Lahjaveropuhallus
Selvitys perintö- ja lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennuksen vaikutuksista julkiseen talouteen ja verotuen saajille
Tiivistelmä
Raportissa on ensimmäinen kattava selvitys sukupolvenvaihdoshuojennuksen vaikutuksista verokertymiin ja verovelvollisiin tällä vuosikymmenellä. Selvitys perustuu uuteen vuosien 2020–2024 tilastoaineistoon, jonka Verohallinto toimitti raporttia varten. Tilastot osoittavat, että sukupolvenvaihdosten verotuki pienensi valtion verotuloja vuosina 2020–2024 yhteensä miljardi euroa eli keskimäärin 202 miljoonaa vuodessa.
Hyötyjiä olivat noin 13 000 suomalaista, joiden vero aleni keskimäärin 76 000 eurolla. Pääosin siitä hyötyivät lahjoituksia tehneet vauraat suvut. Huojennettu lahjavero laski keskimäärin 3,7 prosenttiin. Toisin sanoen vero aleni keskimäärin 77 prosenttia verrattuna veroon, joka maksettaisiin samansuuruisesta lahjasta ilman verotukea.
Raportissa esitetään perintö- ja lahjaverotuksen uudistamiseksi muun muassa sukupolvenvaihdoshuojennuksen merkittävää kaventamista. Se voisi lisätä verotuloja jopa 200 miljoonalla eurolla vuodessa. Lisäksi ehdotetaan sukupolvenvaihdoksiin ja yrityskauppoihin liittyvien maksujärjestelyjen tukemista.
1. Johdanto
Pääministeri Petteri Orpon hallitus valmistautuu paraikaa huhtikuun 2025 kehysriiheen, jossa sen on tarkoitus päättää kasvua vauhdittavista toimista. Kehysriihen alla on keskusteltu perintö- ja lahjaverosta, kun useat elinkeinoelämän ja varakkaiden etujärjestöt ovat esittäneet sen poistamista kasvutoimena. Samaa ehdotti myös Risto Murron Kasvuriihi-työryhmä loppuraportissaan 28.2.2025. Ehdotukseen kuuluu samalla siirtyminen kohti niin kutsuttua Ruotsin mallia, jossa perityn tai lahjana saadun varallisuuden myyntivoittoja verotetaan nykyistä korkeammin.
Perintö- ja lahjaverolla on huomattava vaikutus myös julkiselle taloudelle, jota verosta luopuminen uhkaisi. Sen verotuotto on jopa kolminkertaistunut viime vuosikymmenen alusta vuoden 2024 lähes 1,3 miljardiin euroon (ks. kuvio 1). Verotuotot voivat kasvaa edelleen lähivuosina, kun suuret ikäluokat ovat aiempaa vauraampia ja jo eläkeiässä. Siirtyminen Ruotsin tapaiseen luovutusvoittoveromalliin ei korvaisi katoavaa veropohjaa, minkä myös muun muassa valtiovarainministeriö on tuonut esiin.
Tutkimuskirjallisuus ei myöskään anna tukea väitteille, joiden mukaan perintö- ja lahjaveron poistamisella tai sen alentamisella voitaisiin vauhdittaa talouskasvua (ks. OECD 2021). Päinvastoin tutkijat pitävät yleisesti perintö- ja lahjaveroa kansantalouden kannalta verraten hyvänä tapana kerätä verotuloja. Myös esimerkiksi talousjärjestö OECD:n (2018) asiantuntijoiden mukaan perintövero on talouden tehokkuuden ja tasa-arvon näkökulmasta hyvä veromuoto. Lisäksi siirtyminen myyntivoittojen korkeampaan verotukseen voisi lukita omistuksia ja heikentää talouden dynamiikkaa, mikä hidastaisi kasvua.
Perintö- ja lahjaverosta luopuminen voisi olla siis hyppy palkintokorokkeelta allikkoon (ks. ongelmista tarkemmin Finér 2023, luku. 2.4). Erityisesti pienemmissä perinnöissä se tarkoittaisi suurempaa verotaakkaa. Suurimpien perintöjen ja lahjojen saajat sen sijaan voisivat välttää verot jopa kokonaan jättämällä saadun omaisuuden myymättä tai erilaisilla järjestelyillä, joilla voi vapautua myyntivoittoverosta.
Vähemmälle huomiolle keskustelussa on jäänyt se, että suurimpien perintöjen ja lahjojen saajilla on jo nykyään laajat mahdollisuudet välttää veroja. Merkittävin perintö- ja lahjaverotuki on niin kutsuttu sukupolvenvaihdoshuojennus. Murron kasvutyöryhmä esittikin vaihtoehtona perintöverosta luopumiselle jo ennestään mittavan sukupolvenvaihdoshuojennuksen laajentamista (ks. luku 2.1).
Verotuen nimellä viitataan siihen, että huojennuksen tarkoituksena on edistää suvun yritysten siirtämistä seuraavan sukupolven yrittäjille. Nimestään huolimatta verohuojennuksen voi saada myös sijoitusvarallisuudesta, joka ei suoraan liity suvun yritystoimintaan. Lisäksi verotuki voi hyödyttää perijöitä, jotka eivät itse jatka suvun yritystoimintaa.
Sukupolvenvaihdoshuojennus on saajilleen todella merkittävä verotuki, jonka seurauksena verot jäävät murto-osaan siitä, mitä muut maksavat samansuuruisista perinnöistä ja lahjoista.
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen vaikutuksista julkiseen talouteen ja verotuen saajiin on toistaiseksi ollut varsin vähän tietoa, sillä niistä ei ole julkaistu säännöllisiä tilastoja. Viimeisimmät laajemmat selvitykset koskevat vuotta 2015. Tämä raportti paikkaa puutetta esittelemällä Verohallinnolta saatuja aineistoja sukupolvenvaihdoshuojennuksen saajista vuosilta 2020–2024.
Raportin luvun 3 tilastot osoittavat, että sukupolvenvaihdoshuojennus on saajilleen todella merkittävä verotuki, jonka seurauksena verot jäävät murto-osaan siitä, mitä muut maksavat samansuuruisista perinnöistä ja lahjoista. Ne osoittavat myös, että verotuki kohdistuu pääosin suurten perintöjen ja lahjojen saajille eli vauraille suvuille. Siitä huolimatta tätä joukkoa edustavat etujärjestöt tavoittelevat lopunkin veron poistamista. Herää kysymys, eikö mikään riitä?
2. Mikä on perintö- ja lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennus?
2.1 Sukupolvenvaihdoshuojennuksella halutaan tukea yritysvarallisuuden siirtämistä perillisille
Niin kutsuttu sukupolvenvaihdoshuojennus on perintö- ja lahjaverotuksen merkittävin verotuki (perintö- ja lahjaverolaki 55 §). Se tarkoittaa verosta tehtävää huojennusta, joka liittyy yritys- tai maatilavarallisuuden siirtämiseen yritystoimintaa tai maataloutta jatkavalle henkilölle, yleensä lapselle. Lisäksi näissä tapauksissa voi saada veronmaksuun korotonta maksuaikaa jopa kymmenen vuotta.
