Lastensuojelusta kantaa vastuuta vain lastensuojelun työntekijä
ILKKA VUORIKURU
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi marraskuussa Toimiva lastensuojelu -väliraportin, jossa selvitettiin lastensuojelun ongelmia. Ennen raportin julkaisua Kalevi Sorsa -säätiön Ilkka Vuorikuru oli käynyt jututtamassa Helsingissä lastensuojelutyöntekijää, joka halusi pysyä nimettömänä.
Lastensuojelun tehtävänä on tukea perheitä ja ohjata sekä vanhempia että lapsia oikeiden palvelujen piiriin. Tosiasiassa lastensuojelussa ei ole riittävästi aikaa ennaltaehkäisevään työhön ja esimerkiksi psykiatrisiin palveluihin voi olla kuukausien mittainen jono. Jotta tulokset voitaisiin varmistaa, toimenpiteiden pitäisi olla pidempiaikaisia.
Lastensuojelu jakautuu vastaanottavaan ja suunnitelmalliseen työhön. Edelliset ottavat vastaan lastensuojeluilmoituksia ja arvioivat lastensuojelun tarpeen, jälkimmäiset toimivat suunnitelmallisesti perheiden tukena. Akuutteihin tapauksiin reagoidaan välittömästi.
Lain mukaan lastensuojelun on seitsemän vuorokauden kuluessa tehtävä selvitys siitä, ryhdytäänkö lastensuojelun tarvetta selvittämään. Selvitys on saatava valmiiksi kolmessa kuukaudessa, jonka jälkeen päätetään, alkaako lastensuojelun asiakkuus.
– Ilmoitukset saattavat olla aivan hirveitä ja kotona voi olla aivan järjetöntä väkivaltaa tai lapsi on jätetty yksin kotiin, kun vanhemmat ovat ryyppäämässä tai narkkaamassa, lastensuojelun sosiaalityöntekijä Anna (nimi muutettu), kertoo.
Joskus vanhemmat soittavat omatoimisesti ja kertovat, etteivät kykene huolehtimaan lapsesta ja haluavat vain ryypätä rauhassa.
– Mitä siinä voi tehdä. Ei lastensuojelun työntekijä koskaan voi sanoa lapselle, että ei sinun vanhemmat enää halua sinua.
Aika riittää vain ”tulipalojen” sammutteluun
Mitään pisteytysjärjestelmää avuntarpeen arviointiin ei lastensuojelulla ole. Vastaanottotiimi kokoontuu päivittäin päättämään tapauksista. Joskus tarvekartoituksen voi tehdä jo puhelimessa ”kuulostelemalla”. Työmalliin on panostettu ja kunnalle tulee uhkasakko, mikäli lastensuojelu ylittää laissa määritellyt aikarajat. Kiireellinen huostaanotto tehdään noin tunnissa.
Jos lapsella ei ole välitöntä vaaraa ja perhe on pitkään ollut lastensuojelun asiakkaana, tilannetta ei tulkita akuutiksi. Yksi suurimmista ja kasvavista asiakasryhmistä tuntuu olevan psyykkisesti sairaat vanhemmat tai lapset.
Huostaanotto on erittäin työläs prosessi, joka pohjautuu sekä lastensuojelun työntekijöiden perusteelliseen selvitykseen ja muiden perheen kanssa työskennelleiden viranomaisten (psykiatrian poliklinikat, a-klinikka, koulu, nuorisotoimi) lausuntoihin lapsen ja perheen tilanteesta. Normaalitapauksessa lasta ei noin vain viedä vanhemmilta. Päätöksen tekee perhekeskuspäällikkö, mikäli kaikki asianosaiset ovat päätöksen takana, tai hallinto-oikeus, mikäli joku vastustaa.
– Meidän työn tarkoitus on auttaa perhe ja lapsi tuen piiriin. Nykyisin tilanteet ovat kriisiytyneitä jo siinä vaiheessa kun perhe tulee asiakkaaksi. Aikaa ei jää juuri muuhun kuin ”tulipalojen sammutteluun”. Siitä on suunnitelmallisuus ja oikea-aikaisuus kaukana kun yksi kriisiytynut perhe vie resurssit muilta, Anna kuvailee.
