Hulkkonen: Korona – datan lähde ilmakehätutkijoille, välikysymys ihmiskunnalle

Kalevi Sorsa -säätiö on kutsunut eri alojen asiantuntijoita pohtimaan, miten koronaviruksen aiheuttama kriisi vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin kestäessään ja ennenkaikkea sitä, miten tästä tullaan pääsemään eteenpäin. Tässä artikkelissa ilmastotutkija Mira Hulkkonen käsittelee koronakriisin ilmastovaikutuksia ja sitä minkälaiseen valintatilanteeseen kriisi asettaa yhteiskuntamme.

Uhka katsoi silmiin, me reagoimme.

Koronavirus seurauksineen levisi ympäri maailman. Tartuntojen rajoittamiseksi alkoi ihmisten laajamittainen eristäytyminen. Liikenne, lentäminen, valmistava teollisuus, erilaiset tapahtumat – monet päästöjä tuottavat toiminnot vähenivät äkillisesti ja merkittävästi. Yllätyskäänne ihmistoiminnassa saa miettimään vaikutuksia, joita tilanteella on ilmakehään ja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Ilmakehän tutkijan ja ilmastoasiantuntijan linsseillä katsottuna koronan tuomassa ainutlaatuisessa tilanteessa on paljon mielenkiintoisia tasoja. Katsotaan kolmea hiukan lähempää: 1. päästöjen väheneminen, 2. poikkeustilanteen merkitys tutkimukselle, ja 3. seuraukset ihmiskunnan ponnistuksille ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Vakuuttavimpien arvioiden mukaan koko maailman CO₂-päästöt voisivat tänä vuonna laskea 5-10 %. Eristäytymisen ja rajoitusten kestoa ei vielä tiedetä, joten epävarmuus leimaa myös päästöennusteita.

Jos päästöjen väheneminen olisi toteutunut tavalla, joka toteuttaa kestävyyden muutkin ulottuvuudet (sosiaalisen, taloudellisen, kulttuurisen) ja on ylläpidettävissä, olisimme tehneet upean loikan tielle, jota kulkemalla globaali lämpeneminen saataisiin rajoitettua 1,5 asteeseen.

IPCC:n näkemyksen mukaan 1,5 asteen tie vaatii globaalisti päästöjen vähentämistä 45 % vuoden 2010 tasosta vuoteen 2030 mennessä, ja hiilineutraalisuutta 2050 mennessä. Jos koronan seurauksena vuoden päästöt nyt putoaisivat esimerkiksi 3 GtCO₂, olisimme kuitanneet muutamien kuukausien kotoilulla tämän vuoden tavoitteemme heittämällä! Juhlaan ei kuitenkaan ole aihetta – sama nimittäin pitäisi toistaa myös ensi vuonna, ja sitä seuraavina, jotta pysymme polulla.

Kriisit, kuten maailmansota ja finanssikriisit, ovat ennenkin tuottaneet päästöjen kehityssuunnan kääntymisen. Mutta maailma ei ole muuttunut niiden seurauksena, vaan kriisiajan jälkeen päästöt ovat jatkaneet kasvua entistä jyrkemmin. Sama riski on olemassa nyt.

CO₂-päästöjen vähenemisestä ei myöskään kannata vielä etsiä todisteita pitoisuuskäyristä. Kuukausitasollakin pitoisuuden muutos on paljolti biosfäärin, nielujen, käsissä. Vuoden aikana CO₂ sekoittuu ilmakehässä, ja jos päästöt tai nielut ovat merkittävästi muuttuneet, voi muutoksen lopulta havaita myös Mauna Loan havaintoasemalla Havaijilla.

Mauna Loan todisteita saadaan odottaa, mutta onneksi on nopeampiakin merkkejä. NO₂ ja pienhiukkaset ovat niin ikään ihmistoiminnan päästöjä, mutta ne ovat lyhytikäisiä: pysyvät ilmakehässä tunneista muutamiin päiviin (ylimääräinen CO₂ on satojen vuosien riesa). Muutokset päästöissä siis näkyvät nopeasti ilmassa. Ennen-jälkeen -kuvaparit satelliittidatasta Kiinan ja Italian yltä alkoivat saada mediahuomiota pian rajoitustoimien käynnistyttyä, ja Intian saastuneimmissa kaupungeissa havaitaan nyt jopa 60 % normaalia alempia hiukkaspitoisuuksia. Parempi ilmanlaatu, edes väliaikaisesti, palkitsee myös ennenaikaisten kuolemien vähentymisenä.

