Kolumni: Sammakoista ja luonnonsuojelusta
Julkaisemme joulun aikaan toiminnanjohtajamme Lauri Finérin Itäsuomalaiseen vuonna 2025 kirjoittamia kolumneja. Tämä kirjoitus paljastaa kattilaan joutuneen sammakon kohtalon.
Tunnettu tarina kertoo, kuinka sammakko keittyy kattilassa hengiltä, jos vettä lämmittää hitaasti. Se kuukahtaa veden lämpöön, eikä enää kykene pakenemaan, kun kuumuus nousee tappavaksi.
Tarinaa on käytetty myös vertauksena ilmastonmuutoksesta. Ilmasto lämpiää hitaasti, jolloin emme havaitse sen muutosta, vaikka ennen pitkää voimme ylittää tuhoisan keikahduspisteen.
Sammakkotarina on tullut monesti mieleeni lukiessani uutisia ympäristön tuhoutumisesta. Niistä huolimatta liian moni tyytyy siihen, ettei asialle tehdä mitään. Ainakin ympäristötoimet ovat vähemmän pinnalla kuin vielä viime vuosikymmenen lopussa.
Sen voi toki ymmärtää, kun Euroopassa riehuu sota ja hallituksen leikkaukset ajavat Suomessa perheitä säästöihin, yhä useampia jopa köyhyyteen. Kun kädet ovat hätää täynnä, ei niitä riitä muualle.
Ongelmilta ei pitäisi silti sulkea silmiä eikä ainakaan viedä niitä pahempaan suuntaan. Luonnon tuhoutuminen on sitä paitsi kytköksissä maailman epävakauteen ja sosiaalisiin ongelmiin. Se voi tulla kalliiksi tämän päivän lapsille ja heidän lapsilleen.
Juuri nyt suunta näyttää huolestuttavalta. Sen osoittaa Kalevi Sorsa -säätiössä viime viikolla julkaisemamme Janne M. Korhosen raportti, joka tarkasteli Suomen luonnon tilaa. Petteri Orpon hallitus on leikannut suojelurahoitusta kolmanneksella, vaikka se oli jo ennestään riittämätöntä. Suomi on jäämässä yhä kauemmas kansainvälisesti sovituista velvoitteistaan luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.
Suojeluun pitää varata sen vaatimat rahat. Luonnon turmelemiselle pitäisi saada hinta.
Samalla hallituksen molemmat suojeluhankkeet ovat kaatumassa. Heinäveden Palokin koskien padon purku ei ole edennyt luvatusti, mikä uhkaa Saimaan lohikantojen tulevaisuutta. Tavoite vanhojen metsien suojelusta taas näyttää kääntyvän niiden hakkuiden lisääntymiseen, kun metsäteollisuuden lobbarit kaappasivat hallituksen hankkeen vanhojen metsien määrittelystä omiin tarpeisiinsa.
Korhosen raportti sisältää myös ratkaisut tilanteen muuttamiseksi. Se vaatii lopulta vain tahtoa. Suojeluun pitää varata sen vaatimat rahat. Siitä tulee tehdä muutenkin helpompaa ja kannattavampaa maanomistajille. Luonnonsuojelua pitäisi myös tarkastella kokonaisvaltaisemmin, mitä varten tavoitteista ja niihin pääsemisestä pitäisi säätää uudessa luontolaissa. Luonnon turmelemiselle pitäisi saada hinta.
Tarinan sammakko pitää siis auttaa ulos kattilasta.
Ympäristön tuhoutumisen kohdalla sammakkovertaus ei osu silti ihan kymppiin. Lähiluonnon tuhoutuminen on helppo havaita ennen kuin on liian myöhäistä. Se näkyy sinilevälauttoina Itämeressä tai tutun sienipaikan menetyksenä, kuuluu kuukkelin laulun katoamisena. Ihmisen pitäisi osata viheltää peli poikki. Ei se sammakkokaan ihan oikeasti jäisi odottamaan veden kiehumista.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Itäsuomalaisessa 24.10.2025. Lokakuussa julkaistu raporttimme tarkasteli laajemmin Suomen luonnonsuojelun tilaa ja sitä vahvistavia politiikkatoimia.
Kuva: Jamie Lee (CC BY 2.0)