Maahanmuuton kasvu ratkaisi Suomen velkaantumisongelman – katso kuvat!

Tilastokeskuksen maahanmuuttoarvion päivitys pisti uusiksi myös valtiovarainministeriön ennusteen Suomen velkaantumisesta. Uusimmassa ennusteessa velka-aste on 2030-luvun lopulla noin kymmenen prosenttiyksikköä alempi kuin kolme kuukautta aiemmassa ennusteessa. Euroina ero on noin 40 miljardia. Muutokset kertovat ennen muuta ennusteiden epävarmuudesta. Samalla ne pienentävät seuraavan hallituksen sopeutuspainetta ja korostavat maahanmuuttopolitiikan merkitystä.

Viime lokakuussa keskusteltiin Tilastokeskuksen uudesta väestöennusteesta, jonka mukaan nettomaahanmuutto kasvaa pysyvästi aiempaa korkeammalle tasolle. Nyt muuttovoiton arvioidaan vakiintuvaan 40 000 henkeen vuodessa. Suomeen siis ennustetaan muuttavan sen verran enemmän ihmisiä kuin täältä muuttaa pois.

Muutos aiempaan on merkittävä, sillä edellisessä ennusteessa vuonna 2021 Tilastokeskus arvioi muuttovoiton jäävän 15 000 henkilöön. Muutoksen taustalla on viime vuosien todellinen maahanmuuton kasvu, joka johtuu muun muassa uusista ukrainalaisista siirtolaisista. Tilastokeskus kutsuukin ennustettaan trendilaskelmaksi, joka olettaa edeltävien vuosien kehityksen jatkuvan tulevaisuudessa pitkälti sellaisenaan.

Ennusteen muutokset heijastuvat suoraan Suomen talouden näkymiin, sillä muuttovoiton kasvu nostaa myös työllisten määrää. Se taas lisää talouskasvua ja verotuloja. Tässä kirjoituksessa avaan, kuinka maahanmuuton kasvu vaikutti velka-asteeseen valtiovarainministeriön (VM) pidemmän aikavälin talousennusteissa. Talouspolitikkaa nojataan juuri VM:n lukuihin, joten muutokset niissä voivat vaikuttaa myös hallitusten päätöksiin.

VM ennustaa velka-asteen kasvun pysähtyvän 2030-luvulle tultaessa

Tilastokeskuksen lukujen vaikutus VM:n velkaantumisennusteisiin on hätkähdyttävän suuri. Vielä viime syyskuussa VM ennusti, että velka-aste eli julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaisi vuoden 2024 noin 82 prosentista jopa 100 prosenttiin 2030-luvun lopussa (ks. kuvion 1 sininen perusura). Velka-aste kasvaisi varsin tasaisesti koko tulevan vuosikymmenen.

Tilastokeskuksen väestöennusteen jälkeen laaditussa VM:n joulukuun ennusteessa velka-aste jää 2030-luvun lopussa noin 90 prosenttiin – eli 10 prosenttiyksikköä alemmaksi kuin kolme kuukautta aiemmin (ks. kuvion 2 sininen perusura). Ero on merkittävä ja sitä voi hahmottaa muuttamalla luvut euroiksi.

Uudessa ennusteessa velkaa olisi vuoden 2039 lopussa noin 40 miljardia euroa vähemmän kuin edellisessä ennusteessa. Inflaatio huomioidenkin ero vastaa yli kolmannesta valtion tämän vuoden budjetista. Vuositason sopeutuksena se vastaa neljää miljardia euroa kymmenen vuoden ajan, mikä ei jää paljon jälkeen siitä, mitä Petteri Orpon hallitus on toistaiseksi onnistunut vuositasolla sopeuttamaan.

Velka-asteen kehityksen ennustetaan VM:n perusskenaariossa liki tasaantuvan tämän hallituskauden jälkeen vuosikymmeneksi. Jos Orpon hallitus onnistuisi toteuttamaan tämän hallituskauden sopeutustavoitteensa, velka-aste voisi jopa taittua laskuun (ks. kuvion 2 vihreä skenaarioura).

Pitääkö talouspolitiikka laittaa nyt uusiksi?

Esimerkiksi VM pitää velka-asteen vakiinnuttamista tärkeänä julkisen talouden tavoitteena. Jos se otettaisiin sellaisenaan talouspolitiikan ohjenuoraksi, seuraavan hallituksen ei välttämättä tarvitsisi sopeuttaa lainkaan. Tätä voisi perustella myös sillä, että julkisen talouden kestävyyttä pitkällä aikavälillä mittaava kestävyysvaje on saatu lähelle nollaa työmarkkinajärjestöjen sopiman eläkeuudistuksen myötä.

Voi siis hyvin sanoa, ettei julkisen talouden sopeutustarve ole enää yhtä kipeä kuin vielä syksyllä luultiin. Tämä on hyvä uutinen, kun puolustusmenoja on lähivuosina kasvatettava ja muun muassa siirtymä fossiilittomaan talouteen kaipaa lisäsatsauksia. Toki lisäsopeutuksellekin voi yhä löytää perusteluja vaikkapa Euroopan unionin finanssipoliittisista säännöistä, joiden mukaan velka-aste pitäisi saada alle 60 prosenttiin.

