Leikkaukset kansalaisyhteiskunnalta uhkaavat demokratiaa ja ne tulisi perua 

Hallitus on toteuttamassa satojen miljoonien eurojen leikkauksia kansalaisyhteiskunnalta. Se uhkaa suomalaista demokratiaa ja heikentää myös haavoittuvassa asemassa olevien palveluja. Budjettiriihessä olisi mahdollisuus perua haitalliset leikkaukset, kirjoittaa Kalevi Sorsa -säätiön hankevastaava Jelena Simić. 

Kansalaisyhteiskunta on yksi demokratian tukipilari. Kansalaisjärjestöt ja muut yhteiskunnallisesti aktiiviset toimijat ovat tarjonneet foorumin, jossa kansalaiset voivat osallistua ja vaikuttaa sekä omien arvojensa mukaisesti että laajemmin yhteiskunnan hyväksi. Suomalainen kansalaisyhteiskunta on kuitenkin nyt uhattuna Petteri Orpon hallituksen kaavailemien mittavien lisäleikkausten myötä.  

Leikkaukset ovat kohdistumassa niin järjestöihin, yhdistyksiin kuin kansalaisten vapaaehtoistoimintaankin. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen, mitä seurauksia kansalaisyhteiskunnan murenemisella voi olla ja miksi leikkauksia kannattaa tarkastella uudelleen, kun hallitus ja eduskunta tekevät lopulliset päätökset ensi vuoden budjetista. 

Satojen miljoonien leikkaukset näkyvät järjestöjen ja ihmisten arjessa 

Petteri Orpon hallitusohjelmassa todetaan elinvoimaisen ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan olevan keskeinen osa toimivaa demokratiaa. Osallisuutta, demokratiaa ja luottamusta yhteiskunnassa luvataan vahvistaa muun muassa tarkastelemalla ennakkoluulottomasti uusia keinoja näiden perusarvojen vaalimiseksi. Hallitus lupaa myös työskennellä osallistavan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta ja torjua eriytymiskehitystä.  

Käytännössä hallituksen toimet ovat kuitenkin ristiriidassa sen omien lupauksiensa kanssa. Hallitus on toteuttanut ja on toteuttamassa vielä lisää merkittäviä leikkauksia, jotka kohdistuvat kansalaisyhteiskunnan toimijoihin.  

Kevään 2024 budjettiriihessä hallitus päätti aikaistaa leikkauksia sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksiin. Niiden valtionavustukset vähenevät jo ensi vuonna 80 miljoonaa euroa ja vuoteen 2027 mennessä summa nousee vuositasolla 130 miljoonaan euroon. Sote-järjestöjen avustustaso vähenee siis kolmanneksella hallituskauden loppuun mennessä. Leikkaukset kohdistuvat erityisesti järjestöjen perustoimintaan, kuten ennaltaehkäisevään työhön ja tukeen heikoimmassa asemassa oleville ihmisille. 

Isojen summien taakse kätkeytyy paljon erilaisia toimijoita ja ihmiskohtaloita.  Esimerkiksi tukea väkivaltaa kokeneilla naisille ja tytöille tarjoavan Naisten Linjan valtionrahoitus on tippumassa ensi vuonna puoleen, 100 000 eurosta 50 000 euroon. Järjestö on korostanut, että jo nyt apua tarvitsevia naisia on enemmän kuin Naisten Linja pystyy auttamaan. Jokaista tukipuhelimeen vastattua puhelua kohden jää vastaamatta toinen.  

Rikosuhripäivystykseltä (RIKU) puolestaan ollaan leikkaamassa ensi vuonna 850 000 euroa, joka on noin viidennes sen rahoituksesta. RIKU palvelee erityisesti lähisuhdeväkivallan ja seksuaalirikosten uhreja. RIKU:lla on oikeusministeriön määrittämä julkinen palveluvelvoite tarjota rikoksen uhreille EU:n rikosuhridirektiivin mukaista tukea ja palveluita. Leikkaukset vaikuttavat suoraan Suomen kykyyn täyttää nämä kansainväliset velvoitteet ja tarjota tarvittavaa tukea uhreille. 

