Koulutus- ja oppositiopolitiikkaa Makedoniassa

Kirjoittaja Kalevi Sorsa -säätiö Kalevi Sorsa -säätiö

Sain Sorsa-säätiön lähettämänä osallistua viime viikolla paikallisen demaripuolueen ja Progres -ajatushautomon järjestämään koulutuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen Skopjessa. Tämän lisäksi matkallani pääsin tapaamaan yliopistotoimijoita sekä demarien koulutuspoliittista työryhmää.

Makedonian tilanteesta voi lukea tarkemmin muualta blogista, mutta lyhyesti voi sanoa, että autoritäärinen hallinto on murtumassa ja tavoitteena on, että keväällä käytäisiin avoimet vaalit (toki moni epäilee tätä). Nyt vaalien edellä on oppositiossa oleva demaripuolue järjestänyt sarjan keskustelutilaisuuksia, joiden tavoitteena on valmistella puolueen vaaliohjelmaa sekä luoda uutta keskustelukulttuuria makedonialaiseen politiikkaan.

Keskustelutilaisuudessa itseni lisäksi alustajina oli puolueen varapuheenjohtaja, koulutuspoliittisen työryhmän puheenjohtaja sekä nuorisojärjestön puheenjohtaja. Yleisömme, joka osallistui aktiivisesti myös keskusteluun, koostui pääosin opiskelijoista sekä koulutusalan ammattilaisista.

Omassa puheenvuorossani toin esille niitä menestystekijöitä, jotka ovat tehneet suomalaisesta koulutusjärjestelmästä tunnetun. Erityisesti paikallisia kiinnosti varhaiskasvatus, ammatillinen koulutus ja yliopistojen autonomia. Erityisesti kahden jälkimmäisen osalta nykyhallitus on heikentänyt resursseja sekä toimintamahdollisuuksia ja toisaalta varhaiskasvatusta ei maassa ole, kuten me sen käsitämme.

Mielenkiinnolla havaitsin erityisesti sen, että suunnitelmissa on tehdä varhaiskasvatuksen viimeisestä vuodesta velvoittavan, kuten Suomessakin on juuri säädetty. Yliopistojen autonomian osalta isona haasteena on resurssien vähyys sekä hajaantuminen moneen yliopistoon, joka samaan aikaan massoittuneen korkeakoulusektorin kanssa on tehokkaasti heikentänyt koulutuksen ja tutkimuksen laatua.

Suunnitelmissa nykyhallituksella oli jopa toteuttaa valtakunnalliset (monivalinta) päättökokeet jokaiselle yliopistosta valmistuneelle, jonka jälkeen yliopiston myöntämällä tutkinnolla ei olisi ollut käytännössä arvoa. Tämä saikin aikanaan muutoksen tuulen liikkeelle, kun opiskelijat ja yliopistotutkijat lähtivät kadulle vastustamaan tätä. Vahva epäily yliopistoväen piirissä olikin, että hallitus haluaa tarkoituksella heikentää yliopistoja, sillä siellä on vielä väkeä, jota hallinto ei ole pystynyt vaientamaan.

Matkan aikana kuulin paljon täysin pähkähulluja toimia, joita hallinto oli toteuttanut tai suunnitellut toteuttavansa. Toivoa kuitenkin vaikutti olevan, sillä nyt on yhteiskunnallista keskustelua saatu käyntiin ja erityisesti sosiaalinen media on keskeinen työväline oppositiolle, sillä virallinen media on tiukasti hallituksen ohjauksessa.

Omalta osaltani matka avasi silmiä tälle Euroopan kolkalle, joka ei näy jokapäiväisissä uutisissamme. Samalla se sai kiittämään, että vaikka nykyhallituksemme leikkaukset koulutuksesta tekevätkin kipeää, niin olemme tämänkin jälkeen maailman kärkeä monilla mittareilla. Paikallisten into ja uudistushalu on sellaista, jota kaipaisi Suomessa laajasti, sillä omakaan järjestelmämme ei ole lähimaillekaan valmis.

Toivoa vain sopii, että makedonialaiset toverit pääsevät toteuttamaan kunnianhimoista ohjelmaansa sillä hyvää koulutusjärjestelmää ei rakenneta parissa vuodessa, mikä olikin eräs puheenvuoroni pääviesteistä.

Juhani Nokela,
Asiamies, TEK