Mielenosoitus, jossa mielenosoittajilla on useita Syyrian lippuja.

Lähi-idän kansalaiset haluavat demokratiaa 

Lähi-idän maiden poliittiset järjestelmät ovat epädemokraattisia. Moni saattaa ajatella, että lähi-itäläiset karsastavat demokratiaa. Tutkija Bruno Jäntti kirjoittaa blogikirjoituksessaan, kuinka kyselytutkimukset antavat asiasta toisenlaisen kuvan.

Eurooppalaiset eivät juuri tunne Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioiden kansalaisten poliittisia mieltymyksiä. Niukka tieto lähi-itäläisten yhteiskunnallisista kannoista muodostaa hedelmällisen maaperän väärinkäsityksille ja tavoitteelliselle disinformaatiolle. 

Lähi-idän valtioiden kansalaisten yleistä mielipidettä onkin hyödyllistä tarkastella tutkimustietoon nojaten, sillä näin voidaan vähentää ennakkoluuloja ja tarpeetonta vastakkainasettelua. Siitä on nähty esimerkkejä, kun ulkomaalaisiin kohdistuvalla ennakkoluuloilla liehittelevät populistipuolueet ovat kasvattaneet kannatustaan kaikkialla läntisissä maissa. Todellisuutta vääristeleviin asenteisiin tukeutuva pelonlietsonta heikentää demokraattisia mekanismeja ja oikeusvaltioperiaatetta.  

Tutkimustieto antaa osviittaa siitä, millaista yhteiskuntasopimusta Lähi-idän valtioiden kansalaiset kannattavat. Vuonna 2020 Arab Center for Research and Policy Studies julkaisi kautta aikain laajimman arabimaiden yleistä mielipidettä kartoittavan kyselytutkimuksen, joka toteutettiin Saudi-Arabiassa, Kuwaitissa, Qatarissa, Irakissa, Jordaniassa, Palestiinassa, Libanonissa, Egyptissä, Sudanissa, Tunisiassa, Marokkossa, Algeriassa ja Mauritaniassa. Sen mukaan demokratian kannatus on vankkaa arabimaissa. Kaikkein korkeinta se on Levantin ja Maghrebin alueilla. Levantilla viitataan Jordaniaan, Israel-Palestiinaan, Libanoniin sekä Syyriaan. Maghreb pitää sisällään Marokon, Algerian, Tunisian, Libyan ja Mauritanian. 

Tässä kirjoituksessa tarkastelen erityisesti syyrialaisten ja irakilaisten yhteiskunnallisia kantoja. Mitä maiden kansalaiset ajattelevat esimerkiksi demokratiasta, yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista? 

Syyrialaiset ja irakilaiset kannattavat demokratiaa 

Bashar al-Assadin hallinto on tehnyt vaikeaksi syyrialaisten poliittisten kantojen kartoittamisen. Kyselytutkimusta on kuitenkin vaikea täysin kitkeä. Kattavinta mielipidetutkimusta Syyriassa on tehnyt brittiläinen kyselytutkimusyritys ORB International, joka alkoi selvittää syyrialaisten näkemyksiä vuonna 2013. Yritys on tehnyt maassa kyselytutkimuksia edustavalla otoksella läpi Syyrian sodan. 

ORB Internationalin vuonna 2018 tekemässä kyselyssä  83 prosenttia vastaajista katsoi, että Assadin vallan päätyttyä ”Syyrian presidentti tulisi valita vapailla ja rehellisillä vaaleilla”. Syyriassa siis kannatetaan demokraattista järjestelmää, jossa päätäntävalta maan ylimmän johdon valitsemisessa kuuluu kansalle. 

Samansuuntaisen tulkinnan on tehnyt ORB Internationalin Syyria-tutkimushankkeen johtaja Oliver Carden, jota haastattelin vuonna 2018. Cardenin mukaan ”edustuksellisella demokratialla on Syyriassa valtiomuodoista korkein kannatus – huomattavasti korkeampi kuin järjestelmällä, jossa valta on keskitetty yhdelle johtajalle, tai järjestelmällä, joka perustuu islamilaiseen valtiomuotoon”. 

Kyselyiden mukaan irakilaisten näkemykset demokratiasta ovat lähellä syyrialaisten kantoja. International Republican Institute on yhdysvaltalainen republikaanipuoluetta lähellä oleva voittoa tavoittelematon järjestö. Sen mielipidekyselyssä vuonna 2005 irakilaisilta kysyttiin heidän kantaansa tavoiteltavaan yhteiskuntamalliin. Kyselyn mukaan 96 prosenttia irakilaisista piti yhtäläiset oikeudet takaavaa demokraattista järjestelmää tavoiteltavana. 

Samasta tutkimuksesta ilmeni, että 91 prosenttia irakilaisista halusi, että uudessa perustuslaissa taataan irakilaisille oikeus valita ja vaihtaa hallitus rehellisillä vaaleilla. Kyselyssä kannatettiin laajasti myös ihmisoikeuksien kunnioittamista. Yli 90 prosenttia Irakin muslimeista kannatti uskonnonvapautta. Samaten yli 90 prosenttia irakilaisista halusi, että ihmisoikeudet sisällytetään Irakin perustuslakiin. 