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen saamisen kriteerit on määritetty lain ohella oikeus- ja verotuskäytännössä (ks. Verohallinnon ohjeet). Huojennuksen voi saada, kun saatu omaisuus on yritys, maatila tai osa niistä. Huojennus voi kuitenkin koskea muutakin omaisuutta kuin varsinaisessa yritystoiminnassa käytettyä omaisuutta. Esimerkiksi perittyyn yrityskonserniin kuuluva sijoitusvarallisuus voi kuulua huojennuksen piiriin, jos konsernin emoyhtiö harjoittaa liiketoimintaa. Lisäksi riittävän aktiivinen ja suunnitelmallinen sijoitusyhtiön toiminta luokitellaan liiketoiminnaksi, josta voi saada sukupolvenvaihdoshuojennukseen.
Tosiasiallinen yrittäjyys vaatii, että yrittäjillä on riittävä määräysvalta ja rooli yrityksen päivittäisessä toiminnassa. Tämä on huomioitu muun muassa siten, että huojennuksen voi saada osakkeista vain, jos ne oikeuttavat vähintään kymmenen prosentin omistukseen yrityksestä (perintö- ja lahjaverolaki 57 §).
Lisäksi edellytetään, että yrityksen tai maatilan lahjana saanut henkilö jatkaa yritystoimintaa tai maataloutta. Tähän riittää se, että hän työskentelee luovutuksen jälkeen yhtiön hallituksen varsinaisena jäsenenä tai toimitusjohtajana ja käyttää lahjana saatujen osakkeiden äänivaltaa yhtiössä. Myös muu johtajan asema yrityksen liiketoiminnassa voi riittää. Huojennuksen kohteena olevaa omaisuutta ei myöskään saa myydä eteenpäin ennen kuin viisi vuotta on kulunut verotuspäätöksestä tai verotuen voi joutua maksamaan takaisin korotettuna.
Varsin passiivinenkin toiminta yrityksen hallituksessa saattaa siis oikeuttaa verotukeen. Toisaalta alaikäiset lapset eivät voi saada huojennusta, sillä heillä ei ole juridisesti mahdollisuutta toimia vastuunalaisessa roolissa yrityksessä ja jatkaa sen toimintaa.
Risto Murron kasvutyöryhmä esitti raportissaan perintö- ja lahjaverosta luopumisen vaihtoehtona merkittäviä laajennuksia sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamiseen (ks. raportin liite 2.2). Työryhmän ehdotuksessa verotukea sovellettaisiin käytännössä lähes kaikkiin omistajiin riippumatta siitä, jatkavatko he yritystoimintaa tai onko heillä edes edellytyksiä siihen. Lisäksi he ehdottavat huojennuksen laajentamista miltei kaikkeen yhtiöiden sijoitusvarallisuuteen riippumatta siitä, harjoittaako yhtiö yritystoimintaa. Kolmanneksi työryhmä esittää omistusrajan alentamista kymmenestä prosentista ”esimerkiksi yhteen prosenttiin”. Näin pienen osuuden omistajan kohdalla ei voida puhua tosiasiallisesti enää yrittäjyydestä, sillä pienomistajan vaikutusvalta yrityksessä on hyvin vähäinen.
Murron työryhmän malli tarkoittaisi tosiasiallisesti, että valtaosa perintö- ja lahjaverosta voitaisiin välttää yksinkertaisesti siirtämällä mikä tahansa omaisuus yhtiön nimiin, sillä näin se saataisiin sukupolvenvaihdoshuojennuksen piiriin. Joissain tilanteissa se alentaisi perinnöistä ja lahjoista maksettua veroa jopa enemmän kuin Murron työryhmän ehdotus verojen poistamisesta kokonaan eli niin kutsuttu Ruotsin malli tekisi. Tämä johtuu siitä, että Ruotsin mallissa saadun omaisuuden mahdollisia myyntivoittoja verotettaisiin raskaammin ja sukupolvenvaihdoshuojennuksen laajennus alentaisi perintö- ja lahjaveron hyvin matalaksi (ks. luvut 2.2 ja 3).
Murron työryhmän malli tarkoittaisi tosiasiallisesti, että valtaosa perintö- ja lahjaverosta voitaisiin välttää yksinkertaisesti siirtämällä mikä tahansa omaisuus yhtiön nimiin, sillä näin se saataisiin sukupolvenvaihdoshuojennuksen piiriin.
Pienissä perinnöissä Ruotsin malli tarkoittaisi usein korkeampaa veroa, sillä ne on vapautettu perintöverosta. Sen sijaan luovutusvoittoveroa peritään pienistäkin myynneistä ja vero on monissa tilanteissa perintöveroa korkeampi. Suurissa perinnöissä veroja ei välttämättä maksettaisi lainkaan, sillä varakkailla ei ole usein tarvetta myydä saamaansa omaisuutta ja suurta varallisuutta olisi mahdollista hyödyntää eri tavoin myös maksamatta veroa.
2.2 Miten sukupolvenvaihdoshuojennus määräytyy?
Sukupolvenvaihdoshuojennus koostuu laskennallisesti kahdesta osasta:
- Ensiksi perinnön arvo määritetään yleensä käypää arvoa alemmaksi niin kutsutun omaisuuden vertailuarvon pohjalta, sillä se perustuu yhtiön tasearvoon. Vertailuarvossa ei muun muassa huomioida yhtiön tuottopotentiaaliin perustuvaa arvoa eli aineetonta omaisuutta, joka ei näy taseella.
- Lisäksi vertailuarvon perusteella laskettavaa arvoa huojennetaan 60 prosentilla, jonka jälkeen huojennus määritetään näin saatavan laskennallisen veron ja käyvän verotusarvon perusteella määrättävän veron erotuksena.
Toisin sanoen huojennusta sovellettaessa vero on enimmilläänkin 40 prosenttia muuten maksettavasta verosta. Tosiasiallisesti huojennus on usein selvästi suurempi. Luvun 3 tilastot osoittavat, että esimerkiksi lahjoissa huojennus oli vuosina 2020–2024 keskimäärin peräti 77 prosenttia verosta, eli veroa jäi maksettavaksi vain 23 prosenttia normaalista verosta.
Tämä johtuu siitä, että tasearvoon perustuva vertailuarvo voi olla vain murto-osa – esimerkiksi muutaman prosentin – käyvästä arvosta. Muun muassa kasvuyritysten tulevaisuuden odotuksiin perustuva arvo ei näy taseella (ks. Verohallinnon ohjeet vertailuarvon määräytymisestä). Lisäksi vertailuarvo voi olla käypään arvoon verrattuna alempi sen vuoksi, että vertailuarvo voi nousta edelliseen vuoteen verrattuna enintään 50 prosenttia, vaikka esimerkiksi kasvuyrityksen tasearvo voi nousta paljon nopeammin.
Sukupolvenvaihdos voi soveltua myös lahjan luonteisiin kauppoihin, jolloin käytetty kauppahinta on alempi kuin myytävän yrityksen tai maatilan käypä arvo. Näissä tilanteissa verohuojennuksen määrä ei perustu vertailuarvoon. Sen sijaan huojennus on toteutettu vapauttamalla kauppaan sisältyvä alihinnoittelun muodossa annettu lahja kokonaan lahjaverosta, kunhan maksettu kauppahinta on vähintään puolet omaisuuden käyvästä arvosta.