Hiukkaset ovat kiinnostava linkki paikallisen ilmanlaadun ja ilmaston välillä. Ne sirottavat auringon valoa ja toimivat pilvien siemeninä, vaikuttaen globaalisti niin säteilytasapainoon kuin veden kiertoon. Ei ehkä ole intuitiivista, mutta koronaeristäytyminen voi näkyä muutoksina pilvissä ja sateessa! Ilmastoon hiukkasilla on viilentävä vaikutus: kun CO₂-päästöjen vähentyminen hidastaa ilmaston lämpenemistä, hiukkaspäästöjen vähentyminen voi kumota osan saavutetusta vaikutuksesta.

Jos kuitenkin koronan jälkeen jatketaan entiseen malliin, jäävät päästöjen väliaikaisen vähenemisen vaikutukset ilmastoon joka tapauksessa marginaalisiksi. Saamme sillä korkeintaan ostettua hiukan lisäaikaa, kunnes 1,5 °C tavoitteen mukainen hiilibudjetti on poltettu.

Ilmakehän tutkimus nojaa fysiikkaan, kemiaan ja mittauksiin. Matemaattisilla malleilla kuvaamme ilman liikkeitä ja prosesseja. Prosessit ovat kiehtovan monimutkaisia, eivätkä mallit ole vapaita epävarmuuksista. Haastavaa on myös meidän ihmisten toiminnan mallinnus, jota vaaditaan, jos haluamme pystyä ennakoimaan päästöjen muutosta ja sen vaikutuksia ilmakehässä.

Koronan myötä alkoi ainutlaatuinen koe, josta saatavan aineiston analyysi tulee auttamaan meitä ilmakehätutkijoita monin tavoin.  Nyt voimme havaita vaikutusketjuja ihmistoiminnan merkittävien muutosten ja ilmakehän välillä, ja mitata asioita, joita tähän asti olemme saattaneet vain mallintaa.

Korona tuli lähelle nopeasti. Toisaalta myös toimenpiteiden purevuudesta saadaan paikoin jo lupaavia todisteita. Ilmastonmuutos on erilainen uhka. Se mielletään etäiseksi sekä ajallisesti että fyysisesti. Sen vaikutukset ovat toki tuntuvia jo nyt, mutta silti se on olemukseltaan tilastollinen ilmiö ja hiukan abstrakti. Tämän päivän teot sen torjumiseksi eivät myöskään palkitse ensi viikolla, vaan ihmisperspektiivistä kaukaisessa tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii kestävällä tavalla toteutettuja ja pysyviä muutoksia toiminnassamme, sekä toiminnan raamit muodostavissa rakenteissa. Tämä sisältää paitsi fossiilisten polttoaineiden käytön korvaamista, myös arvojen ja normien muutosta. Mitä on hyvä elämä? Mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä?

Luonnontieteen edustajana olen vierailla vesillä, mutta halu ymmärtää ilmastonmuutosta on pakottanut sukeltamaan myös psykologian ja käyttäytymistieteen kiehtoviin pyörteisiin. Sieltä on tarttunut mukaan ajatus, että toiminnan muuttaminen omien tärkeiden arvojen mukaiseksi voi vaatia ns. kontekstin vaihdon, muutoksen, joka katkaisee autopilotilla toimimisen. Korona tarjoaa meille sellaisen suorastaan tarjottimella.

Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta oleellisinta on se, mitä tapahtuu, kun epidemiat on saatu kuriin. Olemme tienhaarassa. Kun taloutta aletaan elvyttää, tehdäänkö se tavalla, jossa takerrumme entistä tiukemmin aiempiin toimintatapoihin, vai annammeko vision vähähiilisestä tulevaisuudesta reilusti ohjata toimintaa, jolloin maailma voi muuttua.

Korona on välikysymys ihmiskunnalle: minkä suunnan valitsette?

Mira Hulkkonen, FM (meteorologia), FM (tiedeviestintä), on väitöskirjatutkija Oulun yliopistossa, jossa hän valmistelee väitöskirjaa Ihmistoiminnan ilmakehävaikutuksista ja niiden muutospotentiaalin tunnistamisesta. Lisäksi hän toimii johtavana asiantuntijana konsulttitoimisto AFRY:ssä.