Listaa voi jatkaa, eikä tässä kirjoituksessa ole mahdollista mainita kuin yksittäisiä esimerkkejä jopa tuhansista tukea menettävistä tahoista, joiden toiminta koskettaa jollain tapaa useimpia suomalaisia.  Kehitysrahoitukseen ollaan tekemässä yhteensä peräti miljardin euron leikkaus vuoteen 2027 mennessä. Se tarkoittaa muun muassa Myanmarin, Mosambikin, Kenian ja Afganistanin maaohjelmien lopettamista 

Opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksiin ollaan tekemässä vuositasolla ainakin 125 miljoonan leikkaus, mikä kohdistuu suhteellisen paljon juuri kulttuuriin. Ne uhkaavat esimerkiksi suomalaisen teatterin tulevaisuutta. Vakiintuneiden ammattiteattereiden valtionosuusrahoitus voi vähentyä jopa 13 prosenttia, mikä voisi johtaa useiden teattereiden alasajoon ja konkursseihin. Taiteen edistämiskeskus (Taike) joutuu puolestaan leikkaamaan yli miljoona euroa ensi vuoden apurahoista, mikä vaikuttaa eniten kulttuurilehtien, verkkojulkaisujen ja alueellisten taidetoimikuntien myöntämiin apurahoihin. 

Valtion näkökulmasta pienilläkin summilla voi olla järjestöihin ja niiden toimintaan osallistuville iso merkitys. Esimerkiksi Rauhanjärjestöjen 325 000 euron avustuksien lakkauttaminen on vaikeasti perusteltavissa taloudellisin syin, sillä kyseinen säästö on valtion budjetissa lähes merkityksetön.  

Lisäksi usean järjestön rahoitusvaje kasvaa entisestään myös sen takia, että toiminnan kustannukset kasvavat, kun hallitus päätti nostaa arvonlisäveroa tästä viikosta alkaen. Tämä tulee viime vuosien kustannusten nousun päälle.  

Yksityisten lahjoituksien verovähennyskelpoisuuden laajennus ei paikkaa leikkauksien haittoja 

Leikkausten rinnalla Orpon hallitus sai valmiiksi Kansalaisjärjestöstrategian kesällä 2024. Strategia on kuitenkin lähinnä korulauseita, sillä siinä ei ole konkreettisia uusia päätöksiä järjestöjen aseman parantamiseksi.  

Konkreettisena toimena voi pitää verotuksen lahjoitusvähennyksen laajentamista eräille järjestöille maksettaviin lahjoituksiin, mutta siitäkin päätettiin jo aiemmin kehysriihessä. Esimerkiksi Fingon mukaan strategiasta ei löydy riittävän nopeasti vaikuttavia ja konkreettisia toimenpiteitä järjestöjen tueksi.  

Lahjoitusvähennyksen laajennus ei myöskään kompensoi alkuunkaan hallituksen leikkauksista aiheuttavia haittoja, sillä vain harvoilla järjestöillä on mahdollisuus kerätä lahjoituksia ja niiden määrä on parhaimmillaankin murto-osia suhteessa leikkauksiin. 

Lisäksi hallituksen tarkoitus rajata yksityisten lahjoitusten verovähennykset vain nuoriso-, kulttuuri-, liikunta-, ja urheilujärjestöille on ongelmallinen.  

Rajaus ohjaisi lahjoittajia suosimaan vain tiettyjä sektoreita, mikä asettaisi järjestöt hyvin eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi vähennyksen ulkopuolelle rajatut ympäristö-, ihmisoikeus- ja kehitysjärjestöt voisivat jäädä vähemmälle huomiolle.  

Moniäänisyyttä vähentäisi myös se, että yksityisiä lahjoituksia tekevät pääosin varakkaimmat, sillä köyhillä ei ole niihin varaa. Lisäksi lahjoitusvähennyksestä saatu hyöty on suurempi isoilla tuloilla. Valtio voisi tukea suurituloisen lahjoitusta jopa yli puolella, mutta pienituloinen, jonka tuloveroprosentti jää nollaan, ei käytännössä hyötyisi vähennyksestä mitään.  

Ylipäänsä on kyseenalaista, että valtion veropohjaa kavennetaan epäreilusti kohdentuvilla verovähennyksillä, kun samaan aikaan avustusleikkauksia perustellaan sillä, että valtion verovarat eivät riitä.  

Hyvinvointiyhteiskunnasta hyväntekeväisyysyhteiskunnaksi? 