2.3 Aiempi tutkimus ja kokemukset sukupolvenvaihdoshuojennuksesta
Sukupolvenvaihdoshuojennus otettiin Suomessa ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1979 (ks. Kohonen 2007). Sillä helpotetaan yritystoiminnan tai maatilan siirtämistä nuoremmille sukupolville, minkä toivotaan lisäävän tuottavaa liiketoimintaa ja siten vahvistavan taloutta kokonaisuutena. Tutkimusnäyttöä tällaisista vaikutuksista ei kuitenkaan juuri ole ja ylipäänsä aihetta koskevaa empiiristä tutkimusta on rajallisesti (ks. esim. Gravelle & Maguire 2010, Houben & Maiterth 2011 ja Ropponen 2013).
Kansainvälisissä tutkimuksissa (ks. OECD 2021) on arvioitu, ettei yritystoiminnan lahjoittamista tai perimistä koskevasta verohuojennuksesta välttämättä ole lainkaan hyötyä kansantaloudelle. Verotuki voi olla jopa haitallinen lukitessaan yritysten omistuksia. Se vähentää kannustimia siirtää yritystoiminta motivoituneemmalle tai osaavammalle yrittäjälle, joka ei välttämättä kuulu samaan perheeseen. Sen sijaan on selvää, että sukupolvenvaihdosten verotuki hyödyttää sen saajia ja vauraita yrittäjäsukuja.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu, ettei yritystoiminnan lahjoittamista tai perimistä koskevasta verohuojennuksesta välttämättä ole lainkaan hyötyä kansantaloudelle. Verotuki voi olla jopa haitallinen lukitessaan yritysten omistuksia.
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen saajista ja käytöstä ei julkaista vuosittain kattavia tilastoja, joten raportin luvun 3 tilastot antavat uutta kuvaa verotuen merkityksestä. Valtiovarainministeriö on ainoastaan arvioinut vuosittain huojennuksen vaikutusta julkiseen talouteen samalla, kun se arvioi muita verotukia. Ministeriö käsitteli huojennusta lyhyesti myös vuoden 2023 verokartoituksessaan. Tarkempaa tietoa sukupolvenvaihdoshuojennuksesta on kerätty viimeksi vuosilta 2013 ja 2015, kun valtiovarainministeriö selvitti sukupolvenvaihdoshuojennuksen vaikutuksia erillisessä muistiossa 2014 ja lakimuutoksen yhteydessä vuonna 2016 (HE 175/2016 vp).
Tuolloisista selvityksistä kävi ilmi, että valtaosa huojennuksista liittyy lahjoihin eli tilanteisiin, joissa toiminta siirretään sen jatkajille suunnitelmallisesti jo edellisen toiminnanharjoittajan elinaikana. Tällaista verosuunnittelua on havaittu ulkomaisilla aineistoilla tehdyissä tutkimuksissa (ks. Joulfaian 2005, Sommer 2017). Ilmiö näkyy myös muun Tilastokeskuksen lahjaverotilastoissa, joiden mukaan valtaosa lahjojen verotusarvosta koostuu listaamattomien yhtiöiden osakkeista ja maatiloista.
Vuoden 2016 lakiesityksestä käy ilmi, että vuonna 2015 sukupolvenvaihdoshuojennusta sovellettiin 4 066 tapaukseen, joista 90 prosenttia (3 656) oli lahjoja. Näistä lahjan luonteisia kauppoja oli 853. Lahjoista noin 91 prosenttia kertyi perheen sisällä 1. veroluokkaan. Yhteensä huojennus oli kaikissa lahjoissa 127 miljoonaa euroa, kun ilman huojennusta vero olisi ollut 286 miljoonaa euroa, kun huomioidaan myös lahjat, jotka eivät olleet huojennuksen piirissä. Vero laski keskimäärin siis noin 44 prosenttia. Huojennustapauksissa lasku oli noin 70 prosenttia.
Huojennuksen arvo jakautui epätasaisesti sen saajien kesken. Noin neljänneksessä tapauksista (1 050 kpl) huojennuksen jälkeen maksettava vero oli yli 1 700 euroa. Näissä tapauksissa saatujen varojen käypä arvo oli yhteensä 690 miljoonaa euroa eli keskimäärin noin 650 000 euroa. Huojennus oli yhteensä 85 miljoonaa euroa eli keskimäärin 81 000 euroa. Tapauksista 650 koski maatiloja ja 450 yritysvarallisuutta.
Edellä mainituista 1050 tapauksesta maatilavarallisuuden luovutuksissa vero oli keskimäärin 1,6 prosenttia ja muun yritysvarallisuuden luovutuksissa 3,5 prosenttia. Jopa yli miljoonan euron huojennetuissa yritysvarallisuuden luovutuksissa vero oli keskimäärin noin 4,5 prosenttia, kun miljoona euroa ylittävästi lahjasta maksetaan normaalisti perheen sisällä vähintään 14 prosentin veroa ja 2. veroluokassa vähintään 30 prosentin veroa (ks. luku 2.4).
Vuoden 2016 eduskuntakäsittelyn yhteydessä sukupolvenvaihdoshuojennuksen verotuki arvioitiin niin mittavaksi, että perustuslakiasiantuntijat pitivät sitä ongelmallisena perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta. Asia lopulta ratkaisi niin, että pääministeri Juha Sipilän hallitus veti takaisin tuolloin käsittelyssä olleen esityksen sukupolvenvaihdoshuojennuksen laajennuksesta (HE 245/2016 vp). Näin vältettiin sukupolvenvaihdoshuojennuksen käsittely perustuslakivaliokunnassa, joka olisi saattanut johtaa jopa vaatimukseen verotuen kaventamisesta.
Vuoden 2016 eduskuntakäsittelyn yhteydessä sukupolvenvaihdoshuojennuksen verotuki arvioitiin niin mittavaksi, että perustuslakiasiantuntijat pitivät sitä ongelmallisena perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta.
2.4 Perintö- ja lahjaverotaulukot
Perintö- ja lahjaveroa joutuu tällä hetkellä maksamaan, jos saa huomattavan määrän omaisuutta. Perinnöissä veronalaisuuden alaraja on tällä hetkellä 20 000 euroa ja lahjoissa 5 000 euroa. Alaikäisellä lapsella veronalaisuuden alaraja on perintöverotuksessa 80 000 euroa ja puolisolla 110 000 euroa, sillä he saavat verotuksessa automaattisen lisävähennyksen (perintö- ja lahjaverolaki 12 §).
Perintö- ja lahjavero ovat progressiivisia eli suuremmissa perinnöissä ja lahjoissa veroprosentti on korkeampi (ks. taulukot 1–4). Lisäksi veron tasoon vaikuttaa perinnön tai lahjan saajan ja antajan välinen sukulaissuhde. Lähisukulaiset kuuluvat 1. veroluokkaan, jolloin vero on alempi. Muut kuuluvat korkeampaan 2. veroluokkaan.
Lähisukulaisten 1. veroluokassa vero on lahjoissa enimmillään 17 prosenttia ja perinnöissä 19. Muilla kuin lähisukulaisilla vero voi nousta yli 30 prosenttiin. Korkeimmat veroprosentit koskevat kuitenkin vasta yli miljoonan euron luovutuksia, joten yleensä veroprosentti on selvästi alempi.
Valtaosa perinnöistä ja lahjoista kertyy lähisukulaisille. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2021 perinnöistä 80 prosenttia ja perintöjen arvosta 82 prosenttia kertyi 1. veroluokkaan. Lahjoissa 1. veroluokan osuus on vielä suurempi. Vuonna 2021 sen osuus veronalaisista lahjoista oli 92 prosenttia ja niiden arvosta 95 prosenttia.
