Kasvua käytetään veronalennusten verukkeena

Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér kirjoittaa veropäivän blogissaan verotuksen ja kasvun suhteesta. Tutkimusten mukaan veronalennukset eivät ole oikotie kasvuun. Sen sijaan ne heikentävät julkista taloutta. Esimerkiksi perintöveron ja yritysverotuksen alentaminen hyödyttäisi lähinnä varakkaimpia. Heitä edustavat etujärjestöt käyttävät nyt kasvua verukkeena veronalennuksiin.

Olen monena vuonna kirjoittanut veropäivän alla julkisten verotietojen puutteista ja siitä, miten verotietojen julkisuus on muuttunut. Tänä vuonna verotietojen julkisuuden muutokset suhteessa viime vuoteen ovat varsin pieniä, joten keskityn veropäivän blogissani toiseen ajankohtaiseen veroaiheeseen: verotuksen ja kasvun suhteeseen. Olin keskustelemassa aiheesta myös maanantain A-studiossa.

Aihe on pinnalla, sillä hallitus aikoo ensi kevään kehysriihessään tehdä päätöksiä talouskasvun vauhdittamiseksi. Sitä varten keinoja pohditaan nyt työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murron vetämässä työryhmässä. Työryhmä on pyytänyt ideoita myös avoimella kyselyllä. Se on innostanut varakkaita edustavia tahoja esittämään veronalennuksia kasvun varjolla.

Jos nimenomaan veropäivän julkiset verotiedot sekä niiden puutteet kiinnostavat, kannattaa lukea tämä viimevuotinen kirjoitukseni, joka on pitkälti edelleen ajan tasalla. Veropäivän listaukset eivät edelleenkään anna täyttä kuvaa suurituloisimpien tuloista tai heidän maksamistaan veroista, mutta tilannetta voisi muuttaa. Tämän blogin lopussa on myös kerrottu verotietojen julkisuuteen tänä vuonna tulleet muutokset.

Veronalennukset eivät ole oikotie kasvuun

Verotuksen ja kasvun suhdetta on tutkittu kauan. Erityisesti oikeistopuolueiden poliitikot ja elinkeinoelämän etujärjestöt, mutta myös jotkut tutkijat, ovat korostaneet verotuksen haitallisia vaikutuksia kasvuun. Mitään yksiselitteisiä kasvuvaikutuksia veroilla ei kuitenkaan ole. Tutkimuksen perusteella voidaan korkeintaan sanoa, että kovin matala veroaste on este niin talouden kuin hyvinvoinnin kehittymiselle.

Verot ovat ennen muuta tulonsiirto, joilla varoja siirretään yhteiskunnassa muuhun käyttöön. Jos ja kun varoilla on parempaa käyttöä toisaalla, veroja voidaan käyttää apuna kasvun luomisessa. Laajoihin julkisiin palveluihin ja tulonsiirtoihin nojaavat Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat tästä oiva esimerkki. Verojen ohella myös hyvinvointi ja työllisyys ovat niissä korkealla tasolla.

Veroilla rahoitetaan siis muun muassa koulutusta ja muita palveluja sekä infraa, jotka ovat vahvan talouden edellytyksiä. Myös verotuksen rakenteella on toki merkitystä taloudelle. Veroilla kannustetaan kestävämpään kulutukseen ja tuotantoon sekä vähennetään eriarvoisuutta ja siitä aiheutuvia haittoja. Veroilla voi olla sitä kautta positiivisia vaikutuksia talouteen.

Toisaalta veroilla voi olla myös haitallisia vaikutuksia. Tästä esimerkki on listaamattomien osakeyhtiöiden verohuojennus, joka ohjaa pääomia huonosti tuottaviin kohteisiin, nostaa pörssin listautumiskynnystä ja hidastaa talouden uudistumista. Huojennus suosii myös varakkaita ja suurituloisia yrittäjiä muiden kustannuksella. Käsittelin ongelmaa ja sen ratkaisuja raportissani viime keväänä.

Perintöveron tai yhteisöveron alennuksia ei voi perustella kasvulla

Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa päätettiin selvittää perintöverosta luopumista ja sen ”korvaamista perinnöksi saadun omaisuuden luovutusvoiton verotuksella” eli niin kutsutulla Ruotsin mallilla. Se hyödyttäisi varakkaimpia, mutta pieniä perintöjä saavilla se johtaisi usein verojen nousuun. Perintöverosta luopumista ovat kannattaneet oikeistopuolueiden ohella varakkaita edustavat etujärjestöt. Viime aikoina ne ovat perustelleet sitä muutoksen tuomalla kasvulla. Samaa perustetta käytti kokoomuksen kansanedustaja Ville Valkonen, kun hän ehdotti viime viikolla perintö- ja lahjaveron puolittamista kahdeksi vuodeksi.

Tutkimus ei kuitenkaan anna tukea perusteluille. Päinvastoin valtaosa tutkijoista pitää perintö- ja lahjaveroa verraten hyvänä verona kansantalouden kannalta, kun veroja joka tapauksessa tarvitaan. Se on talouden toiminnan kannalta hyvä vero, sillä se ei suoraan kohdistu työhön tai yrittämiseen. Tutkimuksissa on havaittu, että perintövero voi lisätä perillisten työntekoa, kun he eivät voi jäädä niin helposti elämään perinnön varassa. Lisäksi perintö- ja lahjavero kannustaa perillisiä siirtämään yritystoiminnan uusille omistajille, kun oma kiinnostus ei riitä sen kehittämiseen. Sitä kautta perintövero voi jopa vauhdittaa kasvua.

