Kasvuriihi-työryhmä oli tuomittu epäonnistumaan

Talouspolitiikan asiantuntija Jussi Systä arvioi blogissaan viime viikolla raporttinsa antaneen Kasvuriihi-työryhmän antia. Systän mukaan työryhmä kärsi liian yleisluontoisesta toimeksiannosta ja lyhyestä valmisteluajasta. Nämä syyt yhdessä työryhmän kokoonpanon kanssa johtivat siihen, että se kaapattiin osaksi elinkeinoelämän edunvalvontaa. Tarkemmat tavoitteet loisivat paremmat lähtökohdat tuleville työryhmille.

Työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murron johtaman Kasvuriihi-hankkeen loppuraportti julkaistiin viime perjantaina 28.2.2025. Pääministeri Petteri Orpo asetti syyskuussa 2024 työryhmän, jonka toimeksiantona oli esittää ennakkoluulottomia ajatuksia kasvun vauhdittamiseksi Suomessa. Työryhmään nimitettiin useiden yrityssektorin edustajien lisäksi Orpon poliittinen valtiosihteeri Risto Artjoki, entinen Helsingin pormestari ja kokoomuspoliitikko Jan Vapaavuori sekä taloustutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Maliranta.

Työryhmän loppuraportissa listataan 41 toimenpidettä, joilla talous sen mukaan saataisiin kasvuun. Raportissa on hyviä havaintoja Suomen talouden ongelmista ja uudistamistarpeista. Siitä puuttuu kuitenkin johdonmukainen kokonaiskuva siitä, millaista kasvua sen pohjalta Suomeen tavoitellaan ja ketä se hyödyttäisi.

Tätä alleviivaa se, että monien työryhmän esittämien keinojen kasvuvaikutukset ovat epäselviä ja ristiriidassa tutkimuksen kanssa. Räikein esimerkki on ehdotus perintö- ja lahjaveron poistamisesta, joka olisi tutkimusten mukaan todennäköisesti haitallista talouskasvulle.

Miljardin euron vuotuiset verotulot pitäisi kerätä muualta samalla, kun hyöty valuisi varakkaille suvuille. Pienissä perinnöissä verotus jopa nousisi myyntivoittoverojen kasvaessa.  Myös taloustietelijöiden suuri enemmistö pitää perintöveroa talouden kannalta verraten hyvänä verona. Yksi ryhmän jäsenistä, professori Mika Maliranta jättikin raporttiin ehdotuksesta eriävän mielipiteen.

Oliko työryhmän tavoite väärä?

Työryhmän toimeksiantoa ja tavoitetta voi kritisoida sen epämääräisyydestä. Laaja toimeksianto käsitti oikeastaan kaiken maan ja taivaan välillä, mutta aikaa oli vain viisi kuukautta.  Jäsenet toimivat lisäksi työryhmässä omien päivätöidensä ohessa. Näistä lähtökohdista syntyy helposti pannukakku.

Talouskasvua tarvitaan, mutta siihen ei ole saatavilla yleistä hopealuotia. Etenkin on vaikeaa löytää kustannusneutraaleja, nopeavaikutteisia toimia. Kaikki kasvu ei myöskään ole yhtä hyvää tai toivottavaa. Ekologisen kriisin olosuhteissa kasvua tulisi ohjata painokkaasti sisällöltään sellaiseen suuntaan, että se tukee kestävää taloutta ja yhteiskuntaa.

Itse raportissa on tässä suhteessa hyviä elementtejä. Siinä on tunnistettu tarve uudistaa taloutta ja yrityskenttää, ja myös yksittäisiä kestävyyssiirtymää edistäviä toimia, kuten julkisten hankintojen ohjaaminen ekologisesti kestäviin tuottajiin. Tällaiset yksittäiset toimenpiteet ovat kuitenkin riittämättömiä kokonaisvaltaisen kestävyyssiirtymän toteuttamiseksi. Raportissa ei ole edes pyritty arvioimaan, miten tällaisiin tavoitteisiin voitaisiin päästä.

Ylipäätään Kasvuriihi-työryhmän raportti luettelee joukon toisistaan irrallisia toimia, jotka ovat keskenään epäsuhtaisia. Osa raportin toimista on hyvin yksityiskohtaisia, osa taas on varsin yleisellä tasolla.

Esimerkiksi korkeakoulutetun väestön määrän kasvattaminen on kannatettava ehdotus ja edistää epäilemättä korkean tuottavuuden liiketoimintaa, mutta ehdotuksesta on pitkä matka käytännön toteutukseen. Varsinkin, kun se vaatii rahaa ja vaikutukset syntyvät vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä.