Sukupolvenvaihdoshuojennustilanteissa vero lasketaan käytännössä huojennetusta verotusarvosta (ks. luku 2.2). Huojennus toteutetaan kuitenkin vähennyksenä verosta eli huojennus lasketaan käyvästä verotusarvosta määrättävän veron ja huojennetusta arvosta lasketun veron erotuksena.
Esimerkki 1. Taulukoiden 1–4 tulkitseminen
Henkilö X saa 70 000 euron perinnön isältään. Ensimmäisestä 60 000:sta eurosta vero on 3 500 euroa. Sen ylimenevästä osasta eli 10 000 eurosta vero on 13 prosenttia eli 1 300 euroa. X maksaa siis perintöveroa yhteensä 4 800 euroa.
Taulukko 1. Perintövero 1. veroluokka (lähisukulaiset)
| Perinnön arvo (euroa) | Vero alarajan kohdalla (euroa) | Veroprosentti yli menevästä osasta |
| 20 000–40 000 | 100 | 7 % |
| 40 000–60 000 | 1 500 | 10 % |
| 60 000–200 000 | 3 500 | 13 % |
| 200 000–1 000 000 | 21 700 | 16 % |
| 1 000 000– | 149 700 | 19 % |
Taulukko 2. Perintövero 2. veroluokka (muut kuin lähisukulaiset)
| Perinnön arvo (euroa) | Vero alarajan kohdalla (euroa) | Veroprosentti yli menevästä osasta |
| 20 000–40 000 | 100 | 19 % |
| 40 000–60 000 | 3 900 | 25 % |
| 60 000–200 000 | 8 900 | 29 % |
| 200 000–1 000 000 | 49 500 | 31 % |
| 1 000 000– | 297 500 | 33 % |
Taulukko 3. Lahjavero 1. veroluokka (lähisukulaiset)
| Lahjan arvo (euroa) | Vero alarajan kohdalla (euroa) | Veroprosentti yli menevästä osasta |
| 5 000–25 000 | 100 | 8 % |
| 25 000–55 000 | 1 700 | 10 % |
| 55 000–200 000 | 4 700 | 12 % |
| 200 000–1 000 000 | 22 100 | 15 % |
| 1 000 000– | 142 100 | 17 % |
Taulukko 4. Lahjavero 2. veroluokka (muut kuin lähisukulaiset)
| Lahjan arvo (euroa) | Vero alarajan kohdalla (euroa) | Veroprosentti yli menevästä osasta |
| 5 000–25 000 | 100 | 19 % |
| 25 000–55 000 | 3 900 | 25 % |
| 55 000–200 000 | 11 400 | 29 % |
| 200 000–1 000 000 | 53 450 | 31 % |
| 1 000 000– | 301 450 | 33 % |
2.5 Miten perinnöt ja lahjat jakautuvat?
2.5.1 Tilastoinnin menetelmä
Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi elokuussa 2023 raportin, jossa tarkasteltiin perintöjen ja lahjojen jakautumista Tilastokeskuksen ensimmäistä kertaa julkaiseman vuosia 2017–2019 koskevan kokeellisen tilaston avulla (ks. Finér 2023). Sittemmin tilastoa on päivitetty niin, että tuoreimmat tiedot koskevat vuotta 2021.
Tässä luvussa esitetään päivitettyjä tilastoja, jotka auttavat hahmottamaan raportin luvussa 3 esitettyjä tilastoja sukupolvenvaihdoshuojennuksesta. Esitetyt luvut ovat verotusarvoja, jotka voivat poiketa hieman käyvistä arvoista. Verotusarvoissa ei ole huomioitu verosta tehtäviä vähennyksiä, kuten sukupolvenvaihdoshuojennusta.
Erona luvun 3 sukupolvenvaihdoshuojennuksia koskevaan tilastoon on lisäksi se, että Tilastokeskuksen tiedot ovat lahjan antohetken tai perittävän kuolinhetken mukaisia, kun taas luvun 3 tilastot ovat verotuspäätöspäivän mukaisia. Tilastokeskuksen uusimmat tilastot koskevat verraten vanhoja vuosia, sillä verotuspäätöksen tekemiseen menee joskus jopa yli vuosi luovutushetkestä. Muutoin tilastojen menetelmiä ja tulkintaa on kuvattu tarkemmin edellä mainitun vuoden 2023 raportin luvussa 3.1 sekä Tilastokeskuksen sivustolla.
2.5.2 Suurin osa perinnöistä on verovapaita
Kuviossa 2 on esitetty perintöjen määrän, verotusarvon ja verojen suhteellinen jakautuminen perinnön verotusarvon mukaan vuosina 2019–2021. Kuviosta nähdään, että kappalemääräisesti selvästi yli puolet perinnöistä on niin pieniä, ettei niistä makseta lainkaan veroa. Vuosina 2019–2021 perintöjä kertyi vuosittain keskimäärin noin 147 000. Niistä 59 prosenttia oli alle 20 000 euron arvoisia, jolloin niistä ei peritty lainkaan veroa. Jopa 83 prosentissa tapauksista perintö oli alle 60 000 euroa, jolloin vero on lähisukulaisten välillä enintään 5,8 prosenttia.
Selvästi yli puolet perinnöistä on niin pieniä, ettei niistä makseta lainkaan veroa.
Suurten perintöjen osuus on kuitenkin suurempi, kun tarkastellaan niiden osuutta perintöjen verotusarvosta ja niistä maksetuista veroista. Vuosina 2019–2021 kertyi perintöjä vuosittain keskimäärin 6,3 miljardin arvosta ja niistä maksettiin veroa keskimäärin 10,3 prosenttia eli vuosittain noin 648 miljoonaa euroa.
Alle 20 000 euron verovapaiden perintöjen osuus kaikkien perintöjen verotusarvosta oli vuosina 2019–2021 noin 8,1 prosenttia. Alle 60 000 euron perintöjen osuus niiden verotusarvosta oli noin 27,9 prosenttia ja verosta 8,8 prosenttia. Vähintään 200 000 euron perintöjen osuus kaikkien perintöjen arvosta oli 38,6 prosenttia ja verosta 57,5 prosenttia, kun niiden osuus perintöjen määrästä oli vain 3,4 prosenttia. Miljoonaperintöjen osuus perintöjen arvosta oli 12,2 prosenttia ja verosta 19,0 prosenttia, vaikka vain 0,2 prosenttia perinnöistä oli niin suuria.
Kuviosta 3 nähdään, että perintöverotus on varsin progressiivista suhteessa niiden verotusarvoon. Toisin sanoen suurissa perinnöissä keskimääräinen veroprosentti on korkeampi kuin pienissä. Tämä kertoo siitä, että perintöverosta saadaan suhteellisesti verraten vähän huojennuksia, kuten sukupolvenvaihdoshuojennuksia.
Kuvio 4 esittää perintöjen verotusarvon jakautumisen niiden saajan tulokymmenyksen mukaan vuosina 2019–2021. Perinnöt kohdistuvat eniten suurituloisimpaan kymmenykseen, jonka osuus perinnöistä oli 27 prosenttia.