Eurooppa ja Lähi-itä – kansalaisten kannat ovat samansuuntaisia, vaikka yhteiskuntajärjestelmät ovat erilaisia 

Kyselytutkimustieto irakilaisten ja syyrialaisten yhteiskunnallisista kannoista kumoaa Euroopassa yleisiä uskomuksia, joiden mukaan eurooppalaisten ja lähi-itäläisten poliittiset arvostukset eroavat perustavanlaatuisesti toisistaan. Ne osoittavat, että Lähi-idässä on kansalaisten keskuudessa laajaa kannatusta demokratialle ja oikeusvaltiolle. 

Perusteelliset kyselytutkimukset ovat myös autoritaarisissa valtioissa paras ja usein ainoa keino selvittää väestön näkemyksiä kattavasti. Lähi-idän valtioissa kyselytutkimukset antavat olennaista uutta tietoa, vaikka niiden tuloksia onkin tulkittava harkiten. Lähi-idän yleistä mielipidettä kartoittavista kyselytutkimuksista piirtyvien löydösten luotettavuutta vahvistaa se, että useat eri aikaan ja eri paikoissa toteutetut kyselyt ovat antaneet samansuuntaisia tuloksia. Olisi silti tärkeää, että kyselytutkimuksia tehtäisiin jatkossa enemmän, jotta Lähi-idän yleisestä mielipiteestä muodostuisi vielä nykyistäkin täsmällisempi kuva. 

Lähi-idässä tapakulttuuri ja sosiaaliset normit ovat konservatiivisempia ja uskonnon vaikutusvalta suurempaa kuin EU-maissa, mutta yhteiskunnallisilta kannoiltaan ja tavoitteiltaan eurooppalaiset ja lähi-itäläiset ovat toisiaan lähempänä kuin moni olettaa. Erot Euroopan ja Lähi-idän valtioiden yhteiskuntajärjestelmien välillä sen sijaan ovat huomattavat, sillä lähi-itäläiset kansalaisoikeusliikkeet on toistaiseksi murskattu lähes kaikissa alueen valtioissa, eikä yksikään Lähi-idän valtioista heijasta väestöjen demokratiamielisyyttä. 

Useissa Lähi-idän valtioissa on silti käynnissä aktiivista ja järjestäytynyttä kansalaisoikeustoimintaa. Työtä demokratian eteen ja autoritaarisuuden kaventamiseksi tekevät muun muassa ammattiyhdistysliikkeet, ihmisoikeusjuristit ja -aktivistit, naisasiajärjestöt, toimittajat ja taiteilijat.  

Modernin Lähi-idän poliittinen historia on kuitenkin täynnä esimerkkejä demokratiatoimijoihin kohdistuneesta valtiosorrosta ja kansalaisoikeusliikkeiden tukahduttamisesta. Alueen valtioiden poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen eliitin resilienssi on usein korkeaa. Lähi-idän valtiovalta ja niitä puolustavat turvallisuuskoneistot ovat instituutionaalisilta rakenteiltaan, resursseiltaan ja taktiikoiltaan tavanomaisesti tehokkaita toimimaan muutosta hakevaa liikehdintää vastaan. 

Lähi-idän tärkeimpänä kauppakumppanina EU:n lähestymistapa ja ulkopoliittinen strategia voi olla ratkaiseva, jotta demokratia ja kansalaisyhteiskunta saa alueella sijaa. EU:n on mahdollista taloudellisen painostamisen ohella tukea paikallisen kansalaisyhteiskunnan demokratiaa ja yhdenvertaisuutta edistävää työtä. 

Tämä edellyttäisi sitä, että EU arvioi uudelleen omaa ulkopoliittista strategiaansa. EU:lla on kauppa-, diplomaatti- ja aseyhteistyösuhteet moneen Lähi-idän alueen epädemokraattiseen hallintoon ja yhteistoimintaa kyseisten maiden valtiojohtoon läheisesti nivoutuvan yksityisen sektorin kanssa.  

Samalla EU:n strategiasta puuttuu mekanismit kyseisten yhteiskuntien kansalaisoikeustoimijoiden tukemiseksi. Onkin epäselvää, onko EU:n ulkopolitiikan vaikutus demokratian kehityssuuntaan Lähi-idän alueella nettopositiivinen vai nettonegatiivinen. Se, miltä EU:n ulkopolitiikka tulevaisuudessa näyttää, on meistä EU-kansalaisista kiinni. 

Kuva: shamsnn (Flickr CC BY 2.0) Mielenosoitus Damaskoksessa. 

Bruno Jäntti

Bruno Jäntti on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa analysoi demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämistä EU:n ulkopolitiikassa. Jäntti on erikoistunut Lähi-idän poliittisiin prosesseihin, konfliktintutkimukseen ja metodologiaan. Jäntti on valmistunut Chicagon yliopistosta, jossa hän opiskeli ASLA-Fulbright -stipendillä.

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter