Kokoomuksen talouspolitiikassa uskottavuusvaje

Kokoomus kasvattaisi eriarvoisuutta leikkaamalla kymmeniltä tuhansilta pienituloisilta perheiltä tuhansia euroja vuodessa. Sen miljardileikkaukset veisivät pohjan kasvulta jopa vuosikymmeneksi. Silti sopeutustahti jäisi miltei 40 miljardia euroa vajaaksi puolueen omasta velkatavoitteesta. Kokoomus ei myöskään esitä alkuunkaan uskottavia keinoja tavoittelemansa yhdeksän miljardin euron vuositason sopeutuksen toteutukseen.

Julkisen talouden sopeutus on noussut talouspoliittisen keskustelun keskeiseksi teemaksi vaalien alla. Keskustelua on kuitenkin vaivannut konkretian puute. Kovien sopeutustavoitteiden rinnalla ei ole esitetty uskottavia keinoja niiden toteutukseen. Lisäksi on monet ovat sivuuttaneet erilaisten sopeutustoimien vaikutukset eri väestöryhmiin sekä eriarvoisuuteen.

Vaikka elämme yhä kriisin keskellä, jotkut ovat näyttävät unohtaneen kriiseistä ja taloustieteellisestä tutkimuksesta saadut perusopit. Sopeuttamalla ei vauhditeta kasvua eikä talouspolitiikkaa voi suunnitella vuosikymmeneksi eteenpäin varautumatta taantumiin.

Hahmotan näitä ongelmia kokoomuksen ensi vuoden vaihtoehtobudjetin kautta. Se on ainakin toistaiseksi perusteellisin kuvaus yksittäisen puolueen talouspolitiikan vaihtoehdosta seuraavalle vuosikymmenelle. 

Kokoomuksen velkatavoitteissa on miltei 40 miljardin euron ristiriita

Vaihtoehtobudjetit ovat oppositiopuolueille tärkeä työkalu, joiden avulla ne kertovat, mitä tekisivät, jos ne olisivat yksin vallassa. Kokoomuksen vaihtoehtobudjetista ei jää epäselväksi, että julkisen talouden vahvistaminen ja velkaantumisen hillitseminen ovat puolueelle keskeisimpiä tavoitteita. Ne on nostettu vaihtoehtobudjetin johdannon alkuun ja sen ensimmäisen luvun sisällöksi.

Myös vaihtoehtobudjetin keskeiset talouspolitiikan tavoitteet koskevat sopeutusta. Ne voi tiivistää kahteen numeroon:

• 1 miljardi euroa. Kokoomus pienentäisi velkaantumista vähintään yhdellä miljardilla eurolla ”joka vuosi kahden vaalikauden ajan”. Luku pohjaa valtiovarainministeriön (VM) viimeisimpiin ennusteisiin velkaantumisen kehityksestä tilanteessa, jossa uusia velkaantumiseen vaikuttavia toimia ei tehdä. Siksi kokoomus sopeuttaisi ensi vuotta koskevassa vaihtoehtobudjetissaan noin miljardi euroa enemmän kuin hallitus. Sitä seuraavana vuonna velkaa otettaisiin vähintään kaksi miljardia euroa vähemmän kuin on ennustettu ja niin edelleen. Yhdeksän vuoden päästä, eli seuraavan vaalikauden viimeisenä vuotena 2031, velkaa otettaisiin vähintään yhdeksän miljardia euroa VM:n ennustetta vähemmän.
• 60 prosentin julkinen velka suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Tähän velkasuhteeseen kokoomus pyrkii kahden vaalikauden aikana eli viimeistään vuonna 2031.

Ensimmäisenä luvuissa pistää silmään se, että ne vaikuttavat keskenään ristiriitaisilta. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan ”julkisen talouden velkasuhde vuonna 2031 olisi noin 85 prosenttia” ilman sopeutusta. Ero kokoomuksen 60 prosentin tavoitteeseen on siis 25 prosenttiyksikköä. Euroiksi muutettuna puhutaan yli 80 miljardin euron erosta, kun bruttokansantuotteen ennakoidaan VM:n ennusteessa kasvavan vuoteen 2031 mennessä reilusti yli 300 miljardiin euroon.

Kokoomuksen tavoitteleman velka-asteen edellyttämä yli 80 miljardin euron lisäsopeutus vuoteen 2031 mennessä tarkoittaisi, että joka vuosi sopeutetaan vähintään yhdeksän miljardia euroa enemmän kuin on ennustettu. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että kokoomus pyrkii näin suureen vuositason sopeutukseen vasta noin yhdeksän vuoden päästä.

Tämä vaikuttaa jättimäiseltä laskuvirheeltä, sillä ristiriita kokoomuksen tavoittelemassa sopeutustahdissa ja vuoden 2031 velka-astetavoitteessa on valtava: miltei 40 miljardia euroa*. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on ristiriidan selitys. Ainakaan eroa ei voi selittää työllisyyden kasvulla, sillä kokoomus laskee tavoittelemansa ennusteita korkeamman työllisyyden kasvun vaikutukset sisään sen vuosittaiseen miljardin lisäsopeutukseen. Myös talouskasvun vaikutuksia lasketaan mukaan velan vähentämiseen, sillä kokoomuksen velkatavoitteessa ei erotella, miten alempi velkaantuminen saavutetaan. (kappaletta tarkennettu 17.12.*)

Vaihtoehtobudjetin perusteella vaikuttaa silti mahdolliselta, että kokoomus selittää eroa ainakin osittain korkeammalla talouskasvulla. Epäselvää on, mistä lisäkasvu voisi syntyä, kun tutkimusten mukaan mittava sopeutus päinvastoin heikentää kasvua. Käsittelen näitä tutkimuksia jäljempänä tässä blogissa. (kappale lisätty 17.12.*)

Eroa voi hahmottaa myös valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoron laskelmien kautta. VM esittää jopa kokoomusta nopeampaa sopeutusta eli kuuden miljardin euron tasoa vuonna 2027 ja yhdeksää miljardia 2031. Siitä huolimatta valtiovarainministeriön laskelmissa velka-aste jää vuonna 2031 yli 70 prosenttiin eli kauas kokoomuksen tavoittelemasta 60 prosentista (ks. kuvio 1).

Kokoomus jättäisi sopeutuksen leikkausten varaan

Kokoomuksen laskelmissa on siis kymmenien miljardien eurojen selittämätön kuilu, mutta talouspoliittinen viesti tulee silti selväksi: velkaa pitää ottaa joka vuosi paljon vähemmän.

Toisaalta sopeutuksen rinnalla kokoomus myös lisäisi eräitä julkisia menoeriä. Se on esimerkiksi sitoutunut nostamaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan menoja vuositasolla miltei kahdella miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Kokoomuksen tavoite pitää puolustusmenot vähintään kahden prosentin tasolla suhteessa bruttokansantuotteeseen tarkoittaa myös yli miljardin euron vuotuista menolisäystä.

Kokoomuksen pitäisi siis pystyä sopeuttamaan bruttona yli kymmenellä miljardilla eurolla, jotta se voi samaan aikaan sopeuttaa yhdeksän miljardia euroa ja lisätä näitä menoja useilla miljardeilla.

Julkista taloutta voidaan sopeuttaa kolmella tavalla: menoleikkauksilla, veronkorotuksilla sekä ennusteita nopeampaan kasvuun tähtäävillä muutoksilla, joita kutsutaan usein rakenteellisiksi uudistuksiksi. Tarkalleen ottaen rakenteelliset uudistukset ovat usein meno- tai veromuutoksia, sillä niillä on vaikutuksia kasvuun ja työllisyyteen. Esimerkiksi kokoomus kutsuukin suurimpia leikkauksiaan rakenteellisiksi uudistuksiksi.

Kokoomus rajaa verosopeutuksen pitkälti pois työkalupakistaan, sillä sen mukaan ”kokonaisveroastetta tulee maltillisesti ja johdonmukaisesti laskea pidemmällä aikavälillä”. Tämä linja näkyy myös vaihtoehtobudjetissa. Siinä julkista taloutta ei juuri veroilla vahvisteta: puolueen esittämät veronalennukset ja veronkorotukset ovat suunnilleen samansuuruiset.

Jäljelle sopeutuskeinoista jäävät siis menoleikkaukset ja rakenteelliset uudistukset.

