Kannustinloukkuharhaa purkamassa

Yleinen harhakuvitelma on, että työnteon taloudelliset kannusteet Suomessa eivät ole riittävät, mikä vaarantaa hyvinvointivaltion tulevaisuuden. Tosiasiassa 1990 -luvulla aloitettu taloudellisten kannustinloukkujen purkaminen on ollut tehokasta. Pitkäjänteisen työn tuloksena jopa kannustinloukkukeskustelun tarunhohtoinen satuolento, homo economicus, menee töihin lähes elämäntilanteestaan riippumatta. Tuloloukkuja on edelleen tietyissä erityistapauksissa (esim. yksinhuoltajat joilla pienet ansiot ja etuuksia paljon), mutta erityisryhmät eivät edusta sosiaaliturvajärjestelmän taloudellisen kannustavuuden koko kuvaa. Tuloloukku tarkoittaa, että henkilön ei ole taloudellisesti kannattavaa mennä töihin nettotulojen näkökulmasta. Kirjoituksessa esitetään, että tuloloukku on suurelta osin myytti. Sen sijaan huomiota pitäisi kiinnittää informaatio -ja byrokratialoukkuihin.

Työnteon kannustavuutta on lisätty verotuksen kautta. Ansiotulojen verotus on eriytetty palkkatulon ja päivärahatulon välillä. Huolimatta siitä, että veroasteikko on kaikille sama, tulolajikohtaiset vähennykset aiheuttavat selvän eron verotuksessa työllisten palkkatulojen ja työttömien päivärahatulojen välille. Tällä on selkeät työn vastaanottamiseen kannustavat vaikutukset.

Kuvio 1 alla havainnollistaa verotusta eri tulolajeissa, eli työllisen palkkatuloissa ja työttömän päivärahatuloissa. Kuviosta käy esiin esimerkiksi, että köyhyysrajan tuntumassa 13 000 euron vuotuisista tuloista työssä olevan keskimääräinen veroaste on noin 8 prosenttia, kun työttömällä se on noin 20 prosenttia. Tasoltaan korkeammalla 19 000 euron ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta veroa maksetaan keskimäärin noin 23 prosenttia, kun vastaavalla työtulolla vero on noin 15 prosenttia. Köyhän ja pienituloisen verotus on siis Suomessa erittäin ankaraa, etenkin jos olet työtön.

Kuvio 1 Ansiotulojen verotus, keskimääräinen veroaste eri vuositulotasoilla 2019. Lähde: Palkansaajien tutkimuslaitos 2019

* Kuvion 1 ansiolajien vertailussa oletetaan, että yksin asuva työtön henkilö saa vain yhtä ansiolajia vuodessa. Esimerkiksi jos henkilö saa vuoden aikana sekä päivärahatuloa että palkkaa, se vaikuttaa verotukseen (esim. vaikutus kunnallisveron perusvähennykseen ja työtulovähennyksen vaikutus päivärahasta maksettavaan veroon). Keskimääräisten ansiolajien verotuksellinen suhde on suuruusluokaltaan oikea, vaikkakin se pätee vain yllämainitun olettamuksen vallitessa. Veroasteiden laskennassa on käytetty keskimääräistä kunnallisveroastetta

** Kuviossa 1 keskimääräinen veroaste päivärahatulossa tarkoittaa keskimääräistä työttömän veroastetta, kattaen mm. työttömyyspäivärahan, peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajien verotuksen. Näin ollen päivärahatulotarkastelu kattaa noin 369 000 (vuoden 2017 lopussa) työttömän veroasteet keskimäärin. Keskimääräinen veroaste palkkatulossa tarkoittaa kokonaisveroastetta, jossa on huomioitu välittömien verojen lisäksi erilaiset vähennykset. Kuviossa on myös huomioitu vakuutettujen maksaman sosiaaliturvamaksut. Kuten tiedetään, toimeentulotuki muodostaa usein suurimmat marginaaliefektit. Verovapaiden tukien, kuten perustoimeentulotuen ja asumistuen piirissä olevien tulotasoon ja syrjäytymisvaarassa olevien elämään voi tutustua esimerkiksi Perusturvan riittävyyden arviointiraportista ja Anna Metterin väitöskirjasta.