Työryhmästä tuli osa elinkeinoelämän kasvuagendan kaappausta

Selkeämmän toimeksiannon lisäksi työryhmään olisi ollut yleisen edun kannalta syytä asettaa enemmän riippumatonta asiantuntijaosaamista esimerkiksi yliopistoista. Työryhmän kokoonpanossa sivuutettiin myös työntekijäjärjestöt ja koko muu kansalaisyhteiskunta kokonaan.

Kokonaisvaltaisempi ote vaatisi syvempää asiantuntemusta yksittäisistä teemoista ja aikaa perehtyä. Nyt lopputuloksessa paistaa kiire ja keskittyminen aiheisiin, jotka työryhmän jäsenet tunsivat ennestään – ja jotka ovat heidän työnantajiensa intresseissä.

Konkreettisia ehdotuksia työryhmä esittää erityisesti verotukseen, mikä ei ole sattumaa, kun työryhmään on otettu mukaan muun muassa verokonsultti ja perintöveron poistamista vaatinut Perheyritysten liiton edustaja. Raportissa esitetyt erilaiset verohelpotukset ja -alennukset kohdistuisivat kaikkein varakkaimpien hyväksi.

Tässä raportti seuraa viimeaikaista elinkeinoelämän etujärjestöjen linjaa, jossa yritysten ja varakkaiden yksityishenkilöiden veronalennuksia on esitetty kasvutoimina. Yritysveronalennusten kasvuvaikutukset ovat tutkimusten mukaan kuitenkin parhaimmillaankin varsin maltillisia.

Työryhmällä on myös lukuisia ehdotuksia verotuista ja uusista veropohjan aukoista, jotka voisivat jopa haitata kasvua, kun ne vähentäisivät verotuksen neutraalisuutta eli tasapuolisuutta. Kasvuriihi-työryhmän työ näyttäytyy siis osana kokonaisuutta, jossa kasvuagenda on kaapattu elinkeinoelämän edunvalvonnan käsiin. Yleisluontoinen toimeksianto loi tälle edellytykset.

Kestävässä kasvussa tulisi huomioida yritysvastuu ja yhteiskunnan eri ryhmien näkökulmat. Sen pitäisi esimerkiksi tukea hyvien työehtojen työpaikkojen kasvua ja vähentää eriarvoisuutta. Tästä ei raportissa puhuta mitään. Nyt vaarana on, että työryhmän työ lisää kahtiajakoa yhteiskunnassa ja vie luottamusta politiikkaan.

Missiotalous voisi olla tulevien työryhmien lähtökohta

Tulevia työryhmiä asetettaessa tulisikin ottaa askel taaksepäin. Ennen kuin lähdetään listaamaan keinoja talouskasvuun, tulisi pohtia kasvun ja ylipäätään yhteiskunnan konkreettista suuntaa. Näin voitaisiin asettaa tavoitteet konkreettisemmiksi ja voitaisiin myös valita oikeat ihmiset niitä pohtimaan. Lisäksi valmistelulle tulisi varata riittävästi aikaa, sillä isojen teemojen käsittelyyn tarvitaan pitkäjänteisempää työtä ja suunnittelua.

Taloustieteen professori Mariana Mazzucaton lanseeraama missiotalous olisi hyvä vaihtoehto, kun etsitään keinoja uudistaa taloutta ja luoda kestävää kasvua. Missioiden tarkoituksena on pyrkiä johonkin konkreettiseen tavoitteeseen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön avulla. Tällaisen toimintatavan hyödyistä myös kasvun kannalta on empiiristä näyttöä. Tarkemmat tavoitteet estäisivät myös työryhmien kaappausta muille agendoille, kun ne rajaisivat työtä.

Tavoitteena voisi olla esimerkiksi uudistaa Suomen metsäteollisuus toimimaan ilmastotavoitteiden mukaisesti siten, että tuotteiden jalostusarvoa ja metsien hiilinieluja kasvatetaan. Tätä varten BIOS-tutkimusyksikkö on esittänyt kansallista metsämissiota, jossa valtio toimisi kokoonkutsujana, riskien kantajana ja vakaan toimintaympäristön takaajana.

Valtion pitäisi myös varmistaa, että suunnittelua ohjaa riippumaton asiantuntijatieto ja yleinen etu. Siksi työhön pitäisi ottaa mukaan laajasti eri ryhmiä.  Näin voidaan löytää parhaat keinot talouden uudistamiseen sekä kasvun hedelmien tasaisempaan jakoon.

Jussi Systä vastaa säätiön talouspolitiikan tutkimuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Systä viimeistelee Tampereen yliopistossa poliittisen talouden alan väitöskirjaansa julkisen talouden kestävyyden teorioista.

Kuva: Kasvuriihi-hankkeen loppuraportin julkistustilaisuus 28. helmikuuta 2025. (Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia CC BY 2.0).