Saman suuntaisia johtopäätöksiä on tehty myös yritysten voittoihin kohdistuvista yhteisö- ja osinkoverosta. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja Verotutkimuksen huippuyksikön tutkijat arvioivat viime viikolla uutisoidussa artikkelissaan, että yhteisö- ja osinkoveron yleinen laskeminen on ”tehoton keino edistää talouskasvua”. He tutkivat erityisesti Suomessa viime vuosikymmenen alussa tehtyjen isojen veronalennusten vaikutuksia, mutta heidän analyysinsä perustui myös muun muassa Ranskassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa tehtyihin vastaavan tyyppisiin tutkimuksiin.

Saman suuntaisia tuloksia on saatu myös laajoissa koostetutkimuksissa. Esimerkiksi saksalaistutkijoiden tunnetussa 441 tutkimuksen katsauksessa ei löydetty luotettavaa näyttöä siitä, että yhteisöveronalennukset synnyttäisivät kasvua.

Perintöveron sekä yhteisöveron alentaminen heikentäisi julkista taloutta ja hyödyttäisi varakkaimpia

Sen sijaan varmempaa tietoa löytyy siitä, että perintö- ja lahjaveron sekä yhteisöveron alentaminen heikentäisivät julkista taloutta. Näin säästöjä olisi löydettävä muualta, jos valtio ei halua ottaa lisää velkaa.

Yhteisöveron yhden prosenttiyksikön veronalennus heikentäisi julkista taloutta vuositasolla staattisesti arvioiden noin 400 miljoonalla eurolla. Sen hyöty valuisi pääosin suurituloisille, joille myös varallisuus keskittyy. Saska Heinon alkuvuodesta Kalevi Sorsa -säätiölle toteuttaman tutkimuksen mukaan jopa 45 prosenttia yhteisöveron muutoksen vaikutuksesta kohdistuisi suurituloisimpaan yhteen prosenttiin suomalaisista (ks. kuvio 1). Lisäksi veronalennus hyödyttäisi yritysten ulkomaisia omistajia.

Valkosen ehdottama perintö- ja lahjaveron puolittaminen kahdeksi vuodeksi maksaisi valtiolle yli miljardi euroa. Myös se hyödyttäisi suurituloisia, sillä perinnöt ja lahjat sekä niistä maksetut verot keskittyvät heille. Viime vuoden raportissani arvioin Tilastokeskuksen aineistolla, että perinnöistä ja veronalaisista lahjoista noin 40 prosenttia kohdentui vuosina 2017–2019 suurituloisimpaan tulokymmenykseen (ks. kuvio 2). Lahjoissa osuus oli jopa 60 prosenttia. Nämä ryhmät hyötyisivät eniten myös veronalennuksista.

Tiiviit ja laajat veropohjat, matalat veroasteet on yhä hyvä oppi

Veronalennukset eivät siis ole oikotie kasvuun. Sen sijaan verotuksessa on aina kyse oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Veronkorotuksilla julkisen talouden sopeutus voidaan kohdentaa suurituloisiin, kun esimerkiksi hallituksen toteuttamat sosiaaliturvan leikkaukset ovat heikentäneet lähinnä pienituloisten toimeentuloa.

Verotuksen rakenteella on silti merkitystä taloudelle. Hyvä lähtökohta on edelleen vanha veropolitiikan oppikirjojen ohje siitä, että veropohjat pidetään tiiviinä ja laajoina. Se tarkoittaa, että kaikki tulot ja muu toiminta on laajasti verotuksen piirissä ja erilaisia poikkeuksia sekä verotukia käytetään vain harkiten. Näin veroprosentit voidaan pitää alempina. Niissä on toki syytä ottaa huomioon maksukyky. Se tarkoittaa progressiivista verotusta, jossa suuremmasta tulosta tai varallisuudesta maksetaan suhteessa korkeampaa veroa. Tällä hetkellä Suomen verotus ei ole progressiivista suurituloisimmalle yhdelle prosentille. Ongelmaa voisi puuttua pääomien verotusta korjaamalla.

On selvää, että verotusta pitää jatkossakin hyödyntää talouden uudistamisessa. Näin se voi tuoda myös kasvua, vaikka nopeita vaikutuksia on turha odottaa. Osinkoverotuksen uudistamisen lisäksi tarvitaan hiiliveroja ja muita kannustimia kestävän tuotannon edistämiseen. Myös verotukia voidaan käyttää fossiilittoman talouden investointien vauhdittamiseen, mutta samalla on huolehdittava, että ne kohdennetaan tehokkaasti ja veronmaksajat saavat riskien kantamisen ohella myös hyötyjä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on rahoitettu vihreän siirtymän tukia kohdentamalla veronkorotuksia suuryrityksiin.

Miten verotietojen julkisuus muuttuu vuonna 2024?

Entäpä, mitä uutta julkisissa verotiedoissa on verrattuna viime vuoteen? Verotietojen julkisuus laajeni syyskuussa, kun myös verotuksen päättymisen jälkeen tehdyt muutokset tulivat julkisiksi. Uudistus koskee ensi kertaa vuoden 2022 verotietoja. Aiemmin julkiset verotiedot olivat vääriä tilanteissa, joissa niitä oli oikaistu jälkikäteen esimerkiksi virheiden korjaamiseksi tai verotarkastusten seurauksena.

Toinen muutos julkisissa verotiedoissa koskee Verohallinnon medialle toimittamien listausten tuloalarajaa. Tänä vuonna median listauksilla ovat henkilöt, joiden verotettavat tulot ovat vähintään 120 000 euroa, kun aiemmin raja oli 100 000 euroa. Rajan nostoa voi perustella sillä, että rahan arvo on inflaation vuoksi laskenut.

Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.