2.5.3 Lahjat keskittyvät suurituloisille eikä niiden verotus ole progressiivista
Kuviossa 5 on esitetty veronalaisten lahjojen määrän, verotusarvon ja verojen suhteellinen jakautuminen lahjan verotusarvon mukaan vuosina 2019–2021. Kuviossa ei ole huomioitu verovapaita alle 5 000 euron lahjoja, sillä niitä ei tarvitse ilmoittaa eikä niitä siten tilastoida. Vuosina 2019–2021 veronalaisia lahjoja kertyi vuosittain keskimäärin noin 20 000. Niistä 70 prosentissa tapauksista lahja oli alle 55 000 euroa, jolloin vero on lähisukulaisten välillä enintään 8,5 prosenttia.
Suurten lahjojen osuus on kuitenkin suurempi, kun tarkastellaan niiden osuutta lahjojen verotusarvosta ja niistä maksetuista veroista. Vuosina 2019–2021 veronalaisia lahjoja luovutettiin vuosittain keskimäärin 1,9 miljardin arvosta ja niistä maksettiin veroa keskimäärin 8,2 prosenttia eli vuosittain noin 155 miljoonaa euroa.
Alle 55 000 euron perintöjen osuus niiden verotusarvosta oli noin 17,2 prosenttia ja verosta 16,0 prosenttia. Vähintään 200 000 euron lahjojen osuus kaikkien veronalaisten lahjojen arvosta oli 58,4 prosenttia ja verosta 56,6 prosenttia, kun niiden osuus veronalaisten lahjojen määrästä oli vain 7,5 prosenttia. Miljoonalahjojen osuus kaikkien lahjojen arvosta oli 31,5 prosenttia ja verosta 31,9 prosenttia, vaikka vain 0,5 prosenttia veronalaisista lahjoista oli niin suuria.
Tilastojen mukaan suurten lahjojen osuus niiden arvosta on selvästi suurempi kuin perinnöissä. Toisaalta suurten lahjojen veron osuus ei kasva vastaavasti kuin perinnöissä. Luvut kertovat siitä, että lahjoja käytetään erityisesti suurten omaisuuksien verosuunnitteluun. Näin myös veroprosentti pysyy matalampana muun muassa sukupolvenvaihdoshuojennuksen vuoksi.
Tämän osoittaa kuvio 6, josta nähdään, että lahjaverotus ei ole keskimäärin progressiivista. Toisin sanoen suurimmissa lahjoissa keskimääräinen veroprosentti ei ole korkeampi kuin pienissä. Esimerkiksi miljoonalahjoista keskimääräinen veroprosentti on 8,3, joka on alempi kuin alle 200 000 euron lahjoista keskimäärin maksettava 8,6 prosentin vero. Jopa 25 000 – 54 999 euron lahjoista maksetaan keskimäärin lähes saman verran veroa kuin miljoonalahjoista. Tämä kertoo siitä, että lahjoissa sukupolvenvaihdoshuojennusten suhteellinen merkitys on suuri, sillä se on keskeisin syy suurten lahjojen matalaan verotukseen.
Lahjaverotus ei ole keskimäärin progressiivista. Toisin sanoen suurimmissa lahjoissa keskimääräinen veroprosentti ei ole korkeampi kuin pienissä.
Kuvio 7 esittää veronalaisten lahjojen verotusarvon jakautumisen niiden saajan tulokymmenyksen mukaan vuosina 2019–2021. Lahjat kohdistuvat suurituloisimmalle tulokymmenykselle huomattavasti enemmän kuin perinnöt, sillä lahjoissa sen osuus oli 50 prosenttia, kun pienituloisimman viiden alimman tulokymmenyksen osuus oli yhteensä noin 18 prosenttia.
3. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen vaikutukset 2020–2024
3.1 Menetelmä ja aineisto
Tämän luvun selvitys on toteutettu Verohallinnolta saadulta vuosia 2020–2024 koskevalla aineistolla. Aineisto käsittää kaikki 1.1.2020–31.12.2024 tehdyt lahjojen ja perintöjen saajia koskevat verotuspäätökset tapauksista, joihin on sovellettu sukupolvenvaihdoshuojennusta. Tilastossa tapaukset on kohdistettu eri vuosille verotuspäätöspäivämäärän mukaisesti.
Verohallinto on koostanut tilastot tietokannoistaan erilliseen Excel-tiedostoon. Tilastoihin voi sisältyä pieniä epätarkkuuksia muun muassa Verohallinnon tekemien pyöristysten vuoksi. Luvut ovat kuitenkin linjassa aiempien tilastojen sekä valtiovarainministeriön verotukiarvioiden kanssa (ks. luku 2.3).
Laskelmissa efektiivinen vero on laskettu perintöjen ja lahjojen verotettavasta arvosta ennen verosta tehtäviä huojennuksia, kuten sukupolvenvaihdoshuojennusta. Menetelmä on sama, jota Tilastokeskus käyttää perintöjä ja lahjoja koskevassa tilastossaan (ks. luku 2.5.1). Tällä menetelmällä tosiasiallinen efektiivinen vero on hieman korkeampi kuin vain perityn varallisuuden arvoa käytettäessä, sillä perintöjen ja lahjojen kokonaisarvo on monissa tapauksissa verotusarvoa hieman korkeampi. Tämä johtuu siitä, että verotettavassa arviossa huomioidaan erilaisia veroista tehtäviä vähennyksiä, kuten hautauskulut. Aineistosta kuitenkin nähdään, ettei näiden vähennysten merkitys ole kovin suuri: ne laskisivat efektiivistä veroa enintään joitain prosenttiyksikön kymmenyksiä.
Aineistoon liittyy myös joitain muita rajoituksia. Ne sisältävät esimerkiksi ainoastaan tiedot lahjoja ja perintöjä koskevien sukupolvenvaihdoshuojennustapausten vuosittaisista kokonaismääristä. Aineistoa ei siis ole eritelty esimerkiksi saajien tuloluokkien, asuinpaikan tai sukupuolen mukaisesti.
3.2 Sukupolvenvaihdoshuojennus oli vuosina 2020–2024 yhteensä miljardin euron verotuki
Sukupolvenvaihdoshuojennustapauksia on ollut vuosina 2020–2024 yhteensä 13 267 eli vuosittain keskimäärin 2 653 tapausta. Näissä tapauksissa omaisuuden verotettava arvo on ollut noin 9,5 miljardia euroa eli 1,9 miljardia euroa vuodessa (ks. taulukko 5 ja kuvio 8). Se vastaa noin 23 prosenttia keskimääräisistä perinnöistä ja lahjoista vuosina 2019–2021, joita kertyi noin 8,2 miljardia euroa (ks. luku 2.5). Tilastokeskuksen tilastossa ei ole vielä tätä myöhempien vuosien lukuja.
Taulukko 5. Kaikki sukupolvenvaihdoshuojennustapaukset 2020–2024
| Vuosi | Huojennukset (kpl) | Verotettava varallisuus (€) | Keskimääräinen lahja/perintö (€) |
| 2020 | 2 745 | 4 101 255 000 | 1 494 082 |
| 2021 | 1 605 | 604 458 000 | 376 609 |
| 2022 | 2 655 | 1 304 852 000 | 491 470 |
| 2023 | 3 234 | 1 407 505 000 | 435 221 |
| 2024 | 3 028 | 2 072 544 000 | 684 460 |
| Yhteensä | 13 267 | 9 490 614 000 | – |
| Keskimäärin | 2 653 | 1 898 122 800 | 715 355 |
Keskimääräinen lahja tai perintö on ollut noin 715 000 euroa ja vero suhteessa omaisuuden arvoon noin 5,1 prosenttia (ks. taulukko 6 ja kuvio 9). Suhteessa huojennuksen piirissä olevaan omaisuuteen vero on kuitenkin selvästi alempi, sillä huojennuksen kohteena olevissa perinnöissä noin puolet perinnöstä ei ole ollut huojennuksen piirissä ja tältä osiin perintöön on kohdistunut selvästi korkeampi vero (ks. luku 3.4).
