Kolme syytä, miksi minusta tuli perustulon kannattaja

Työn loppua on ennustettu moneen otteeseen, mutta ennustukset osoittautuivat pitkään ennenaikaisiksi. Disruptiivisten, mullistavien, teknologioiden viime vuosien kehitys on saanut kuitenkin minut miettimään sitä, tuleeko kaikkien työpanokselle olemaan kysyntää 2020- ja 2030-luvulla.

Kirjoittaja Antti Alaja Antti Alaja

1. Näyttää todennäköiseltä, että kapitalismin seuraavat mullistavat teknologiat vievät enemmän työpaikkoja kuin tuovat

Työn loppua on ennustettu moneen otteeseen, mutta ennustukset osoittautuivat pitkään ennenaikaisiksi. Disruptiivisten, mullistavien, teknologioiden viime vuosien kehitys on saanut kuitenkin minut miettimään sitä, tuleeko kaikkien työpanokselle olemaan kysyntää 2020- ja 2030-luvulla.

Ajankohtaisesta keskustelusta voidaan poimia lukemattomia tarinoita teknologioista, jotka korvaavat työpaikkoja. Google on kehittänyt itseohjaavan auton, kalifornialainen kasvuyritys Momentum Machines Inc on kehittänyt täysin automatisoidun hampurilaisten valmistuslaitteen. Digiajan jätit kuten Google tai Facebook työllistävät merkittävästi vähemmän ihmisiä kuin entisajan suuryritykset.

Jos mullistavat teknologiat tosiaan vievät tulevaisuudessa enemmän työpaikkoja kuin tuovat ja eriarvoisuus lisääntyy, täytyy palkkatyön ohelle keksiä muitakin keinoja taata jokaiselle ihmiselle kohtuullinen elintaso. Financial Timesin Martin Wolfin mukaan yksi ratkaisu tähän mullistavien teknologioiden ongelmaan olisi jokaiselle maksettava perustulo.

2. Keynesiläisen täystyöllisyyspolitiikan harjoittaminen EU:ssa on haastavaa, ellei mahdotonta

Euroalue olisi periaatteessa tarpeeksi suuri ja suljettu talousalue keynesiläisen kysynnänsäätelypolitiikan harjoittamiseen. EU:n talouspolitiikan perusperiaatteet on kuitenkin rakennettu Maastrichtin sopimuksesta (1992) lähtien saksalaishenkisten talousperiaatteiden varaan. Euroalueella painotetaan hintavakautta ja budjettitasapainoa kasvun ja työllisyyden kustannuksella.

Eurokriisi on osoittanut, että EU:n finanssipolitiikan säännöt sekä Saksan ja EU-komission tulkinnat finanssipolitiikan säännöistä tekevät vastasyklisen ja täystyöllisyyden tähtäävän finanssipolitiikan harjoittamisesta EU:ssa lyhyellä tähtäimellä haastavaa, ellei mahdotonta. Suomessa halutaan, kuten tunnettua, harjoittaa myös oma-aloitteisesti myötäsyklistä, suhdanteita syventävää, talouspolitiikkaa. Jos mullistavat teknologiat vievät seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä pieni- ja keskituloisia työpaikkoja, eikä makrotalouspolitiikassakaan ole aitoa pyrkimystä korkeaan työllisyyteen, niin tämä lisää entisestään perusteita toteuttaa perustulo.

3. Työ ei ole itseisarvo – kohti hyvän elämän politiikkaa?

John Maynard Keynesin nimi yhdistetään usein täystyöllisyyspolitiikkaan. On totta, että Keynes esitti pääteoksessaan The General Theory of Employment, Interest and Money (1936) toimia investointikysynnän elvyttämiseksi ja vastentahtoisen työttömyyden voittamiseksi. On kuitenkin syytä muistaa, että Keynesille vallitseva palkkatyöyhteiskunta ei ollut ikinä historian loppupiste tai itseisarvo.

Keynes hahmotteli vuoden 1930 esseessään The Economic Possibilities for Our Grandchildren maailmaa sadan vuoden päästä. Hän visioi, että sadan vuoden päästä eli vuonna 2030 ”taloudellinen ongelma” saattaisi hyvinkin olla ratkaistu ja ihmisten tarvitsisi työskennellä vain muutama tunti päivässä, jos tuottavuus kasvaisi ennustetulla tavalla. Tällöin ihmiset voisivat keskittyä merkityksellisempiin aktiviteetteihin kuten taiteeseen ja kulttuuriin. Keynes-elämänkerturi Robert Skidelsky on esittänyt Keynesin hengessä sosiaaliliberaalia hyvän elämän politiikkaa Britannian kaltaisiin vauraisiin maihin, joka tarkoittaisi muun muassa työajan lyhentämistä ja perustuloa.