Makedonia – nimikiistan anatomiaa
Vuonna 1991 Jugoslavian sosialistisesta liittotasavallasta itsenäistyi Makedonian tasavalta. Tämä pieni maa selviytyi 1990-luvun karikoista ilman sotaa. Uusi vuosituhat käynnistyi Makedoniassa Balkanin mittapuulla varsin rajallisen etnisen konfliktin merkeissä, joka kumpusi Kosovon konfliktin jälkimainingeista albanivähemmistön ja Makedonian asevoimien välille. Tilanne ratkaistiin solmimalla Ohridin rauhansopimus, joka turvasi vähemmistöjen oikeuksia ja vahvisti vähemmistökielten asemaa. Tuossa vaiheessa Makedonia oli Länsi-Balkanin valopilkku ja edelläkävijä. Euroopan unionikin tunnisti tämän ja myönsi maalle hakijamaan statuksen jo vuonna 2005.
Vuoden 2008 Nato-kokouksessa Bukarestissa suunta kuitenkin muuttui. Makedonian naapurimaa Kreikka, joka on sekä Naton että EU:n jäsen, torjui veto-oikeutensa varassa Makedonian natojäsenyyden. Perusteluna oli kiista Makedonian nimestä, joka Kreikan tulkinnan mukaan sisältää alueellisen vaatimuksen Kreikan pohjoiseen maakuntaan, joka myös tunnetaan nimellä Makedonia.
Vuosi 2008 merkitsi vedenjakajaa Makedonian kehitykselle. Kun nimikiistan vuoksi ovi Natoon ja samalla EU:hun sulkeutui, pysähtyi Makedonian länsi-integraatio ja demokratiakehitys.
Vuosina 2008-2017 Makedoniassa valtaa piti kansallisoikeistolainen VMRO-DPMNE puolue, joka lopulta kaatui tietovuodon paljastamiin korruptio- ja salakuunteluskandaaleihin. Tänä aikana demokraattinen järjestelmä taantui ja EU:nkin vaatiman uudistukset jäivät tekemättä. Kansalle myytiin ajatus, että ”Makedonia olisi valmis EU:hun milloin vaan, mutta kun nuo Kreikkalaiset”. Poliitikkojen oli helppo kätkeytyä valmiin syntipukin taakse ja ratsastaa vaaleihin kansallismielisten ja etnisten jännitteiden harjalla.
Keväällä 2017 Makedoniassa saatiin valta vaihdettua – vain noin viisi kuukautta vaalien jälkeen ja pienellä nyrkkitappelulla ryyditettynä. Sen jälkeen uusi hallitus on pyrkinyt siirtymään sanoista tekoihin, jotta Makedoniasta saataisiin kehitettyä läntinen demokratia. Varsinaisen länsi-integraation tiellä on kuitenkin edelleen Kreikan kanssa käytävä nimikiista. Tällä kertaa arkaa aihetta ei kuitenkaan ole väistetty. Uusi hallitus on toiminut varsin viisaasti siinä, että ensi töikseen se on vahvistanut suhteitaan myös toiseen EU-naapuriinsa eli Bulgariaan.
Hiljattain Makedonian ja Kreikan pääministerit kohtasivat Davosin talousfoorumissa nimikiistan liennytyksen merkeissä. Hyvän tahdon osoituksena Makedonia ilmoitti olevansa valmis poistamaan Aleksanteri Suuren nimen päälentokenttänsä ja maata halkaisevan valtatien nimistä. Aleksanteri Suuren historiallinen perintökin kun viittaa vahvasti Kreikan Thessalonikin suuntaan.
Lisäksi nimikiistaa selvitellään YK-vetoisesti Kreikan ja Makedonian ulkoministereiden silmien alla. Selvitysmies Nimetz on lähettänyt ehdotuksensa Kreikkaan ja Makedoniaan makusteltaviksi, josko niiden pohjalta voisi kompromissi löytyä. Samoihin aikoihin Kreikkalaiset lähtivät kaduille puolustamaan oikeuttaan Makedonia-sanaan. Tämä taas herätti vastareaktion Bulgarialaisissa patriooteissa, jotka totesivat, ettei Kreikalla ole oikeutta monopolisoida Makedonia-sanaa itselleen, kun Bulgariallakin sattuu olemaan Makedonia-termiin ja alueeseen omat historialliset siteensä.
Jännitteistä huolimatta ratkaisun soisi löytyvän. Pohjimmiltaan nimikiistan ratkaisusta riippuu onko Kreikalla naapurinaan eristetty ja korruptoitunut takapajula, vai länteen integroituva ja kehittyvä demokratia.
-Samuli Sinisalo
Samuli Sinisalo on kehitystalouden maisteri ja vastaa Sorsa-säätiön ”Demokratian tukeminen monietnisessä Makedoniassa” -hankkeesta. Sorsa-säätiö on vahvistanut Makedonian kansalaisyhteiskuntaa Suomen ulkoministeriön tuella vuodesta 2008 lähtien.