Rakenteelliset uudistukset voivat kasvattaa taloutta, joskus jopa silloin, kun ne vahvistavat samalla julkista taloutta lyhyellä aikavälillä. VM on esimerkiksi arvioinut, että nykyinen listaamattomien osakeyhtiöden osinkojen verohuojennus ”aiheuttaa vääränlaisia kannustimia ja mahdollisia kasvun esteitä”. Osinkoverotusta muuttamalla voitaisiin siis samalla kerätä lisää verotuloja ja vahvistaa yritystoiminnan edellytyksiä.

Kokoomus ei kuitenkaan esitä yksittäisiä rakenteita tehostavia toimia vaan miljardiluokan leikkausohjelmaa liki vuosikymmeneksi. On mahdoton löytää sellaista tutkimusta, jonka mukaan tällaisella politiikalla syntyisi lisää kasvua. Sen sijaan on laajaa tutkimusnäyttöä siitä, että mittava sopeutus tarkoittaa käytännössä aina heikompia kasvulukuja (ks. esim. 1, 2). Tämä johtuu muun muassa siitä, että leikkaukset heikentävät julkisen sektorin työntekijöiden, sille työskentelevien yritysten henkilökunnan sekä sosiaaliturvan saajien ostovoimaa, mikä heijastuu koko talouteen.

Haitallisista vaikutuksista huolimatta sopeutusta voi pitää perusteltuna esimerkiksi inflaation hillitsemiseksi. Sen sijaan taantumassa sopeutus on tyypillisesti erityisen haitallista taloudelle (ks. esim. IMF). Niin Suomessa kuin EU-tasolla taantuman on arvioitu käynnistyvän jo tänä talvena.

Sopeutuksen vaikutuksista käytiin laajaa akateemista ja talouspoliittista keskustelua edellisen finanssikriisin jälkeen (ks. mm. talousnobelisti Paul Krugmanin kirjoitus). Näyttää, että kokoomuksessa lähihistorian opit on tältä osin sivuutettu. Yhtä kaikki, kokoomuksen vaihtoehtobudjetin tavoitteet lisätalouskasvusta ovat tutkimusten valossa puhdasta toiveajattelua. Todennäköisempää on, että leikkauksilla ajetaan talous taantumaan.

Voi siis hyvin sanoa, että kokoomus jättäisi tavoittelemansa yli kymmenen miljardin euron bruttosopeutuksen menoleikkausten varaan. Puhutaan valtavista summista, yli 10 prosentista verrattuna valtion ensi vuoden 80 miljardin euron budjetin menoihin.

Kokoomus leikkaisi pienituloisilta jopa tuhansia euroja vuodessa

Avasin edellä kokoomuksen talouspolitiikan tavoitteita ja sen seurauksia makrotasolla. Nyt siirryn tarkastelemaan, millaisia konkreettisia vaikutuksia kokoomuksen linjalla on kansalaisiin. Valitettavasti vaikutusten tarkka kuvaaminen on vaikeaa, sillä kokoomus ei vaihtoehdossaan kerro likimainkaan, miten sen ensi vaalikaudella tavoittelema yhdeksän miljardin sopeutus voitaisiin toteuttaa.

Puolueen ensi vuoden vaihtoehtobudjetti antaa kuitenkin osviittaa siitä, mistä kokoomus leikkaukset aloittaisi. Se kertoo myös puolueen arvovalinnoista.

Isoimmat leikkaukset kokoomus kohdistaisi sosiaaliturvaan. Työttömiltä se leikkaisi vuositasolla noin 515 miljoonaa euroa**. Yleisestä asumistuesta kokoomus leikkaisi yhteensä 350 miljoonaa euroa. Lisäksi kokoomus leikkaisi kaikkein huonoimmassa asemassa olevien toimeentulotukea nettona 60 miljoonalla eurolla, jonka se kohdistaisi erityisesti asumisen menoihin.

Yhteensä näistä sosiaaliturvaleikkauksista kertyisi 925 miljoonaa euroa. Toisaalta ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentaminen myös työttömyyskassoihin kuulumattomiin heikentäisi julkista taloutta nettona noin 195 miljoonaa euroa. Tästä iso osa kertyisi työssä käyville, kun kassamaksut poistuisivat.

