Kalevi Sorsa – kansainvälinen valtiomies

Kirjoittaja Hildur Boldt Hildur Boldt

Taisto Kalevi Sorsa syntyi 21. joulukuuta 1930 Keuruulla tiemestari Oskari Sorsan ja Elsa Sofian perheeseen. Hän oli nuoruudessaan aktiivi sosialidemokraattisessa nuorisoliikkeessä, jonka toiminnassa hän tapasi puolisonsa Elli Irene Lääkärin.

Ennen poliittista uraansa Kalevi Sorsa ehti luoda huomattavan uran lehtimiehenä ja kustannusvirkailijana 1950-luvulla sekä UNESCO:n virkamiehenä Pariisissa ja Suomen UNESCO-toimikunnan pääsihteerinä 1960-luvulla. Kalevi Sorsa viihtyi erinomaisesti Ranskassa ja UNESCO:n tehtävänkuva edusti monia niitä kulttuuri- ja sivistysarvoja, joita hän piti tärkeinä.

Kalevi Sorsan poliittinen ura alkoi, kun hänet yllättäen vuoden 1969 puoluekokouksessa valittiin puoluesihteeriksi. Hänestä tuli sittemmin SDP:n pitkäaikainen puheenjohtaja sekä Suomen pitkäaikaisin pääministeri. Kalevi Sorsan johdolla suomalaisen hyvinvointivaltion kehittäminen eteni suurin harppauksin 1970- ja 1980-luvuilla. Julkisia palveluja kehitettiin, sosiaaliturvaa vahvistettiin ja Suomesta tuli sosiaalisesti, taloudellisesti ja koulutuksellisesti tasa-arvoisempi sekä vauraampi maa. Kalevi Sorsan voimakasta yhteiskunnallista uudistustyötä leimasi kasvuoptimismi ja usko tasa-arvon ihanteisiin. Sosialidemokraattinen aate ja käytännön uudistustyö yhtyivät hänen persoonassaan.

Kalevi Sorsan pääministerikaudella Suomi nousi 1970-luvun syvästä lamasta Länsi-Euroopan nopeimmin kasvavaksi kansantaloudeksi. Kalevi Sorsaa on luonnehdittu ”Korpilammen hengen”, suomalaisen konsensuksen takuumieheksi, kotimaisen elinkeinoelämän kehittäjäksi ja kansainvälisen yhteistyön edistäjäksi. Sorsan 1980-luvun hallitusten aikana ensin valmisteltiin ja sitten käynnistettiin ympäristöministeriön toiminta.

Sorsaa voidaan pitää paitsi suomalaisen hyvinvoinnin rakentajana myös ensimmäisenä aidosti kansainvälisenä suomalaisena puoluejohtajana. Hän oli kansainvälisesti suuntautunut jo nuoruudessaan. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus oli hänelle niin merkittävä asiakirja, että hän opetteli sen ulkoa. Vuosina 1992 – 2004 hän kuului ”entisten valtiomiesten” InterAction Counciliin eli Vuorovaikutusneuvostoon. Järjestö valmisteli merkittävän ’Ihmisen velvollisuuksien yleismaailmallisen julistuksen”, jonka se pyrkii saamaan hyväksytyksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksen rinnalle. Viimeisinä elinvuosinaan Sorsa toi voimakkaasti esille ihmisvelvollisuuksien sisältöjä.

Suomen kohtalonkysymyksiä toisen maailmansodan jälkeen on ollut suhteiden hoito itäiseen naapuriin Neuvostoliittoon, ja sen hajottua Venäjään. Näiden suhteiden hoitamisessa Kalevi Sorsa poliittisten tehtäviensä kautta oli presidentti Kekkosen jälkeen – presidentti Koiviston ohella – ehkä keskeisin henkilö.

1970-luvulla voimakkaasta vastustuksesta huolimatta Sorsa ja presidentti Urho Kekkonen ajoivat yhdessä läpi EEC-vapaakauppasopimuksen, mikä avasi tien Suomen EU-jäsenyydelle. Kalevi Sorsa toimi aktiivisesti eurooppalaisen integraation puolesta.

Kalevi Sorsa valittiin vuonna 1978 vetämään Sosialistisen Internationaalin aseistariisuntatyöryhmää. Keskeinen tuki tälle työlle tuli SI:n puheenjohtajalta Willy Brandtilta. Sosialistisen Internationaalin varapuheenjohtajana Sorsa toimi vuosina 1980 -1996.

Sorsan viimeiseksi viralliseksi kansainväliseksi tehtäväksi, hänen jo eläkkeellä ollessaan, jäi ulkoministeriön mandaatilla piilossa toteutettu neuvottelutoiminta Kyproksen kysymyksen ratkaisemiseksi.

Kalevi Sorsa nimitettiin hänen aktiivisen poliittisen uran päätteeksi Suomen pankin johtokuntaan. Hänen toimikaudelle osui 1990-luvun alun syvä lama ja ns. pankkikriisi, joka johti monen pankin lopettamiseen ja fuusioon.

Eläkkeelle pääsy Suomen Pankista 1996 mahdollisti Sorsan paluun kirjallisiin harrastuksiin ja aatteelliseen vaikuttamiseen ilman päivänpolitiikan painavaa päällystakkia. Mm. Uutispäivä Demarin lukijat saattoivat tutustua räväkkään ja sanojaan säästelemättömään Sorsaan, joka kävi rohkeasti kantaa ottavaa keskustelua.

Kalevi Sorsa teki töitä loppuun sakka. Kun hän lopulta vakavan sairauden murtamana kuoli vuonna 2004, oli hänellä käynnissä monia kirjallisia suunnitelmia ja töitä. Kalevi Sorsa oli aatteen mies, joka näki ympäröivän maailman haasteellisena. Politiikka oli hänelle mahdollisen taidetta, jolla ei kuitenkaan ollut itseisarvoa: sitä tehtiin ihmisten ja luonnon puolesta, paremman maailman aikaan saamiseksi. Kalevi Sorsa ei ollut kansanvillitsijä vaan kansanvalistaja, joka koki työväenliikkeen harjoittaman sivistystyön omakseen. Hänen toiminnalle oli luonteenomaista se, että tärkeintä on asioihin vaikuttaminen, ei näkyminen.