Keskimääräinen sukupolvenvaihdoshuojennuksen muodossa annettu verotuki on ollut noin 76 000 euroa eli 10,6 prosenttia luovutuksen arvosta (ks. taulukko 2). Ilman verotukea vero olisi näissä tapauksissa ollut noin 15,7 prosenttia eli yli kolme kertaa todellista veroa korkeampi. Sukupolvenhuojennukset koskevat siis pääosin hyvin suuria lahjoja ja perintöjä, kun jopa 60 prosenttia perinnöistä on alle 20 000 euroa.
Yhteensä sukupolvenvaihdoshuojennuksen muodossa annettiin verotukea vuosina 2020–2024 noin 1,0 miljardia euroa eli 202 miljoonaa euroa vuodessa (ks. kuvio 8). Se vastaa noin 20 prosenttia noina vuosina perityistä perintö- ja lahjaveroista (ks. luvun 1 kuvio 1). Toisin sanoen valtio on saanut huojennuksen vuoksi tämän verran vähemmän verotuloja. Tapausten määrä ja suuruus vaihtelevat jonkin verran, sillä suurimmallaan verotuki oli noin 423 miljoonaa euroa vuonna 2020.
Yhteensä sukupolvenvaihdoshuojennuksen muodossa annettiin verotukea vuosina 2020–2024 noin 1,0 miljardia euroa eli 202 miljoonaa euroa vuodessa. Se vastaa noin 20 prosenttia noina vuosina perityistä perintö- ja lahjaveroista.
Taulukko 6. Kaikki sukupolvenvaihdoshuojennusten verotuet 2020–2024
| Vuosi | Verotuki yhteensä (€) | Keskim. verotuki (€) | Keskim. vero | Keskim. verotuki | Vero ennen verotukea |
| 2020 | 423 151 000 | 154 153 | 5,6 % | 10,3 % | 15,9 % |
| 2021 | 58 618 000 | 36 522 | 4,4 % | 9,7 % | 14,1 % |
| 2022 | 140 254 000 | 52 826 | 4,8 % | 10,7 % | 15,5 % |
| 2023 | 162 518 000 | 50 253 | 4,1 % | 11,5 % | 15,7 % |
| 2024 | 223 785 000 | 73 905 | 5,1 % | 10,8 % | 15,9 % |
| Yhteensä | 1 008 326 000 | – | – | – | – |
| Keskimäärin | 201 665 200 | 76 003 | 5,1 % | 10,6 % | 15,7 % |
3.3 Sukupolvenvaihdoslahjoilla vältetään noin 77 prosenttia normaalista lahjaverosta
Lahjat muodostavat suurimman osan huojennustapauksista: vuosina 2020–2024 yhteensä noin 87 prosenttia eli vuosittain keskimäärin 2305 tapausta (ks. taulukot 7 ja 8 sekä kuvio 8). Sukupolvenvaihdoslahjoissa verotettava varallisuus oli vuositasolla yhteensä keskimäärin 1,3 miljardia euroa. Valtaosa lahjojen arvoista koski sukupolvenvaihdoshuojennustapauksia, sillä Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuosina 2019–2021 lahjojen verotettava arvo oli yhteensä 1,9 miljardia euroa (tuoreempia tilastoja ei ole saatavilla).
Verotuen arvosta lahjojen osuus oli noin 81 prosenttia eli keskimäärin 163 miljoonaa euroa vuodessa (ks. taulukko 9). Lahjojen suuri osuus kertoo siitä, että varakkaissa yrittäjäsuvuissa suunnitellaan omaisuuden siirtoa jälkipolville yleensä hyvissä ajoin, mikä on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa (ks. luku 2.3).
Taulukko 7. Lahjojen osuus huojennustapauksista
| Vuosi | Lahjat huojennuksista | Lahjojen osuus verotusarvosta | Lahjat verotuesta |
| 2020 | 86,8 % | 79,9 % | 77,2 % |
| 2021 | 85,8 % | 84,9 % | 78,6 % |
| 2022 | 88,4 % | 83,3 % | 75,5 % |
| 2023 | 89,5 % | 92,6 % | 90,5 % |
| 2024 | 83,5 % | 87,3 % | 83,7 % |
| Keskimäärin | 86,9 % | 84,6 % | 80,7 % |
Taulukko 8. Lahjojen sukupolvenvaihdoshuojennustapaukset 2020–2024
| Vuosi | Huojennukset (kpl) | Verotettava varallisuus (€) | Keskimääräinen lahja (€) |
| 2020 | 2 382 | 2 542 490 000 | 1 067 376 |
| 2021 | 1 377 | 404 955 000 | 294 085 |
| 2022 | 2 348 | 911 834 000 | 388 345 |
| 2023 | 2 893 | 1 191 256 000 | 411 772 |
| 2024 | 2 527 | 1 556 429 000 | 615 920 |
| Yhteensä | 11 527 | 6 606 964 000 | 573 173 |
| Keskimäärin | 2 305 | 1 321 392 800 | – |
Huojennuksen kohteena olevissa lahjoissa keskimääräinen lahjavero on noin 3,7 prosenttia lahjojen verotettavasta arvosta ilman huojennusta (ks. taulukko 9 ja kuvio 10). Ilman verotukea vero olisi 16,0 prosenttia. Toisin sanoen huojennus on peräti 77 prosenttia verosta, joka maksettaisiin samansuuruisesta lahjasta ilman verotukea.
Huojennuksen kohteena olevissa lahjoissa keskimääräinen lahjavero on noin 3,7 prosenttia lahjojen verotettavasta arvosta ilman huojennusta. Ilman verotukea vero olisi 16,0 prosenttia.
Taulukko 9. Lahjojen sukupolvenvaihdoshuojennusten verotuet 2020–2024
| Vuosi | Verotuki yhteensä (€) | Keskim. verotuki (€) | Keskim. vero | Keskim. verotuki | Vero ennen verotukea |
| 2020 | 326 884 000 | 137 231 | 4,0 % | 12,9 % | 16,8 % |
| 2021 | 46 061 000 | 33 450 | 3,0 % | 11,4 % | 14,4 % |
| 2022 | 105 925 000 | 45 113 | 3,6 % | 11,6 % | 15,3 % |
| 2023 | 147 127 000 | 50 856 | 3,4 % | 12,4 % | 15,7 % |
| 2024 | 187 412 000 | 74 164 | 3,6 % | 12,0 % | 15,7 % |
| Yhteensä | 813 409 000 | – | – | – | – |
| Keskimäärin | 162 681 800 | 70 566 | 3,7 % | 12,3 % | 16,0 % |
3.4 Perinnöissä sukupolvenvaihdoshuojennusten suhteellinen merkitys on pienempi
Sukupolvenvaihdosperinnöissä verotettava varallisuus oli vuositasolla yhteensä keskimäärin 0,6 miljardia euroa. Keskimääräinen verotuki tapausta kohden oli noin 112 000 euroa. Huojennuksen kohteena olevissa perinnöissä veroprosentti oli keskimäärin selvästi suurempi kuin lahjoissa, noin 8,2 prosenttia verotettavasta jäämistöstä (ks. taulukot 10 ja 11 sekä kuvio 11). Tämä johtuu siitä, että näissä tapauksissa noin puolet jäämistöstä on muuta kuin huojennuksen kohteena olevaa omaisuutta. Sen sijaan huojennuksen kohteena olevissa lahjoissa lähes koko omaisuus on ollut huojennuksen piirissä. Ilman verotukea vero olisi perintöveroa koskevissa huojennustapauksissa keskimäärin 15,0 prosenttia eli huojennus on noin 45 prosenttia verosta, joka maksettaisiin ilman huojennusta.