Työttömiä työnhakijoita oli uusimman tilaston mukaan lokakuussa noin 232 000. Yhtä työtöntä kohden laskettuna nämä 515 miljoonan euron leikkaukset olisivat siis keskimäärin noin 2 200 euroa vuodessa eli yli 180 euroa kuussa. Summa ei jakautuisi kuitenkaan tasan. Suuret leikkaukset kohdistuisivat erityisesti niihin pidempään työttöminä olleisiin, jotka putoaisivat pois ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta sen enimmäiskeston lyhennysten vuoksi. Osalla työttömistä työttömyysturva jopa kasvaisi, kun työttömyyskassaan kuulumattomat pääsisivät kokoomuksen mallissa ansiosidonnaisen piiriin.

Myös kokoomuksen esittämät 350 miljoonan euron leikkaukset asumisen tukiin kohdistuisivat osin työttömiin, sillä noin kolmannes yleisen asumistuen saajista on työttömiä. Samoin opiskelijoiden tulot laskisivat merkittävästi, sillä opiskelijaruokakunnille kohdistuu noin 40 prosenttia yleisestä asumistuesta. Ruokakuntaa kohden leikkaus olisi keskimäärin noin 900 euroa vuodessa eli 70 euroa kuussa, kun asumistukea saa vajaat 400 000 ruokakuntaa. Kaikkein pienituloisimpien asumisen tukia kokoomus leikkaisi lisäksi toimeentulotuen kautta.

Kokoomuksen eduskunnan tietopalvelulta tilaamasta laskelmasta (s. 16) näkee, että kokoomuksen työttömyysturvan leikkaukset johtaisivat tuloerojen kasvuun sekä köyhyyden lisääntymiseen kymmenillä tuhansilla henkilöillä. Pienituloisilla käteen jäävät tulot laskisivat, kun suurituloisilla ne kasvaisivat veronalennusten seurauksena. Pienituloisten näkökulmasta laskelma antaa kuitenkin kaunistellun kuvan kokonaisuudesta, sillä laskelmassa ei ole huomioitu muun muassa kokoomuksen leikkauksia asumistukeen ja palveluihin eikä kaikkia työttömyysturvan leikkauksia. Tämän tarkempaa laskelmaa puolue ei kuitenkaan ole esittänyt toimiensa vaikutuksista.

Vaikka kokoomus ei ole esittänyt tarkkoja vaikutusarvioita on silti selvää, että eriarvoisuus ja köyhyys lisääntyisivät tuntuvasti sen esittämien leikkausten myötä. Edellä olevat laskelmat osoittavat, että monissa pienituloisissa perheissä tulot laskisivat vuodessa tuhansilla euroilla. On selvää, että monien toimeentulo vaarantuisi samalla, kun Suomi on saanut jo nyt toistuvasti huomautuksia matalasta sosiaaliturvan tasosta (ks. tämä blogi). Tarkemmat tiedot leikkauksista ja niiden kohdentumisesta olisi tarpeen saada julki, jotta äänestäjät voivat arvioida eri puolueiden vaihtoehtoja.

Leikkaussummia voi suhteuttaa myös sosiaaliturvaan vuosittain käytettyihin menoihin. Esimerkiksi kokoomuksen leikkaukset ansiosidonnaiseen päivärahaan olisivat liki viidennes verrattuna vuoden 2021 ansioturvamenoihin, joita kertyi noin 2,45 miljardia euroa. Myös kokoomuksen leikkaus asumistukeen olisi noin 20 prosenttia verrattuna ensi vuoden budjetin 1,68 miljardiin euron yleisen asumistuen kokonaismäärään.  Toimeentulotukea kokoomus leikkaisi noin kahdeksan prosenttia ensi vuoden budjettiin varatusta 730 miljoonasta.

Kokoomus ei esitä alkuunkaan uskottavia sopeutustoimia tavoitteidensa toteuttamiseen

Edeltävät luvut kuvaavat, että jo satojen miljoonien eurojen leikkaukset vievät merkittävät siivun työttömien toimeentulosta. Ne eivät kuitenkaan riitä alkuunkaan, kun kokoomuksen sopeuttamiselle asettama tavoite on lähempänä kymmentä miljardia euroa.

Miljardileikkaukset edellyttäisivät käytännössä sosiaaliturvan ohella heikennyksiä hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluihin, kuten terveydenhoitoon, kouluihin, vanhusten hoivaan, pelastustoimeen, poliisiin ja maanpuolustukseen. Tällaiset leikkaukset kuitenkin puuttuvat kokoomuksen vaihtoehtobudjetista. Päinvastoin, kokoomus laittaisi erilaisiin julkisiin palveluihin vaihtoehtobudjetissaan noin 250 miljoonaa euroa vuodessa lisää***. Tulevina vuosina se myös lisäisi miljardeja muun muassa puolustusvoimille ja tutkimus- ja kehitystoiminnan tukiin.

