Kansalaisaloitteille mahdollisuus

Kansanedustuslaitos näkee kansalaisaloitteet uutena edustuksellista demokratiaa täydentävänä demokratian muotona, joka vahvistaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Eduskuntaan tulevat kansalaisaloitteet saavat samanlaisen käsittelyn kuin yksittäisen kansanedustajan tekemä aloite, jolla on sadan kansanedustajan tuki. Aloitteiden vaikutuksesta lainsäädäntöön ei tietenkään ole takeita, ja siten suurimpana aloitteita koskevana hyötynä voidaan nähdä mahdollisuus tuoda asioita julkiseen keskusteluun.

Kirjoittaja Merja Jutila Roon Merja Jutila Roon

Kansanedustuslaitos näkee kansalaisaloitteet uutena edustuksellista demokratiaa täydentävänä demokratian muotona, joka vahvistaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Eduskuntaan tulevat kansalaisaloitteet saavat samanlaisen käsittelyn kuin yksittäisen kansanedustajan tekemä aloite, jolla on sadan kansanedustajan tuki.

Aloitteiden vaikutuksesta lainsäädäntöön ei tietenkään ole takeita, ja siten suurimpana aloitteita koskevana hyötynä voidaan nähdä mahdollisuus tuoda asioita julkiseen keskusteluun, ja sitä kautta pyrkiä vähintään hivuttamaan asenteita haluttuun suuntaan, vaikka itse aloite ei eduskunnan hyväksyntää heti saisikaan.

Tämä näkemys on aivan paikkansa pitävä. Ongelma on, että kansalaisille – juuri niille kenen käsitystä omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa aloitemahdollisuuden piti vahvistaa – on syntynyt aloitemahdollisuudesta hieman toisenlainen käsitys.

Kansalaisaloitemahdollisuuden yhteydessä on puhuttu nimenomaan kansalaisten suorien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä. Ilman minkäänlaista sitovuutta vaikuttavuudesta on vaikea puhua.

Julkisen keskustelun lisääminen tuskin käy suorien vaikutusmenetelmien lisäämisestä. Julkiseen keskusteluunhan voi vaikuttaa muutenkin kuin keräämällä allekirjoituksia ja viemällä asian eduskuntaan. Suorilla vaikutusmahdollisuuksilla pitäisi pystyä myös vaikuttamaan itse lainsäädäntöön.

Päättäjien kannattaisi tässä vaiheessa olla huolissaan, sillä jos yksikään kansalaisaloite ei tule tällä vaalikaudella hyväksytyksi eduskunnassa, kansalaiset saattavat kyllästyä koko hommaan ja tuntea tulleensa huiputetuksi näennäisdemokratiapuuhastelulla.

Tärkeintä ei ole mikä näkemys on oikeassa. Jos kansalaisten käsitys demokratian toimivuudesta heikkenee, vaikkakin pyrkimyksellä vahvistaa sitä, niin kaikki osapuolet häviävät. Onneksi mahdollisuuksia on vielä. Jos ja kun laajasti kannatettu tasa-arvoinen avioliittolaki tulee hyväksytyksi, se on merkki kansalaisille, että aloitteella voi tosiasiallisesti vaikuttaa.

Riippumatta siitä mitä nyt eduskunnassa oleville kansalaisaloitteille käy, seuraavan hallituksen tulisi ottaa tehtäväkseen parantaa ja vahvistaa kansalaisaloitejärjestelmää. Esimerkiksi tietty määrä ääniä voisi oikeuttaa sitovaan kansanäänestykseen. Ehdottoman tärkeää olisi muuttaa lakia niin, etteivät aloitteet raukeaisi vaalikauden vaihtuessa.

Kansalaisten vaivannäkö ei saa valua hukkaan vain sen takia, että hallitus sattui kaatumaan, tai koska aloitetta ei ehditty käsittelemään sen vaalikauden aikana kun kannatusilmoitukset kerättiin.