Taulukko 10. Perintöjen sukupolvenvaihdoshuojennustapaukset 2020–2024
| Vuosi | Huojennukset (kpl) | Verotettava varallisuus (€) | Keskimääräinen perintö (€) |
| 2020 | 363 | 1 558 765 000 | 4 294 118 |
| 2021 | 228 | 199 503 000 | 875 013 |
| 2022 | 307 | 393 018 000 | 1 280 189 |
| 2023 | 341 | 216 249 000 | 634 161 |
| 2024 | 501 | 516 115 000 | 1 030 170 |
| Yhteensä | 1 740 | 2 883 650 000 | 1 657 270 |
| Keskimäärin | 348 | 576 730 000 | – |
Taulukko 11. Perintöjen sukupolvenvaihdoshuojennusten verotuet 2020–2024
| Vuosi | Verotuki yhteensä (€) | Keskim. verotuki (€) | Keskim. vero | Keskim. verotuki | Vero ennen verotukea |
| 2020 | 96 267 000 | 265 198 | 8,2 % | 6,2 % | 14,3 % |
| 2021 | 12 557 000 | 55 075 | 7,1 % | 6,3 % | 13,4 % |
| 2022 | 34 329 000 | 111 821 | 7,4 % | 8,7 % | 16,1 % |
| 2023 | 15 391 000 | 45 135 | 8,1 % | 7,1 % | 15,3 % |
| 2024 | 36 373 000 | 72 601 | 9,4 % | 7,0 % | 16,4 % |
| Yhteensä | 194 917 000 | – | – | – | – |
| Keskimäärin | 38 983 400 | 112 021 | 8,2 % | 6,8 % | 15,0 % |
4. Yhteenveto ja politiikkasuositukset
4.1 Sukupolvenvaihdoshuojennusten verotukea käytetään laajasti erityisesti lahjaverosuunnittelussa
Raportissa on käsitelty ensi kertaa kattavasti tällä vuosikymmenellä perintö- ja lahjaveron niin kutsutun sukupolvenvaihdoshuojennuksen vaikutuksia verokertymiin ja verovelvollisiin tilastojen avulla. Luvun 3 tilastot kertovat, että sukupolvenvaihdoshuojennus on mittava verotuki, joka pienensi valtion verotuloja vuosina 2020–2024 yhteensä miljardi euroa eli keskimäärin 202 miljoonaa euroa vuodessa.
Tilastot osoittavat myös, että verotukea osataan hyödyntää hyvissä ajoin ennen perintöä siirtämällä omaisuutta perillisille lahjoina. Lahjojen osuus huojennustapauksista on ollut 87 prosenttia. Näissä tapauksissa vero jäi keskimäärin 3,7 prosenttiin saadun omaisuuden arvosta, kun ilman huojennusta vero olisi ollut 16,0 prosenttia. Toisin sanoen huojennus on peräti 77 prosenttia verosta, jonka muut maksaisivat veroa samansuuruisesta lahjasta ilman verotukea. Luvut osoittavat, että verotuen koko on kasvanut vuodesta 2015, jolta tilastoja on edellisen kerran ollut saatavilla.
Verotuki on siis huomattavan suuri varsinkin, kun keskimääräinen lahja näissä tapauksissa oli noin 573 000 euron arvoinen. Keskimääräinen verotuki näissä tapauksissa oli noin 71 000 euroa. Kaikissa sukupolvenvaihdoshuojennustapauksissa saadun omaisuuden arvo oli keskimäärin 715 000 euroa ja verotuki noin 76 000 euroa. Lukuja voi verrata esimerkiksi siihen, että 59 prosenttia perinnöistä jää alle 20 000 euron. Sukupolvenvaihdoshuojennusten verotuesta hyötyvät siis nimenomaan vauraat suvut. Heille siitä on tullut hyvin yleinen tapa pienentää veroja. Huojennuksia myönnettiin vuosina 2020–2024 keskimäärin 2653 kertaa vuodessa.
Verotuki on siis huomattavan suuri varsinkin, kun keskimääräinen lahja näissä tapauksissa oli noin 573 000 euron arvoinen. Keskimääräinen verotuki näissä tapauksissa oli noin 71 000 euroa.
Sukupolvenvaihdoshuojennustapaukset muodostavatkin valtaosan veronalaisten lahjojen arvosta. Niistä vähintään 200 000 euron lahjojen osuus vuosina 2019–2021 oli 58,4 prosenttia (ks. luku 2.5). Miljoonalahjojen osuus kaikkien lahjojen arvosta oli 31,5 prosenttia, vaikka vain 0,5 prosenttia veronalaisista lahjoista oli niin suuria. Huojennuksen vuoksi lahjaverotus ei olekaan tosiasiallisesti progressiivista. Esimerkiksi miljoonalahjoista keskimääräinen veroprosentti on 8,3, joka on alempi kuin alle 200 000 euron lahjoista keskimäärin maksettava 8,6 prosentin vero.
Sukupolvenvaihdosten verotuki johtaa siis epätasa-arvoiseen verotukseen, jossa pienemmistä lahjoista ja perinnöistä maksetaan jopa suurempaa veroa kuin suurista yritysvarallisuuksista. Verotukea ei voi myöskään perustella kasvulla. Tutkimuksissa on todettu, että sukupolvenvaihdosten verotuki voi jopa haitata talouskasvua, sillä se kannustaa perillistä pitämään yrityksen omistuksessaan, vaikka hänellä ei olisi motivaatiota tai parasta osaamista toiminnan jatkamiseen (ks. luku 2.3).
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen ongelmana voi pitää myös sitä, että se kohdistuu myös muuhun kuin yritystoiminnan ja maatalouden varallisuuteen. Huojennuksen voi saada joissain tilanteissa esimerkiksi sijoitusvarallisuudesta, vaikka verotuen tarkoitus on nimenomaan edesauttaa varsinaisen yritystoiminnan tai maatalouden siirtymistä seuraavalle sukupolvelle.
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen ongelmana voi pitää myös sitä, että se kohdistuu myös muuhun kuin yritystoiminnan ja maatalouden varallisuuteen. Huojennuksen voi saada joissain tilanteissa esimerkiksi sijoitusvarallisuudesta,
Tästä huolimatta Risto Murron kasvutyöryhmä esitti helmikuussa 2025 huojennuksen laajentamista niin, että sen voisi jatkossa saada tosiasiallisesti lähes kaikesta osakevarallisuudesta (ks. luku 2.1). Se tarkoittaisi, että valtaosan perintö- ja lahjaverosta voisi välttää yksinkertaisesti siirtämällä omaisuuden holding-yhtiöön. Tämä uhkaisi johtaa satojen miljoonien eurojen vuosittaisiin veromenetyksiin, kun varakkaiden sukujen verojärjestelyt helpottuisivat.
4.2 Sukupolvenvaihdosten verotukea pitäisi kaventaa merkittävästi
Tutkimuskirjallisuuden (ks. luku 2.3) perusteella perintö- ja lahjaveroa olisi perusteltua korottaa sen veropohjaa tiivistämällä, jotta samansuuruisista perinnöistä ja lahjoista maksettaisiin suunnilleen saman verran veroa. Yritysperintöjen verohuojennusta olisikin syytä kaventaa merkittävästi. Veroon kohdistuva huojennus voitaisiin esimerkiksi poistaa kokonaan ja siirtää tukea yhä enemmän veronmaksun helpottamiseen. Lisäksi huojennuksen soveltamisalaa pitäisi kaventaa niin, että se koskee vain yritysvarallisuutta, jolloin sijoitusomaisuudesta ei saisi huojennusta. Veronmaksuun liittyvää korotonta maksuaikaa voitaisiin samalla pidentää entisestään tai muutoin taata alempi korko veronmaksun rahoittamiseen.
Sen ohella voitaisiin helpottaa yritysten siirtymistä markkinaehtoisesti uusille omistajille yrityskaupoilla. Näin varmistettaisiin, että uudella yrittäjällä on todella halua kehittää yrityksen toimintaa. Yrityskauppoihin liittyviä lainoja voitaisiin tukea esimerkiksi lainatakauksilla ja korkotuella, kun työntekijä tai muu uusi yrittäjä ostaisi yrityksen eläköityvältä omistajalta.
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen poistaminen ja siirtyminen maksujärjestelyjen tukemiseen voisi lisätä valtion verotuloja yli 200 miljoonaa euroa vuodessa. Jo verotuen puolitus toisi yli 100 miljoonan euron verotulot. On todennäköistä, että summat kasvaisivat tulevaisuudessa, sillä aiempia sukupolvia vauraammat suuret ikäluokat ovat jo eläkeiässä. Nämä varat voitaisiin käyttää kasvua paremmin edistäviin menoihin ja veronalennuksiin.
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen poistaminen ja siirtyminen maksujärjestelyjen tukemiseen voisi lisätä valtion verotuloja yli 200 miljoonaa euroa vuodessa. Jo verotuen puolitus toisi yli 100 miljoonan euron verotulot.
Usein väitetään, että varakkaimpien perintöverojen nousu johtaisi heidän muuttoihinsa pois Suomesta. Tämä ilmiö on kuitenkin tosiasiallisesti varsin pieni, sillä perintö- ja lahjaveron välttäminen edellyttää, että sekä perillinen että perilliset muuttavat muualle (ks. myös Jakobsen ym. 2024). Veroa ei voi myöskään välttää Suomessa sijaitsevista kiinteistöistä, joista Suomi perii veron riippumatta perillisen asuinmaasta.
Esimerkiksi työikäisten perillisten on yleensä mahdotonta muuttaa vain verojen vuoksi pois, kun työt ja perhe pitävät heidät kiinni asuinpaikkakunnalla. Lisäksi muuttoihin liittyvää verovälttelyä voitaisiin hillitä muun muassa sääntelyllä, joka pidentäisi perintö- ja lahjaveron soveltumista muuton jälkeiseen aikaan. Sitä hillitsi myös niin kutsutun arvonnousuveron käyttöönotto.
Tämän lisäksi perintö- ja lahjaverotusta voitaisiin uudistaa muilla tavoin (ks. tarkemmin Finér 2023, luku 4). Verotuksen progressiota voitaisiin kasvattaa alentamalla pienten perintöjen ja lahjojen verotusta. Se onnistuisi nostamalla verovapaiden perintöjen ja lahjojen alarajaa nykyisestä 20 000 eurosta. Samalla voitaisiin korottaa suurimpien, esimerkiksi miljoona euroa ylittävien, perintöjen ja lahjojen veroprosenttia, jolloin verotulot voisivat jopa nousta. Perintö- ja lahjaveron maksua olisi myös voitava lykätä tilanteissa, joissa saatua omaisuutta ei voi tosiasiallisesti hyödyntää.
Kirjoittaja
Lauri Finér on Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja. Finér on työskennellyt verotuksen parissa yli 15 vuotta muun muassa virkamiehenä, tutkijana ja veropoliittisena asiantuntijana.
Raportin toteutukseen on saatu avustusta Palkansaajasäätiöltä ja Kuluttajaosuustoiminnan säätiöltä. Kirjoittaja kiittää Verohallintoa raporttia varten saaduista aineistoista.
Kuva: Image Picture Photography, www.twin-loc.fr (CC BY 2.0).
Tutkimusviittaukset
Finér, Lauri (2023). Ihana kamala perintövero: 12 ehdotusta perintö- ja lahjaveron korjaamiseksi. Kalevi Sorsa -säätiön Impulsseja-julkaisu, elokuu 2023. Saatavilla https://sorsafoundation.fi/ihana-kamala-perintovero/ [viitattu 6.3.2025]
Gravelle, Jane G. ja Maguire, Steven (2010). Estate Taxes and Family Businesses: Economic Issues Estate Taxes and Family Businesses. Congressional Research Service Report for Congress, 6.1.2010.
Houben, Henriette ja Maiterth, Ralf (2011). Endangering of Businesses by the German Inheritance Tax? — An Empirical Analysis. Business Research, 4 (1), s. 32–46. Saatavilla https://link.springer.com/article/10.1007/BF03342725 [viitattu 6.3.2025]
Jakobsen, Katrine, Kleven, Henrik, Kolsrud, Jonas, Landais, Camille ja Mathilde Muñoz (2024). Taxing Top Wealth: Migration Responses and their Aggregate Economic Implications. NBER Working Paper 32153. Saatavilla: https://www.nber.org/papers/w32153 [viitattu 6.3.2025]
Joulfaian, David (2005). Choosing between gifts and bequests: How taxes affect the timing of wealth transfers. Journal of Public Economics, 89 (11–12), s. 2069–2091. Saatavilla https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0047272705000186 [viitattu 6.3.2025]
Kohonen, Anssi (2007). Perintö- ja lahjaverotus: Näkökulmia talousteoriasta, maailmalta ja Suomesta. VATT-keskustelualoite 411/2007. Saatavilla https://www.doria.fi/handle/10024/148394 [viitattu 6.3.2025]
OECD (2018). The Role and Design of Net Wealth Taxes in the OECD. OECD Tax Policy Studies, No. 26. OECD Publishing, Paris. Saatavilla: https://doi.org/10.1787/9789264290303-en [viitattu 6.3.2025]
OECD (2021). Inheritance Taxation in OECD Countries. OECD Tax Policy Studies, No. 28. OECD Publishing, Paris. Saatavilla: https://doi.org/10.1787/e2879a7d-en [viitattu 6.3.2025]
Ropponen, Olli (2013). Sukupolvenvaihdoksen vaikutus perheyritysten toimintaan. VATT tutkimus 174, lokakuu 2013. Saatavilla: https://www.doria.fi/handle/10024/148711 [viitattu 6.3.2025]
Sommer, Eric (2017). Wealth Transfers and Tax Planning: Evidence for the German Bequest Tax. IZA Discussion Paper No. 11120, lokakuu 2017. Saatavilla: https://repec.iza.org/dp11120.pdf [viitattu 6.3.2025]