Kokoomuksen vaihtoehtobudjetti kuvaakin hyvin sitä, kuinka vaikeaa julkisista menoista on saada kasaan isoja summia leikkausten kautta. Saadakseen edes ensimmäisen miljardin sopeutuksesta täyteen kokoomus turvautuu poppaskonsteihin. Samaan aikaan, kun puolue nimeää tarkkaan, mihin julkisiin palveluihin se panostaisi lisää 250 miljoonaa euroa, se ilmoittaa leikkaavansa 300 miljoonaa otsikolla ”julkisen hallinnon tehostamisohjelma”. Kertomatta jää, mihin tämä leikkaus kohdennettaisiin ja miten.

Näin suuri leikkaus onnistuisi esimerkiksi irtisanomalla suunnilleen joka kymmenes valtion noin 78 000 työntekijästä****, sillä merkittävä osa valtionhallinnon kuluista koostuu palkoista. Vuonna 2021 valtion varsinaisen oman toiminnan kustannukset olivat noin 11 miljardia euroa, josta yli 70 prosenttia muodostivat henkilökunnan palkat sekä ulkopuoliset palvelut eli ulkopuolelta ostettu työpanos.

On hyvä kysymys, onko valtion tai julkisen sektorin henkilökunnassa näin paljon löysää. Ainakaan kokoomus ei pysty osoittamaan, missä he työskentelevät. Sen sijaan se itsekin tunnustaa, että esimerkiksi kouluihin, oikeuslaitokseen, poliisiin ja puolustusvoimiin on palkattava lisää väkeä. Myös esimerkiksi julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on puhuttu pikemmin työvoimapulasta.

Kun sosiaaliturvan ja palveluiden leikkaukset sekä muut kokoomuksen esittämät toimet lasketaan yhteen, se esittää vaihtoehtobudjetissaan keinot noin miljardin euron sopeutukseen. Toisin sanoen matkaa sen yhdeksän miljardin sopeutukseen jää kahdeksan miljardia. Jos huomioidaan kokoomuksen esittämät useiden miljardien menolisäykset myöhemmille vuosille, ero on jopa kymmenen miljardia.

Kokoomus puhuu siis sopeuttamisesta, mutta esittää vaihtoehtobudjetissaan enemmän menonlisäyksiä kuin leikkauksia. Uskottavuusvaje kovien tavoitteiden ja keinojen välillä on ilmeinen. Kun julkisen talouden vahvistaminen on kokoomuksen talouspolitiikan kärkitavoite, olisi kohtuullista odottaa, että puolue kertoisi, mistä puuttuvat miljardit löytyvät. Etenkin, kun jo ensimmäisellä miljardilla olisi suuria vaikutuksia niin pienituloisiin kuin julkisen sektorin henkilöstöön.

Pelkkä sopeutus ei ole kestävä talouspolitiikan tavoite

Kokoomuksen vaihtoehtobudjetti kertoo hyvin siitä, että mittavan menosopeutuksen toteuttaminen on vaikeaa. Puolue on selvästi nähnyt vaivaa vaihtoehtonsa esittämiseen, mutta tavoitteiden ja laskennallisen sopeutustahdin välillä on liki 40 miljardin euron selittämätön kuilu.

Kuilu on valtava myös kokoomuksen sopeutustavoitteen ja sen toteuttamiseen esitettyjen keinojen välillä, kun puolue tavoittelee yhdeksän miljardin sopeutusta, mutta esittää keinot noin yhden miljardin toteuttamiseksi. Nämäkin leikkaukset kasvattaisivat eriarvoisuutta, kun ne johtaisivat tuhansien eurojen vuotuisiin tulonmenetyksiin vähintään kymmenille tuhansille pienituloisille perheille. Paljon jää kerrottavaa ennen vaaleja, jos kokoomus aikoo täyttää miljardiluokan uskottavuusvajeen talouspolitiikassaan.

