Ehdokasasettelu ensi kevään eduskuntavaaleihin on jo täydessä vauhdissa. Tämä sai minut katsomaan taaksepäin viime vaaleihin. Äänestysaktiivisuuden nousun ja Jytkyn lisäksi vuoden 2011 eduskuntavaaleihin liittyy paljon muitakin huomionarvoisia lukuja. Ajattelinkin tuoda tässä esiin muita, mielestäni jopa yllättäviä, tutkimustuloksia ja pohtia osallistumisen kannalta tulevaa.

Ehdokkaat ja puolueet ovat kunnostautuneet internetissä kampanjoimisessa. 88 prosenttia kansanedustajaehdokkaista hyödynsi vuonna 2011 Facebookia vaalikampanjanjoissaan, ja 69 prosentilla oli omat vaalisivut.[i] Tästä huolimatta äänestäjät eivät viime vaaleihin mennessä olleet juurikaan innostuneet käyttämään internetiä vaalien seuraamiseen. Esimerkiksi sosiaalista mediaa eduskuntavaalien seuraamiseen käytti viime vaaleissa ainoastaan 9 prosenttia kansalaisista. Nuorista tosin sitä käytti noin joka kolmas.[ii] Neljä vuotta on teknologioiden kehityksessä pitkä aika, ja tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä miten sosiaalisen median merkitys on muuttunut sitten viime eduskuntavaalien.

Vaalikoneet ja perinteinen media jatkavat suosiotaan. Vuonna 2011 vaalikoneet olivat alle 34-vuotiaille tärkein tiedonlähde oman äänestyspäätöksen tueksi. 35 vuotta täyttäneille puolestaan perinteisestä mediasta television uutis-, ajankohtais- ja viihdeohjelmat sekä sanomalehdet olivat edelleen tärkeimpiä lähteitä oman äänestyspäätöksen muodostamiselle. Niiden merkitys oli itse asiassa kasvanut edellisistä vaaleista.[iii]

Puolueen puheenjohtajan merkitys kasvaa. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa puolueen puheenjohtaja oli noussut tärkeään asemaan yli puolella äänestäjistä (nousu 13 prosenttiyksikköä edellisistä vaaleista). Kokoomusta ja Perussuomalaisia äänestäneistä 58 prosenttia oli valinnut puolueen sen puheenjohtajan vuoksi. Vasemmistoliitolla (49%) ja Keskustalla (42%) luvut olivat myös korkeat, SDP:n valitsi puheenjohtajan perusteella vain 28 prosenttia sitä äänestäneistä.[iv]

Äänestyskäyttäytymisessä on selvä jakolinja politiikasta paljon tietävien äänestäneiden ja heikosti tietävien äänestämättä jättävien välillä.[v] Kyselyssä äänestämättä jättäneistä suuri osa ei kokenut olevansa lähellä mitään puoluetta, eikä myöskään osannut sijoittaa itseään oikeisto-vasemmisto akselille.[vi] Niistä jotka jättivät äänestämättä, 28 prosenttia vastasi, että äänestämättä jättäminen oli itsestään selvää, loput olivat ainakin harkinneet äänestämistä.[vii]

Ulkosuomalaiset suuri äänestämättä jättäneiden ryhmä.
Vuoden 2011 vaaleissa kaikista äänioikeutetuista 5,2 prosenttia (noin 300 000 äänestäjää ) oli ulkosuomalaisia. Enemmistö heistä asui Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 2011 ulkosuomalaisten äänestysprosentti kohosi ensimmäistä kertaa yli 10 prosentin[viii] mutta silti noin joka kuudes äänestämättä jättävä on ulkosuomalainen. Vaaleissa nukkuvista puhutaan paljon. Ulkosuomalaisiille äänestäminen saattaa olla mahdotonta pitkien välimatkojen vuoksi. Sopiikin toivoa, että vuoden 2019 eduskuntavaaleissa heillä olisi jo mahdollisuus äänestää sähköisesti. Ulkosuomalaisten määrä kasvaa koko ajan, silloin heidän osuutensa äänioikeutetuista tulee olemaan vieläkin korkeampi.

Äänestysaktiivisuus todennäköisesti jatkaa viime vaalien protestin jälkeen vanhalla mallillaan laskusuuntaisena. Viime vaaleissa äänestämään aktivoituneet miehet (miesten äänestysaktiivisuus nousi 3,8% vuoden 2007 eduskuntavaaleista)[ix] saattavat jäädä taas kotiin, ellei sitten joku uusi aihe nouse motivoimaan heitä uurnille.

Epätietoisia äänestäjiä on tulevissa vaaleissa poikkeuksellisen paljon. He eivät todennäköisesti ole niitä politiikan suurkuluttajia, jotka hakevat verkosta aktiivisesti tietoa puolueista ja ehdokkaista. Sosiaalisella medialla kannattaakin tukea vaalikampanjoita mutta ei pidä unohtaa niitä perinteisiä keinoja, hyviä poliittisia avauksia sekä erityisesti puheenjohtajan näkyvyyttä perinteisessä mediassa, nimenomaan sanomalehdissä ja televisiossa. Uskollisimmin äänestävät ikäluokat seuraavat niitä.

Kuva: Cako/ Wikimedia Commons
[i] Mykkänen, Juri & Borg, Sami. ”Internet ja sosiaalinen media vaaleissa” teoksessa Demokratiaindikaattorit 2013, Selvityksiä ja ohjeita 52/2013, OM, 159-166.
[ii] Strandberg, Kim. ”Sosiaalisen median vallankumous? Ehdokkaat, valitsija ja sosiaalinen media vuoden 2011 eduskuntavaaleissa” teoksessa Muutosvaalit 2011. Selvityksiä ja ohjeita 16/2012, OM, 89-90.
[iii] Moring, Tom & Mykkänen, Juri. ”Vaalikampanjat ja viestinnällistyminen” teoksessa Muutosvaalit 2011, 67-68.
[iv] Moring & Mykkänen (2012), 70-71.
[v] Elo, Kimmo & Rapeli, Lauri. ”Politiikkatietämys ja poliittinen kiinnostus” teoksessa Muutosvaalit 2011, 277.
[vi] Wass, Hanna; Söderlund, Peter & Rapeli, Lauri. ”Äänestäneiden ja äänestämättä jättäneiden mielipide yhteneväisyys ja poliittinen edustus” teoksessa Muutosvaalit 2011, 122.
[vii] Wass, Hanna & Borg, Sami. ”Äänestysaktiivisuus” teoksessa Muutosvaalit 2011, 111.
[viii] Wass, Hanna & Borg, Sami (2012), 101-102.
[ix] Wass, Hanna & Borg, Sami (2012), 100.

 

Blogikuva Merja