Lohenoja: Kovat piipussa ei ratkaise koronakriisiä

Pohjois-Makedonia pääsi Suomessa otsikoihin surullisenkuuluisien Skopje–Turku-lentojen vuoksi. Kaksi kertaa viikossa Skopjesta saapuvan lennon matkustajilla on todettu yhteensä kymmeniä koronavirustartuntoja. Tartuntojen määrä on saanut jopa liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan vaatimaan lentoyhteyden keskeyttämistä.

Suuret tartuntaluvut Skopjen-lennoilla ovat olleet hälytysmerkki Länsi-Balkanin koronatilanteesta, joka on huolestuttava. Näissä EU:n naapurimaissa koronavirustilanne on todella vaikea, ja huolimatta hallitusten rankoista rajoituksista viruksen torjumiseksi se on levinnyt kulovalkean tavoin.

Erot Suomen ja Länsi-Balkanin alueen välillä koronan hoidossa ovat olleet silmiinpistävät. Ehkä merkittävin ero on, että kun Suomessa koronapandemiaa on käsitelty ensisijaisesti terveyskriisinä, Länsi-Balkanilla virus on valjastettu poliittiseksi aseeksi. Kun Suomessa koko eduskunta jätti kriisin iskiessä liiallisen politikoinnin sikseen ja keskittyi yhteiseen voimanponnistukseen saadakseen viruksen hallintaan, Länsi-Balkanilla virusta käytettiin kampena vaalikampanjassa vastapuolta vastaan. Myös valeuutisointi koronasta on yleistä alueella.

Suomessa on nojattu laajalti viranomaisten suosituksiin sosiaalisesta eristäytymisestä. Länsi-Balkanilla on käytetty paljon enemmän pakkotoimia: maissa lanseerattiin keväällä laajat ulkonaliikkumiskiellot sakon uhalla. Nämä erot siitäkin huolimatta, että Länsi-Balkanin maiden infektioluvut olivat siinä vaiheessa hyvin pienet verrattuna Suomen vastaaviin.

Suomalaiset tuntuivat ainakin keväällä ottavan rajoitukset ja viruksen torjumisen hyvin vakavasti. Länsi-Balkanilla rajoituksiin suhtauduttiin enemmän elämää hankaloittavina toimenpiteinä kuin välttämättömyyksinä taudin torjumiseksi. Kun kahvilat suljettiin, ihmiset tapasivat toisiaan puistoissa. Kun ulkonaliikkumiskiellot olivat voimassa monta päivää putkeen, ihmiset matkustivat tuttujensa luo pikkukyliin, jonne virkavallan katse ei ulottunut, ja viettivät siellä aikaa toistensa seurassa. Monet eivät totelleet rajoituksia, tai tottelivat niitä vain sakon uhan pelossa, ei niinkään rajoittaakseen viruksen leviämistä. Siellä, minne virkavallan koura ei yltänyt, rajoituksista viis veisattiin.

Länsi-Balkanilla on myös ollut useita mielenosoituksia hallitusten koronatoimia vastaan, joista rajuimmat protestit ovat olleet Serbiassa. Suomessa kansalaiskritiikki koronarajoituksia vastaan on ollut hyvin pientä ja pääasiallisesti kritiikki on ollut päinvastaista – hallitusta on pikemminkin kritisoitu liian lievistä rajoituksista.

Toimenpiteiden kovakätisyys Länsi-Balkanilla ei kuitenkaan ole johtanut pandemian hillitsemiseen. Onkin kiinnostava kysymys pohtia, miksi virusta ei onnistuttu näillä toimilla hillitsemään tarpeeksi, kun Suomessa kevyemmilläkin toimilla saavutettiin hyvä tautitilanne.

Eräs merkittävä ero Suomen ja Balkanin alueen välillä on erot demokratian tilassa. Balkanin demokratiakehityksessä on paljon toivomisen varaa. Alueella ei ole vapaata mediaa. Vaalit ovat suhteellisen vapaat, mutta puolueiden sisäinen dynamiikka on kaukana demokraattisesta. Käytännössä maita johdetaan suhteellisen autoritäärisellä otteella. Voisiko demokratian tila olla osasyy huonoon tautitilanteeseen?

Koronapandemia ei kevään tapahtumien valossa ole ainakaan syy rajoittaa demokratiaa. Itse asiassa alustavat merkit todistavat päinvastaista: virustilanteen hoidossa hyvin onnistuneiden maiden joukossa demokratioita näyttää olevan enemmän. Kenties tähän liittyy kansalaisten usko päättäjiin. Kenties ihmiset ottavat suurempaa yksilönvastuuta ja suostuvat annettuihin ohjeisiin helpommin, kun kokevat, että hallitus on demokraattinen ja toimii kansan mandaatilla.

Länsi-Balkanin jo alun perin huono demokratian tila on vain pahentunut koronakriisin myötä. Suuntaus on ollut samankaltaista kuin EU-maassa Unkarissa on raportoitu. Autoritääriset otteet ovat lisääntyneet, median vapautta ja hallinnon läpinäkyvyyttä on rajoitettu entisestään, oikeusvaltio on toteutunut aiempaa heikommin, kansalaisyhteiskunta on kokenut uusia esteitä, ja poliittinen polarisaatio on voimistunut.

Koronakriisin jatkuessa Länsi-Balkanillakin käydään vaaleja, kootaan hallituksia ja pannaan toimeen lakeja. On vaarallista ajatella, että vasta koronapandemian rauhoituttua voidaan jatkaa demokratian tukemista alueella. Päinvastoin, länsibalkanilaisen ja eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan täytyy juuri pandemian pitkittyessä pitää kahta kovempaa melua demokratiasta – tasa-arvon edistämisen, mutta myös pandemian voittamisen vuoksi.

Camilla Lohenoja koordinoi Kalevi Sorsa -säätiön hanketta ”Demokratian tukeminen Länsi-Balkanilla – kehitystä ja sillanrakennusta”. Sorsa-säätiö on tehnyt demokratiatyötä Pohjois-Makedoniassa vuodesta 2008 ja Albaniassa ja Bosnia-Herzegovinassa vuodesta 2019 Ulkoministeriön tuella. Sorsa-säätiön kumppanijärjestöt ovat Progres Institute Pohjois-Makedoniassa, Qemal Stafa Foundation Albaniassa ja Forum of Left Initiative Bosnia-Herzegovinassa. Lue lisää hankkeesta säätiön Demokratiatyö-sivuilta.