Kokoomus ansaitsee silti tunnustusta siitä, että se on raottanut talouspoliittista linjaansa, mitä useimmilta puolueilta vielä odotellaan. Vaihtoehtobudjettinsa uskottavuudessa se jättää taakseen toisen suuren oppositiopuolueen perussuomalaiset, jonka puheenjohtaja Riikka Purra arvioi puolueen olevan valmis jopa kuuden miljardin vuositason sopeutukseen ensi vaalikaudella.

Perussuomalaiset esittää ratkaisuksi maahanmuuton sekä kehitysavun kustannusten leikkauksia, vaikka niiden määrä budjetissa on yhteensäkin selvästi alle kaksi miljardia euroa. Näistä kuluista on lisäksi mahdoton leikata olennaisesti, kun ukrainalaisia pakolaisia virtaa Suomeen ja maahanmuuton kulut päinvastoin kasvavat sen myötä. Isot kehitysyhteistyöleikkaukset taas edellyttäisivät sitä, että Suomi irtoaa kansainvälisistä sitoumuksistaan tukea maailman köyhimpiä maita. Se olisi ristiriidassa perussuomalaisten omien tavoitteiden kanssa, joissa se esittää siirtävänsä humanitaarisen avun painopistettä paikan päällä auttamiseen (ks. tämä blogi).

Talouspoliittisessa keskustelussa olisi kuitenkin päästävä sopeutusta ja leikkauslistoja syvemmälle.

Kun julkista taloutta halutaan sopeuttaa, on sen toteutuksessa kyse arvovalinnoista. Kokoomuksen esittämät leikkaukset osuvat ennen muuta pienituloisiin. Heille tulojen lasku tuhansilla euroilla näkyisi suoraan arjessa, kun korkea inflaatio vaikuttaa jo ennestään kulutusvalintoihin.

Leikkauksille on vaihtoehtoja. Sopeutus voitaisiin kohdistaa maksukykyisimpiin verotuksella. Se onnistuisi esimerkiksi poistamalla varakkaimpien veroetuja ja kohdentamalla veroja yrityksiin, jotka ovat hyötyneet Venäjän hyökkäyksen aiheuttamasta energiakriisistä (ks. aiempi blogini aiheesta).

Keskittyminen liiallisesti sopeutukseen voi kuitenkin viedä huomion muilta olennaisilta talouden kysymyksiltä. Kansainvälisesti varaudutaan jo taantumaan, jollaisten kohtaamiseen mittava sopeutus on huono keino. Pahimmillaan se johtaa talouden pysähtymiseen, joka näkyy myös julkisen talouden heikentymisenä.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt myös se, miten välttämättömät investoinnit ilmastotoimiin ja erityisesti energiamurroksen toteuttamiseen sekä sen edellyttämien raaka-aineiden saatavuuteen on huomioitava talouspolitiikassa. Näistä tulevaisuuden yritystoiminnan perusedellytyksistä käydään paraikaa investointikilpailua valtioiden välillä. Ilman julkista rahoitusta kilpailussa on vaikea pärjätä.

Ilman satsauksia näihin tulevaisuuden talouden edellytyksiin sekä koulutukseen ja tutkimukseen Suomen talous voi jäädä muista jälkeen pysyvästi. On olennainen kysymys, miten investoinnit voidaan yhdistää sopeutukseen. Ainakin tutkimustieto on yksiselitteinen siinä, että mittavan sopeutuksen aikana voi vain haaveilla nopeutuvasta kasvusta.

Sopeutus ei siis riitä talouspolitiikan ohjenuoraksi, vaan myös vaihtoehdoista ja perusteluista on puhuttava. On myös olennaista kuulla, millä keinoin puolueet toteuttaisivat sopeutustavoitteensa. Muuten on mahdoton arvioida, mihin ehdotukset johtaisivat, ja ovatko ne ylipäänsä toteutuskelpoisia. Toivottavasti vastauksia avoimiin kysymyksiin kuullaan ennen vaaleja.

Jälkihuomio: Blogille kirjoitettu 18.12.2022 jatko-osa Mykkänen vahvistaa kymmenien miljardien kuilun kokoomuksen talouslinjassa sen jälkeen, kun kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Kai Mykkänen oli kommentoinut kirjoitusta Iltalehdessä.

Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.

Kuva: Álvaro Millán (CC BY-ND 2.0)

Korjattu kaksi kirjoitusvirhettä 17.12.2022.

