Lohenoja: Korona on myös edistänyt demokratiaa

Heinäkuussa julkistettu The European Endowment for Democracy -järjestön raportti esittää kiinnostavia yhteisiä tekijöitä maista, jotka ovat selvinneet koronakriisistä suhteellisesti paremmin kuin muut. Keskinäinen luottamus yhteisötasolla sekä luottamus vallanpitäjiin nousi yhteiseksi tekijäksi. Lisäksi hallinnon toimien läpinäkyvyys oli keskeistä kaikissa hyvin selviytyneissä yhteiskunnissa. Kiinnostavaa on, että näissä maissa naiset olivat keskeisissä johtotehtävissä. Naisjohtajuus yhdistettiin siihen, että kyseisissä maissa oli muita maita toimivampi sosiaali- ja terveyspolitiikka. Koronasta hyvin selviytyneissä maissa hallitukset olivat myös vahvasti tilivelvollisia toimistaan terveyssektorilla, mutta myös taloudessa ja sosiaalisektorilla. Edellä mainitut piirteet ovat toki mahdollisia myös muissa hallintomuodoissa kuin demokratioissa, mutta nykyhistorian valossa vaikuttaa, että keskinäinen luottamus ja hyvä hallinto ovat todennäköisempiä demokratioissa kuin autoritäärisissä tai puoliautoritäärisissä valtioissa.

Koronan selättämiseksi kannattaa siis panostaa demokratian vahvistamiseen. Demokratialle on kuitenkin käynyt viime vuosina päinvastoin, ja trendi on vain vahvistunut koronan myötä: monissa maissa kansalaisten oikeuksia on rajattu koronan ehkäisyn varjolla. Demokratian tilan heikkenemisestä on lukuisia viitteitä ympäri maailman, myös EU:ssa ja Yhdysvalloissa. Muun muassa Freedom House kuvailee demokratian olevan kriisissä. Mutta mitä ovat ratkaisut? Kuinka demokratiaa tulee tukea korona- ja demokratiakriisin keskellä?

Korona on muuttanut demokratiaa

Koronapandemian myötä monet valtiot ovat tasapainoilleet riittävien koronatoimien ja autoritääristen otteiden välillä. Useat maat ovat lykänneet vaaleja, rajoittaneet kokoontumis- ja sananvapautta, ottaneet käyttöön joskus liian kovia rajoitustoimia koronan varjolla ja kaventaneet kansalaisyhteiskunnan tilaa. Myös valeuutiset ovat korona-aikana yleistyneet, ja toisaalta hallitukset ovat leimanneet vapaata uutisointia koronasta valeuutisiksi.

Mutta korona-aika on tuonut tullessaan kuitenkin myös demokratiaa edistäviä trendejä. Paikallisyhteisöt ovat nostaneet merkitystään, monet hallinnot ovat ryhtyneet aktiivisesti ruotimaan valeuutisia, uusia poliittisia oppositioliikkeitä on syntynyt ja nettiaktivismi ja vapaaehtoistoiminta on lisääntynyt.

Kun korona pakotti lähes kaiken yhteiskunnallisen toiminnan nettiin, myös se on tuonut tullessaan joitain demokraattisia edistysaskeleita. Julkiset tahot ovat tehostaneet tiedontuotantoaan internetissä, mikä on edistänyt kansalaisten ymmärrystä julkisesta hallinnosta. Myös monet nettiaktivistit ovat myös ottaneet palveluasenteen netissä ja antaneet monet digi-innovaationsa vapaasti kopioitaviksi kriisin hillitsemiseksi.

Demokratian kriisistä puhuttaessa on siis oltava tarkkana, mitä sillä itse asiassa tarkoitetaan. Viimeaikaisten poliittisten liikkeiden valossa voi huomata, että demokraattiset arvot eivät suinkaan ole kriisissä – hallinnolliset instituutiot eivät vain ole onnistuneet olemaan demokraattisia.

Demokratia ei säily itsestään

Valonpilkahduksista huolimatta demokratian kriisi on silti syvä. Viimeistään nyt on tunnustettava tosiasiat: Demokratia ei ole itseään toteutettava ennuste, eikä demokratia jatka vahvistumistaan itsestään, päinvastoin. Vaikka monet maat toimivat itsessään erinomaisina esimerkkeinä siitä, kuinka demokratia tuo mukanaan paljon hyvää valtiolle, kuten vakautta ja talouskasvua, demokratiaa täytyy varsinkin nykyään aktiivisesti tukea ja puolustaa. Vakaiden demokratioiden yhteistyötä tulisi tiivistää ja demokratian ja tasa-arvon linkki pitäisi tehdä näkyvämmäksi. Vakaiden demokratioiden ryhmää täytyisi myös kasvattaa. Demokratiakehitykseen on otettava mukaan maita, joissa se on mahdollista ja joissa kansalaisyhteiskunta kannattaa demokratiaa.

Koronakriisi on herättänyt ymmärtämään, että yhteiskuntien täytyy kasvattaa kriisinsietokykyä, resilienssiä. Koronakriisi on tuonut uudella tavalla maita yhteen, kun kaikki taistelevat samaa peikkoa vastaan. Tämä valtioiden uusi monenkeskinen yhteistyö täytyy hyödyntää myös demokratian tukemisessa.

Camilla Lohenoja koordinoi Kalevi Sorsa -säätiön hanketta ”Demokratian tukeminen Länsi-Balkanilla – kehitystä ja sillanrakennusta”. Sorsa-säätiö on tehnyt demokratiatyötä Pohjois-Makedoniassa vuodesta 2008 ja Albaniassa ja Bosnia-Herzegovinassa vuodesta 2019 Ulkoministeriön tuella. Sorsa-säätiön kumppanijärjestöt ovat Progres Institute Pohjois-Makedoniassa, Qemal Stafa Foundation Albaniassa ja Forum of Left Initiative Bosnia-Herzegovinassa. Lue lisää hankkeesta säätiön Demokratiatyö-sivuilta.