20 kuin 30 prosenttia.

Myös Ruotsin uusi uljas kokoomuspuolue on menettänyt matkan varrella hohtoaan. Toisessa vaalivoitossaan 2010 sen kannatus nousi aivan sosiaalidemokraattien kannoille, josta seuraavassa neljässä vuodessa sitten suli melkein seitsemän prosenttia.

Aika ajoi kahdessa vaalikaudessa ohitse, vaikka Ruotsin taloudella kulki kansainvälisesti katsoen edelleen lujaa. Oli Reinfeldtin vuoro väistyä.

Kantavan tulevaisuusperspektiivin tilaa täyttää Ruotsissakin tietty nostalgia, kaipuu kansankodin onnelaan. Perinteisten puolueiden haastajana sitä ruokkivat kansallismieliset ruotsidemokraatit, jotka saivat vuoden 2014 vaaleissa 13 prosenttia äänistä ja ovat sen jälkeen edelleen kasvattaneet kannatustaan.

 

SOSIAALIDEMOKRATIA ON turvallisuuden ja tulevaisuuden välissä kuin se kuuluisa harakka tervatulla katolla. Molempia on vaikea tarjota ja toteuttaa uskottavasti yhtä aikaa, vaikka iskulauseissa luvataan turvaa muutokseen tai muutosturvaa.

Antti Rinteen linjapuhe Lahden puoluekokouksessa haarukoi tätä dilemmaa. Hän arvioi uuden työelämän yhdeksi merkittävimmäksi ajuriksi teknologisen kehityksen, jota ei mikään mahti maailmassa pysäytä. Pitkällä aikavälillä se pääsääntöisesti lisää ihmisten hyvinvointia, mutta lyhyellä usein koettelee yksilöitä.

”Teknologian kehitystä ei pidä pelätä, mutta sitä pitää hallita ihmisen parhaaksi”, Rinne kiteytti. Tietä tulevaisuuteen silaamaan hän lanseerasi työelämään ”uuden laajan turvallisuuden käsitteen” sekä sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen, joka tarjoaa ”suomalaisille yksinkertaisen, perusturvan tuottavan mallin”.

Tehtävä on asetettu, aikaa pari vuotta, ennen kuin eduskuntavaalit pukkaavat päälle. Tulevaisuuspuolueen tulee voittaa tulevaisuus puolelleen.