Myös etuusjärjestelmään on viime vuosina luotu tulosidonnaisuutta purkavia elementtejä, jotka osaltaan purkavat tuloloukkumyyttiä. Alla on listattu esimerkinomaisesti muutama työn vastaanottamiseen kannustava uudistus viime vuosilta.

• Suojaosa työttömyysturvaan vuonna 2014 mahdollisti pienen työn vastaanottamisen (300e/kk) ilman työttömyysetuuden menettämistä.

• Asumistukeen tehtiin ansiotulovähennys vuonna 2015. Tämä tarkoittaa, että Kela huomioi henkilön kuukausitulot 300 euroa  pienempinä kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

• Myös soviteltua päivärahaa on kehitetty pala palalta työ -ja päivärahatulon yhteensovittamiseksi. Henkilö on oikeutettu soviteltuun päivärahaan, mikäli osa-aikatyö on enintään 80 % enimmäistyöajasta. Myös keikkatyöntekijät, lomautetut ja tietyissä tapauksissa yrittäjät ovat tietyin ehdoin oikeutettua soviteltuun päivärahaa.

Järjestelmän monimutkaisuuden vuoksi huomiota tulee kiinnittää tuloloukkujen sijaan informaatio– ja byrokratialoukkujen purkamiseen. Informaatioloukulla tarkoitetaan, että tiedon puute estää henkilöä hakemasta etuutta, johon hän on oikeutettu. Lisäksi informaatioloukussa oleva henkilö ei ota vastaan työtä epätäydellisen tiedon tai tietämyksen vuoksi. Tällaisissa tilanteissa informaatiopuutteen lieventäminen johtaisi henkilön työllistymistodennäköisyyden kasvamiseen. Informaatioloukun purkaminen saattaisi myös lisätä työn taloudellisia kannusteita. Jos palkka -ja päivärahatulojen verotuksen ero olisi yleisesti tiedossa, pyrkimys työelämään saattaisi olla vielä nykyistäkin voimakkaampi. Toinen voimassa oleva työttömän ansa on byrokratialoukku. Tätä on vahvistettu myös etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja viimeksi työttömyysturvan leikkuriksi osoittautuneen aktiivimallin kautta. Byrokratialoukku tarkoittaa, että monimutkainen järjestelmä pakottaa työttömän keskittämään voimavaransa järjestelmässä selviytymiseen, ei työnhakuun, hyvinvoinnin vahvistamiseen ja työllistymismahdollisuuksien parantamiseen.

Monimutkaisuuden taustalla on viime vuosikymmenten politiikka, jolla etuusjärjestelmää on pala palalta parsittu vastaamaan sekä uusiin että vanhoihin sosiaalisiin riskeihin ilman laaja-alaista pohdintaa ja yhteisymmärrystä järjestelmän kokonaissuunnasta. Nykyjärjestelmä on kuin vanha polkupyörä, jota puolueet ovat korjanneet vuorollaan kiireellä, rajallisten vaikutusmahdollisuuksiensa mukaan eturyhmiään tarkasti kuunnellen. Sosiaaliturvan uudistaminen on välttämätöntä, koska monimutkainen järjestelmä itsessään voi synnyttää syrjäytymistä, huono-osaisuutta ja eriarvoisuutta. Näiden vähentämisestä on olemassa poliittinen yhteisymmärrys.

Toivon menestystä ensi hallituskauden sosiaaliturvan kokonaisuudistushankkeelle, kunhan se ei perustu harhaluuloille esimerkiksi tuloloukkujen osalta. Sosiaaliturvan yksinkertaistaminen on äärimmäisen kunnianhimoinen ja tarpeellinen hanke, jos se käsittää ensisijaiset ja viimesijaiset etuudet sekä lisää työ- ja etuustulon yhteensovittamista. Tätä tehtävää ei saa jättää poliittisten irtopisteiden keräilyn ja spindoctoroinnin temmellyskentäksi, vaan huolellisen valmistelun on perustuttava tietoon ja tutkimukseen.

Ari-Matti Näätänen, vt. tutkimuspäällikkö