Samalla on syytä muistaa, että ennusteet ovat vain ennusteita eikä talouspolitiikkaa voi tehdä minkään yksittäisten lukujen tai sääntöjen varassa. Velan ohella pitää myös katsoa suhdanteita ja ylipäänsä talouden kokonaisuutta, sillä velka on joskus tarpeellinen työkalu.

Muutokset kertovat myös ennusteiden epävarmuudesta ja siitä, kuinka pienetkin korjaukset oletuksissa saavat luvut heittämään häränpyllyä. Varsinkin pitkän aikavälin ennustaminen on miltei mahdotonta, jolloin on parempi puhua ennusteiden sijaan skenaarioista. Edes lyhyellä aikavälillä ei pystytä huomioimaan kaikkia poliittisten päätösten vaikutuksia saati sitten maailmantalouden muutoksia. On siis selvää, että luvut tulevat muuttumaan vastakin. Tämä epävarmuus on osattava huomioida päätöksenteossa.

Perussuomalaisten puheet ovat ristiriidassa VM:n ja Tilastokeskuksen ennusteiden kanssa

Samalla muutos kertoo siirtolaispolitiikan merkityksestä. VM:n talousennusteesta käy ilmi, että siinä arvioitu velkaantumisen pienentyminen johtuu miltei kokonaan muuttovoittoennusteen kasvusta. Näin siitä huolimatta, että VM on huomioinut skenaariolaskelmansa perusurassa Tilastokeskuksen ennustaman 40 000 henkilön muuttovoiton vain osittain (ks. kuvion 3 keskimmäinen ura). VM:n joulukuun ennusteessa muuttovoitto-oletus on vain 25 000, mutta silti enemmän kuin vielä syyskuussa käytetty 15 000.

VM on kuitenkin tehnyt skenaariolaskelman myös korkeammalla 40 000 henkilön muuttovoitolla, jolloin velka-aste kääntyisi olennaiseen laskuun ensi vuosikymmenen alussa (ks. kuvion 3 ruskea ura). Vuonna 2035 ero velka-asteessa verrattuna perusuraan olisi lähes kolme prosenttiyksikköä. Euroiksi muutettuna velkaa olisi miltei kymmenen miljardia euroa vähemmän. Maahanmuuton suurta vaikutusta velkaantumiseen selittää osaltaan VM:n ennusteeseen sisältyvä oletus siitä, että maahanmuuttajien työpanokselle riittää tulevaisuudessakin kysyntää.

Joka tapauksessa luvuista voi vetää johtopäätöksen, että maahanmuutto ja tänne asettuvien työllisyys kannattaa pitää jatkossa korkealla tasolla. Siihen voi vaikuttaa myös politiikalla.

Orpon hallituksen ohjelmassa maahanmuuttoa kuitenkin vaikeutetaan monin tavoin. Etenkin valtiovarainministeri Riikka Purran perussuomalaiset tunnetaan tiukasta maahanmuuttolinjastaan. Hallitusneuvotteluissa puolue ehdotti esimerkiksi työperäisen oleskeluluvan palkkarajan nostoa peräti 2 500 euroon, vaikka tiedetään, että se heikentäisi työllisyyttä ja julkista taloutta. Rajaa nostettiin lopulta maltillisemmin 1 600 euroon, kun muut hallituspuolueet vastustivat isoa korotusta.

Tässä valossa ei olekaan ihme, että perussuomalaiset ovat pyrkineet kiistämään niin väestöennusteen kuin sen vaikutuksen julkiseen talouteen. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä kutsui tuoreeltaan Tilastokeskuksen uutta maahanmuuttoennustetta epäuskottavaksi. Samalla hän katsoi maahanmuuton kasvun ylipäänsä kielteiseksi asiaksi.

Purra taas väitti tammikuussa, että ”Suomen vastaanottama maahanmuutto ei tue julkista taloutta”. Väite on ilmeisessä ristiriidassa Purran vetämän VM:n laskelmien kanssa. Väitteessä on kuitenkin perää siltä osin, että kaikki maahanmuutto ei vahvista julkista taloutta – ei ainakaan samassa määrin ja yhtä nopeasti. Sen kannalta on olennaista, että maahanmuuttajat pääsevät kiinni yhteiskuntaan ja töihin.

Siihenkin voidaan vaikuttaa talouspolitiikalla. Ratkaisevaa on, että työvoimalle on kysyntää ja maahanmuuttajien osaamisesta pidetään huolta. Esimerkiksi hallituksen vuoden alusta toimeenpanemat kymmenien miljoonien eurojen leikkaukset maahanmuuttajien kotouttamiseen vievät kuitenkin väärään suuntaan.

On myös todennäköistä, että hallituksen muut sopeutustoimet ovat vaikeuttaneet työllistymistä. Alkuviikosta uutisoitiin, että työttömyys on noussut korkeimmalle tasolle lähes kymmeneen vuoteen. Kehysriihessä olisi oiva hetki muuttaa suuntaa, kun hallitus tavoittelee päätöksillään kasvua. VM:n laskelmat osoittavat, että sitä voi saada satsaamalla maahanmuuttajiin.

Kuva: Valtiovarainministeriön taloudellisen katsauksen julkistus 17.6.2022, Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia (CC BY 2.0).

Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.