– Julkisella puolella on enemmän tulijoita kun pystytään ottamaan vastaan. Kipeät ihmiset eivät yksinkertaisesti pääse hoitoon.
Vanhempien mielenterveysongelmat näkyvät selvästi
Jos palveluja ei saa ja perheen voimavarat ovat lopussa, voi joissain tapauksissa huostaanotto olla ainoa jäljellä oleva vaihtoehto. Kyse ei ole aina pahoista vanhemmista, vaikka tämän kaltaiset tapaukset nähdään herkästi julkisuudessa. Myös perheen lapsi voi olla ajautunut rikollisuuden tai päihteiden pariin. Monesti perheet pyytävät apua kun eivät itse enää hallitse tilannetta ja haluavat auttaa lastaan.
– Mielenterveysongelmien kanssa voi olla sellainen tilanne, että itse vanhemmuudessa ei ole mitään vikaa, mutta jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat niin sairaita, etteivät kykene huolehtimaan lapsestaan, Anna kertoo.
Joissain huostaanottotapauksissa sairastunut vanhempi ei aina ymmärrä olevansa sairas, jolloin viha purkautuu lapsen etua ajaviin viranomaisiin. Aivan tavallista on myös, että lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, eivätkä halua tulla huostaan otetuiksi.
– Lapset reagoivat eri tavoin. Jotkut lapset kärsivät alkoholia käyttävässä perheessä mutta osa lapsista pitää sitä normaalina eivätkä koe sitä ongelmaksi. Näillä lapsilla vanhempien päihteidenkäytöltä suojaava tekijä saattaa olla turvallinen isoäiti tai -isä. Yksikin turvallinen aikuinen riittää luomaan lapsen elämään jatkuvuutta ja ennustettavuutta. Joskus on myös lapsia, jotka anelevat, että heidät vietäisiin pois kotoa ja silloin heidät myös viedään ja selvitetään, mistä on kyse, Anna kertoo.
Lastensuojelu ohjaa jonottamaan palveluja
Lastensuojelussa ei ole psykiatrian asiantuntijoita, mikä on suuri puute, sillä mielenterveyden ongelmia työssä kohdataan runsaasti. Terveysasemien lääkäriaikoja joutuu jonottamaan ja silloinkin kontakti osaavaan henkilökuntaan järjestyy ehkä kerran kuukaudessa. Vaikka lähetteen hoitoon saisikin, lähetteellä pääsee vasta jonoon.
– Yksi psykiatrian sairaanhoitaja sanoi, että pitää käytännössä olla avoimesti psykoottinen että pääsee asiakkaaksi psykiatriselle poliklinikalle, Anna kertoo.
– Me ohjaamme ja autamme. Hyvä meidän tarjoama palvelu on esimerkiksi nopean puuttumisen perhetyö, eli Nopsa. Sen pitäisi olla viimesijainen auttamiskeino ennen huostaanottoa ja se tarkoittaa hyvin intensiivistä työtä perheen kanssa. Nopeaa se ei ole, sillä Nopsaan voi olla kuukausien jono, Anna kertoo.
Lapsi tai nuori voidaan nuoren kasvun ja kehityksen turvaamiseksi huostaanottaa ja sijoittaa lastensuojelulaitokseen. Mikäli nuori on ajautunut ”vääriin piireihin” ja hänet sijoitetaan Helsinkiin muiden kaltaistensa ongelmiin ajautuneiden nuorten sekaan, mitään muutosta ei välttämättä tapahdu. Kauempana olevat laitokset saattavat myös olla erikoistuneempia mutta myös kalliita.
– Minulle tämä näyttäytyy rahakysymyksenä. Jos Helsingin laitoksissa on tilaa, ei lasta sijoiteta minnekään muualle, vaikka miten yritän perustella, että hän tarvitsisi juuri tietynlaista apua. Kaupungin omat laitokset ovat edullisempia.
– Siellä on sellaisia paikkoja, jotka pitäisi räjäyttää maan tasalle, Anna korostaa.
Rahalla saa hyvän lähetteen
Sekä Nopsa-työssä, että lastensuojelun interventioissa yleensä, kaikille toimenpiteille on joko 3, 5 tai 6 kuukauden aikaraja. Tuloksia ei aina siinä ajassa synny, ja mikäli tilanne toimenpiteen loppuessa ei ole muuttunut, asiakas jatkaa lastensuojelun asiakkaana. Mutta pelkkä lastensuojelun asiakkuus ei pitkälle kanna.
