Kehysriihi oli poliittinen taidonnäyte

Kirjoittaja Antti Kaihovaara Antti Kaihovaara

Blogikuva Andy

Vastuuta voi kantaa monella tavalla. Jyrki Kataiselle vastuunkantoa oli sopeuttamistoimista päättäminen. Paavo Arhinmäelle puolestaan hallitusvastuusta luopuminen.

Hallitus sopi eilisessä kehysriihessä noin 2,3 miljardin lisäsopeutuksesta. Yhteisymmärrys oli poliittinen taidonnäyte kaikilta hallituspuolueilta. Kokoomus ja Sosiaalidemokraatit ansaitsivat kannuksia vastuullisina valtionhoitajapuolueina. Ne onnistuivat parin päivän sisään katkomaan opposition pahimmat syömähampaat taittamalla valtion velkaantumisen ja viemällä sote-uudistuksen päätökseen.

Vihreät, RKP ja Kristillisdemokraatit suorittivat kansalaisvelvollisuutensa takaamalla päätöksille äänienemmistön eduskunnassa. Vihreiden ansioksi voinee laskea myös energia-, hiilidioksidi-, polttoneste- ja ajoneuvoverojen korotuksen yhteensä noin 400 miljoonalla eurolla.

Myös Vasemmistoliiton päätöstä lähteä hallituksesta voi pitää onnistuneena sekä puolueen itsensä että Suomen poliittisen kulttuurin kannalta. Politiikassa tarvitaan vastavoimia. Eduskuntapuolueista vasemmistolaisimman jatkaminen hallituksessa, joka leikkaa lapsilisistä ja kehitysyhteistyöstä sekä jäädyttää sosiaalietuuksien indeksikorotukset, ei olisi ollut järin uskottavaa eikä myöskään toivottavaa. Samaan hengenvetoon on mainittava, että vain hallituksessa voi vaikuttaa sopeutustoimien kohdentamiseen. Toinen vasemmistopuolue SDP valitsi tämän tien.

Kokonaisuudessaan vaikuttaa kuitenkin siltä, että sopeutumistoimet jakautuivat varsin tasaisesti hallituspuolueiden voimasuhteet huomioiden. Poliittisesti kompromissi oli siis onnistunut voimannäyte, mutta entä se valtiontalous sitten? Sitähän tässä kuitenkin pyrittiin tasapainottamaan.

Vaikka paketti oli lähellä parasta, mitä tällä hallituspohjalla oli mahdollista saada aikaan, se ei välttämättä ollut finanssipoliittisesti loppuun asti mietitty. 600 miljoonan kasvu- ja työllisyyspaketilla ei pystytä kompensoimaan kotitalouksien ostovoiman pienenemistä, jonka kyky ylläpitää kokonaiskysyntää oli jo valmiiksi heikentynyt. Suuri huoli kohdistuu myös veronkorotusten ja leikkausten kasvu- ja työllisyysvaikutuksiin lyhyellä aikavälillä. Toivoa sopii, että viisikon uudet seikkailut eivät johda tavoitteisiin nähden päinvastaisiin lopputuloksiin kohonneen työttömyyden myötä.

Paketilla ei lasketa korkomenoja merkittävästi, paranneta Suomen luottoluokitusta tai kiihdytetä talouskasvua. Todellinen rakennemuutos tehtiin jo edellisenä viikonloppuna, kun sote-ratkaisusta päästiin yksimielisyyteen. Seuraava etappi on syksyllä päätettävä eläkeuudistus. Näiden kokonaisuuden kannalta huomattavasti merkittävämpien uudistusten rinnalla kehysriihen päätökset lapsilisien leikkaamisesta, energiaverojen korotuksesta ja sosiaalietuuksien indeksikorotusten jäädyttämisestä asettuvat outoon valoon. Ehkä Suomessa on vaikea ansaita kansan luottamusta kurittamatta sitä hieman?