Kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kuulemista yhdenvertaistettava

Kuulemisen laadun, avoimuuden ja oikea-aikaisuuden parantaminen edistäisi tehokkaasti pienempien kansalaisjärjestöjen ja -toimijoiden asemaa. Myös tiedonkulun tehostaminen, dialogin edistäminen, sähköisten osallistumismuotojen kehittäminen ja sosiaalisen median avulla tapahtuva kuuleminen ovat esimerkkejä keinoista, joilla yhdenvertaisia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia voitaisiin edistää.

Kirjoittaja Kalevi Sorsa -säätiö Kalevi Sorsa -säätiö

Suomessa kansalaisten osallistumisoikeuksilla on vahva perustus- ja kuntalaillinen pohja, jolle keskustelu kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämisestä perustuu. Yksi tärkeimmistä suomalaisen demokratiapolitiikan kehittämiskohteista on ollut kansalaisten yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien edistäminen.

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, onko suomalaisessa säädösvalmisteluprosessissa edellytyksiä kansalaisjärjestöjen ja kansalaistoimijoiden yhdenvertaisille osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksille. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että kansalaisjärjestöjen ja -toimijoiden vaikuttamismahdollisuudet eivät ole yhdenvertaisia ja että osallistumismahdollisuudet suosivat pitkälti vain järjestöpohjaista toimintaa. Kansalaistoimijoiden on haastavaa löytää valtionhallinnon tiukasti rajattujen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien keinovalikoimien joukosta mahdollisuuksia tulla kuulluksi.

Ongelmaksi muodostuu erityisesti kevyiden ja yhdenvertaisten kuulemismuotojen, kuten kuulemistilaisuuksien, sähköisen kuulemisen sekä kirjallisten lausuntojen, todellinen vaikuttavuus. Nämä kuulemismuodot ovat lähtökohtaisesti avoimia ja kaikkien tavoitettavissa. Kansalaisjärjestöjen ja -toimijoiden haastatteluiden perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että edellä mainitut kuulemismuodot eivät yllä vaikuttavuudeltaan työryhmätyöskentelyn tai esivalmisteluvaiheessa tapahtuvan suoran vaikuttamisen tasolle.

Tästä seuraa se, että pienemmät kansalaisjärjestöt ja -toimijat eivät todellisuudessa kykene vaikuttamaan säädösvalmisteluprosessiin, vaikka muodollisesti niille annettaisiinkin siihen mahdollisuus. Kyseinen tilanne johtuu siitä, että niillä ei usein ole vaikuttamistyöhön tarvittavia resursseja ja verkostoja.

Kuulemisen laadun, avoimuuden ja oikea-aikaisuuden parantaminen edistäisi tehokkaasti pienempien kansalaisjärjestöjen ja -toimijoiden asemaa.  Myös tiedonkulun tehostaminen, dialogin edistäminen, sähköisten osallistumismuotojen kehittäminen ja sosiaalisen median avulla tapahtuva kuuleminen ovat esimerkkejä keinoista, joilla yhdenvertaisia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia voitaisiin edistää.

On myös syytä pohtia laajemminkin, kuinka vapaat kansalaisliikkeet ja yksittäiset toimijat voisivat tulevaisuudessa tuoda esiin mielipiteitään yhteiskunnalliseen päätöksentekoprosessiin kuten etabloituneet järjestöt. Poliittisten mahdollisuusrakenteiden tulisi olla avoimia ja herkkiä toiminnalle, joka ei tapahdu perinteisten organisatoristen sääntöjen ja kaavojen mukaan. Järjestökentän sirpaloituminen ja ihmisten osallistumis- ja vaikuttamiskeinojen yhä voimakkaampi eriytyminen asettaa väistämättä haasteita myös valtioneuvoston kuulemiskäytännöille. Näihin kysymyksiin ajassa olevan demokratiapolitiikan on löydettävä vastauksia.

Iida Vallin
Tiedottaja
Demarinuoret