**********

* Kokoomuksen tavoittelema sopeutus vuoteen 2031 mennessä yhteensä = 1 + 2 + 3 + 4 + 5 + 6 + 7 + 8 + 9 = vähintään 45 miljardia euroa. Jos bruttokansantuote vuonna 2031 on arviolta 340 miljardia euroa, edellyttäisi velan alentaminen 25 prosenttiyksiköllä yhteensä n. 85 miljardin euron sopeutusta. Ero: 85 – 45 = n. 40 miljardia euroa. (lisätty laskelma klo 16.12. klo 13).
—
Kohtaa tarkennettu 17.12. klo 15: Aiempi teksti:

”Tämä vaikuttaa jättimäiseltä laskuvirheeltä, sillä ristiriita kokoomuksen tavoittelemassa sopeutustahdissa ja vuoden 2031 velka-astetavoitteessa on valtava: miltei 40 miljardia euroa. Se vastaa miltei puolta valtion ensi vuoden budjetista.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on ristiriidan selitys. Ainakaan eroa ei voi selittää talouden tai työllisyyden kasvulla, sillä kokoomus laskee tavoittelemansa ennusteita korkeamman kasvun vaikutukset sisään sen vuosittaiseen miljardin lisäsopeutukseen.”

** Kokoomuksen leikkaukset työttömiltä (yht. 515 milj. €) on listattu sen vaihtoehtobudjetista. Niissä on huomioitu sekä muutokset sosiaaliturvamenoissa, että seurannaisvaikutukset muun muassa verotukseen. Tarkempia laskelmia leikkausten ja ansiosidonnaisen laajennuksen vaikutuksista on kokoomuksen vaihtoehtobudjetista tehdyissä eduskunnan tietopalvelun laskelmissa.

• Palautetaan ansiosidonnaisen työssäoloehto 12 kuukauteen -97 milj.
• Lyhennetään ansiosidonnaisen kestoa 200 päivällä -142 milj.
• Palautetaan ansiosidonnaisen omavastuupäivät -11 milj.
• Poistetaan eläkkeen kertyminen ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta -40 milj.
• Porrastetaan ansiosidonnainen työttömyysturva -126 milj.
• Puretaan kannustinloukkuja työttömyyspäivärahan indeksijarrulla -45 milj.
• Toteutetaan ansiosidonnaisen euroistaminen -54 milj.

*** Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa on esitetty yhteensä noin 258,6 miljoonan euron lisäyksiä julkisen hallinnon menoihin.

• Vahvistetaan yksilöllisiä työvoimapalveluita +10 milj.
• Vahvistetaan työperäisen maahanmuuton resursseja +10 milj.
• Vahvistetaan varhaiskasvatuksen laatua +30 milj.
• Vahvistetaan perusopetuksen laatua +50 milj.
• Vahvistetaan perusopetuksen oppimisen tukea +35 milj.
• Vahvistetaan lukiokoulutuksen laatua ja saavutettavuutta +10 milj.
• Lisätään korkeakoulujen aloituspaikkoja +15 milj.
• Vahvistetaan mielenterveyspalveluihin pääsyä (Terapiatakuu) +35 milj.
• Vahvistetaan yliopistollisten sairaaloiden VTR-tutkimusrahoitusta +3,8 milj.
• Lisätään omaishoitajien resursseja ja jatketaan valtakunnallista muistiohjelmaa +20 milj.
• Vahvistetaan ja laajennetaan laaturekistereiden käyttöä +3 milj.
• Vahvistetaan poliisin resursseja +8 milj.
• Vahvistetaan syyttäjälaitoksen resursseja +10 milj.
• Vahvistetaan tuomioistuinten resursseja +10 milj.
• Vahvistetaan rikosseuraamuslaitoksen resursseja +5 milj.
• Vahvistetaan pelastusopiston resursseja +3,8 milj.

**** Valtion henkilökunnan irtisanomiset vahvistavat julkista taloutta staattisesti lähinnä henkilökunnan käteen jäävien nettotulojen verran, sillä irtisanotun henkilön palkasta maksettavat verot sekä veronluonteiset maksut pienenevät samalla, mikä heikentää julkista taloutta.  Lyhyellä aikavälillä myös irtisanotun henkilöstön kasvavat työttömyyskorvaukset voivat heikentää julkista taloutta.