Ennen sosiaalityöntekijä sai kirjoittaa lähetteen lasten- ja nuorten psykiatriselle poliklinikalle, nyt lähetteen kirjoittaa lääkäri. Erityisen surkeita ovat tilanteet, joissa lastensuojelu on ohjannut hakemaan lähetteen, mutta lääkäri ei olekaan sitä myöntänyt. Näitä tapauksia on useita.
– Ei se vuoda verta, ei siinä mitään vikaa ole, yksi lääkäri oli todennut.
Rahallakaan ei pääse kuin jonoon, jos toki yksityisen psykiatrin voi palkata – alkaen 100 euroa tunti, kahdesti viikossa.
– Jos on vara käydä yksityislääkärillä, he kirjoittavat hyviä lähetteitä, jotka edistävät prosessia. Julkisen lasten- ja nuorten psykiatrian vastaanotossa käytetään pisteytysjärjestelmää ja jos koulumenestystä on pisteissä liikaa tai vanhemmat arvioidaan ”normaaleiksi”, apua ei ehkä saa, Anna kertoo.
Psykiatrisesta hoidosta voi myös lentää ulos, jos katsotaan, että perhe ei ole sitoutunut tarjottuun palveluun. Jos yksinhuoltajavanhempi joutuu kuljettamaan lasta kahdesti viikossa hoitoon, moni työnantaja ei katso sitä hyvällä. Jos taas vanhemmat ovat alkoholisteja, he eivät lapsiaan saa pidettyä hoidossa ja hoitotoimenpide katkaistaan.
– Avuntarve voi selkeästi olla psykiatrisen puolella, niin mitä sosiaalityöntekijä siinä voi tehdä, jos lapsi tai nuori heitetään palvelusta ulos? Ei auta muuta kuin yrittää kannatella perhettä ja toivoa, että joskus onnistuisi. Ihmettelen sitä, miten perheet voivat noin vain pudota turvaverkon läpi, Anna arvioi.
Perhekulttuurissa on paljon korjattavaa
– Minulla on sellainen käsitys, että vanhemmat kohdistavat nykyään harvoin fyysistä väkivaltaa lapseensa. Sekä vanhemmat, että lapset ovat tänä päivänä erittäin tietoisia Suomen lainsäädännöstä, jonka mukaan kaikki fyysinen väkivalta lapsia kohtaan on kielletty. Toki lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa on ja se voi olla todella raakaa. Meidänkin yksikössä oli hetki sitten tapaus, joka sai useat kokeneemmatkin työntekijät melkein oksentamaan sen takia, mitä lapselle oli tehty.
– Perhekulttuurissakin on korjattavaa. Vanhemmat eivät aina osaa ottaa vanhemmuutta itselleen ja ongelmien sattuessa ajatellaan, että hyvinvointiyhteiskunnalta voi tilata tukipalvelut. On myös perheitä, joissa lapsille ei osata asettaa rajoja ja niin kauan kun lapset ovat pieniä, ongelmatkin ovat pieniä, Anna kertoo.
Perheen varallisuus tai sosioekonominen asema ei kerro mitään vanhemmuudesta. Vanhemmuus vaatii vastuunottoa, jota kaverivanhemmat eivät halua ottaa.
– On kivempi olla lapselle kaveri, kuin kusipäinen rajojen asettaja. Lasten kasvaessa ongelmatkin kasvavat, jolloin kaverivanhemmat ovat pulassa, Anna kuvailee.
Muutoksia Helsingin lastensuojelutyössä
Tällä hetkellä Helsingissä on meneillään sosiaali- ja terveysviraston yhdistyminen, joka keskittää perhetyöntekijät ja sosiaaliohjaajat samaan yksikköön. Toisin sanoen eri yksikköön sosiaalityöntekijöiden kanssa. Tällä hetkellä työtä tekevät moniammatilliset tiimit. Tulevaisuudessa tämän eriytymisen vuoksi sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat ovat eri tiimeissä. Pieni mahdollisuus on, virastojen yhdistymisen kautta lastensuojelutyö saisi käyttöönsä psykiatrista osaamista tai ainakin suoremman kanavan palvelujen piiriin.