Orpon hallituksen leikkaukset kansalaisyhteiskunnalta sekä yksityisten lahjoitusten tukeminen vievät Suomea muutaman askelen kohti niin kutsuttua hyväntekeväisyysyhteiskuntaa. Siinä yksityishenkilöiden varallisuus ja heidän maksettavansa lahjoitukset määrittävät yhä laajemmin kansalaisyhteiskunnan toimintaa. 

Esimerkiksi Yhdysvalloissa hyväntekeväisyys on keskeisessä roolissa jopa sosiaalisen tuen tarjoamisessa. Suomessa tällaiset palvelut ovat perinteisesti olleet valtaosin julkisia, mutta niitä ovat tuottaneet laajasti myös julkisin varoin rahoitetut järjestöt.  

Siirtyminen kohti hyväntekeväisyysyhteiskuntaa vie ojasta allikkoon. Julkisen rahoituksen vähentäminen kaventaa järjestöjen rahoituspohjaa ja tekee niistä riippuvaisempia yksityisistä lahjoittajista. Nopeat leikkaukset tekevät myös toiminnasta epävakaata, kun lisärahoituksen etsiminen ja varautuminen säästöihin on pienessä järjestössä vaikea toteuttaa samanaikaisesti. 

Keväällä 2024 monet järjestöt ovat joutuneet turvautumaan joukkorahoituskampanjoihin. Jotkin järjestöt ovat onnistuneet myös saamaan ainakin väliaikaista helpotusta. Esimerkiksi yritysvastuujärjestö Finnwatch onnistui alle viikossa keräämään yli 90 000 euroa lahjoituksina sen jälkeen, kun ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio ilmoitti viestintä- ja globaalikasvatustuen (VGK) lakkauttamisesta tältä hallituskaudelta. Finnwatch onnistui siis korvaamaan tältä vuodelta leikkauksista aiheutuvan 80 000 euron vajeen. Tämä on kuitenkin harvinainen esimerkki menestyksestä. 

Kaikki eivät näin suuria summia saa kasaan eivätkä varsinkaan joka vuosi. Esimerkiksi Iso Numero -lehti, joka aloitti joukkorahoituskampanjansa 31.7.2024, on saanut elokuun lopulla kokoon vajaat 10 000 euroa, mikä riittäisi juuri ja juuri kattamaan leikkauksista aiheutuvat välittömät tappiot.   

Keräyssummat ovat kuitenkin vain murusia verrattuna satojen miljoonien eurojen leikkauksiin. Hyväntekeväisyys ja lahjoitukset ovat tärkeitä monille järjestöille, mutta ne eivät ole yksinään kestävä ratkaisu kaikkien järjestöjen pitkän aikavälin toiminnan turvaamiseksi eikä niillä voi kokonaan korvata valtion tukea.  

Hallituksen tulisi harkita leikkauksiaan budjettiriihessä  

Demokratiaa ei voi olla missään ilman kansalaisyhteiskuntaa: puolueita, järjestöjä, vapaiden ihmisten verkostoja. Suomessa kansalaisyhteiskunnan rooli on perinteisesti ollut laajempi. Se osallistuu palvelujen tuottamiseen ja toimii muun muassa vallan vahtikoirana. Jos kansalaisyhteiskunnan ääniä vaimennetaan, on vaarana, että yhteiskunnallinen keskustelu kapenee, ja esimerkiksi päätöksenteon pohjana olevasta tiedosta tulee yksipuolista. Yhteiskunnan marginaalissa elävät ihmiset voivat jäädä entistä enemmän syrjään. 

Jos hallituksen kaavailemat leikkaukset toteutetaan kokonaisuudessaan voimme menettää jotain korvaamatonta – palan elinvoimaista kansalaisyhteiskuntaa, joka on demokraattisen yhteiskuntamme perusta. Järjestöjen verkostot, osaaminen ja yhteisöt, jotka on rakennettu vuosikymmenten aikana, voivat hajota, eikä niitä ole ainakaan nopea rakentaa uudelleen. Seurauksena epävakaus ja eriarvoisuus voivat maksaa lopulta enemmän. 

Sopii siis toivoa, että tämän viikon budjettiriihessä hallitus tarkastelee uudelleen järjestöjen rahoitusta. Vaihtoehtoja on. Niitä voi etsiä vaikkapa yritystuista tai varakkaimpia hyödyttävistä veroeduista. 

Hankevastaava
Jelena Simić
jelena.simic@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja vetää säätiön demokratian kehittämisen hanketta Länsi-Balkanilla.