– Tuolla meillä on nyt konsultteja pilvin pimein miettimässä, miten tätä työtä saadaan mitattua euroissa, Anna kommentoi.
Julkisuudessa lastensuojelun maine on huono. Pääsääntöisesti järkyttävät tapaukset uutisoidaan näyttävästi mutta kohun aiheuttanut perhe on voinut pitkään olla asiakkaana ja kuntoutumassa tai palvelujen piirissä jo pitkään. Työntekijä ei voi kuin luottaa siihen, mitä hänelle kerrotaan eikä yllättäviä tapauksia voi kukaan ennustaa.
Lastensuojelun työntekijä joutuu tasapainottelemaan eri viranomaisten ja hoitotahojen välillä. Jos yhteistyö sujuu, tulokset ovat hyviä. Resursseista johtuen eri tahot saattavat pyrkiä rajaamaan omaa tonttiaan ja lastensuojelu on palvelu, jonne voidaan aina asiakas palauttaa. Tällöin hoitoprosessi ei pääse edes käyntiin.
– Ei saisi rutista palkasta, mutta se palkka mitä tästä maksetaan ei mitenkään kohtaa sen vastuun kanssa, jota työntekijät kantavat. Me vastaamme lasten hengestä ja terveydestä. Joka päivä kotiin lähtiessä on pelko siitä, että mitä yön tai viikonlopun aikana tapahtuu.
– Toivoisin, että asialle alettaisiin oikeasti tekemään jotain, eikä vain puhuttaisi vaalien edellä. Jos tämä yhteiskunta ei ole näistä lapsista ja nuorista välittänyt hevon paskaakaan, niin miten voi odottaa, että he välittäisivät tästä yhteiskunnasta?
***
Helsingissä oli vuonna 2010 kodin ulkopuolelle sijoitettuna 2448 0-17-vuotiasta lasta ja nuorta. Näistä 56 prosenttia oli sijoitettuna laitoshoitoon. Lastensuojelutapausten kokonaismäärä on kutakuinkin pysynyt samana vuodesta 2008.
Yleisimmin lastensuojelun asiakas asuu itäisissä kaupunginosissa vaikka lastensuojelutapauksia kaikkiaan on ympäri kaupungista. Alle puolet tapauksista päättyvät huostaanottoon mutta se ei kerro palvelujen toimivuudesta.
***
Otteita Sosiaali- ja terveysministeriön Toimiva lastensuojelu -väliraportin johtopäätköksistä (STM 2012:28).
– Palvelut ovat liian hajanaisia, niitä ei juuri saada kehitettyä ja kuntien väliset erot ovat suuria.
– Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet 1990-luvun jälkeen ja yhä edelleen lastensuojelulain uudistuksen jälkeen.
– Asiakkuuden jälkihuolto on riittämätöntä. Lastensuojelun työntekijöihin kohdistuva paine on paikoin sietämätöntä.
– Työntekijöiden vaihtuvuus on suuri ja työntekijöistä on pulaa, jolloin työn laatu kärsii.
– Alan koulutusmäärät ovat myös riittämättömiä. Lastensuojelun laadunhallinta on kunnissa satunnaista eivätkä hyvät käytännöt leviä tai tule käyttöön.
– Tutkimus on hajanaista ja koordinoimatonta. Lastensuojelutyön järjestämisen tapojen vaikuttavuutta ei ole tutkittu.
– Viranomaisten välinen tietojenvaihto on vaikeaa ja hajanaista.
– Lastensuojeluilmoitusvelvollisuus ei ole tilastojen valossa kohdentunut oikein: varhaiskasvatuksen piiristä tulee suhteellisesti vähän ilmoituksia vaikka tarkoitus oli helpottaa varhaista puuttumista.
– Väkivaltaa ei tunnisteta ja puuttumisen kynnykset vaihtelevat kuntien välillä.
– Riskien arviointi menetelmiä on hyvin vähän käytössä. Lapsiin kohdistuvien seksuaali- ja väkivaltarikosten selvittäminen on hajallaan.
– Lääkäreillä ei ole rikoislain nojalla velvollisuutta ilmoittaa epäilyä lasten pahoinpitelystä, mikä on rikoslain hengen vastaista.
TAUSTA: