Making Europe Nobel Laureates in Education

Annakaisa Yletyinen esittelee FEPS:n ja Arbetarrörelsens tankesmedjan projektin esitykset parantaa eurooppalaisen koulutuksen kilpailukykyä.

Artikkeli

Foundation of European Progressive Studies (FEPS) ja Arbetarrörelsen Tankesmedja ovat yhdessä toteuttaneet koulutuspoliittisen projektin vuonna 2009, jonka päämääränä oli selvittää miten parantaa eurooppalaisen koulutuksen kilpailukykyä. Projektin vetäjänä toimi Ruotsin entinen valtiovarainministeri Pär Nuder. Tämä loppuraportti käsittelee koulutusjärjestelmää kokonaisuudessaan ja esittää 46 ehdotusta, joilla eurooppalaista koulutuksellista menestystä pystyttäisi parantamaan. Kirjoittajat ovat koulutusjärjestelmän eri osien asiantuntijoita ja tulevat eri puolilta Eurooppaa. Ohessa tiivistelmä esityksistä.

Vuonna 2010 Euroopan oli määrä olla dynaamisin ja kilpailukykyisin tietoyhteiskunta. Kymmenen vuotta aiemmin Euroopan unionin asettama tavoite on kuitenkin jäänyt saavuttamatta ja yksi suurimmista syistä tähän on riittämätön koulutusjärjestelmä, joka ei toimi tavoitteen mukaisella tasolla. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan lisää investointeja niin koulutuspaikkojen määrän lisäämiseen kuin koulutuksen laatuunkin.

Euroopan lähitulevaisuuden haasteet ovat järjestelmien suoritusten keskinkertaisuus, epätasa-arvoisuus, joka johtuu sosiaalisista, koulutuksellisista, taloudellisista ja maantieteellisistä taustoista sekä suhteellisen aseman huononeminen koulutusjärjestelmää arvioitaessa. Euroopan sisällä on suuria eroja ja kärjistettynä voidaankin todeta, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sen parempaa menestys koulutussektoreilla on ja päinvastoin etelämmäksi mentäessä. Euroopan maista Suomi mainitaan monesti PISA menetyksensä vuoksi.

Koulutuksen alkutaipaleella esikoulu on tärkeässä asemassa. Sen osalta keskeisimpänä pidetään sitä, että kaikki lapset osallistuisivat siihen. Tutkimusten valossa esikoulun on todistettu edesauttavan lapsen kehitystä sekä se antaa mahdollisuuden tukea haasteellisissa elämäntilanteissa olevia perheitä ja lapsia. Tukitoimet juuri koulutusuran alussa ovat tärkeitä, jotta lapsi saa myönteisiä kokemuksia, jotka motivoivat ja tekevät koulutuksesta kiinnostavaa. Opettajien ammattitaito nähtiin myös keskeisenä tekijänä.

Peruskoulun osalta raportti nojaa vahvasti McKinsey & Companyn tekemään raporttiin, jossa analysoidaan mitkä tekijät vaikuttavat eri maiden koulutusjärjestelmien toimivuuteen. Tuloksena löytyi kolme tekijää: oikeiden ihmisten saaminen opettajankoulutukseen, heidän oikeanlainen ja tehokas koulutus sekä jokaisen lapsen mahdollisuus parhaaseen mahdolliseen opetukseen. Kantaa otettiin myös koulun johtamiseen, luokkakokoon sekä vanhempien koulutuksellisen taustan vaikutuksesta lapsen koulutusuraan.

Toisen asteen koulutuksen kohdalla painotettiin kahtiajaon joustamattomuutta. Sitä tulisi lieventää rakentamalla siltoja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen välille. Opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus opiskella ristiin oppilaitoksissa ja näin esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa oleva pystyisi ottamaan kursseja aineissa, joita tarvitaan yliopistoon pääsyyn.

Korkeakoulutuksessa Eurooppa on jäämässä Yhdysvaltojen jalkoihin. Keskeisimpinä haasteina ovatkin rahoituksen lisääminen sekä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen laadun kehittäminen. Näihin liittyvät myös yliopistojen autonomisuuden lisääminen, opiskeluaikojen tiivistäminen ja työllistyminen valmistumisen jälkeen. Kuten peruskoulussa myös korkeakoulussa sosiaalisen taustan kielteistä vaikutusta pitäisi pystyä vähentämään.

Tutkimus- ja kehitystoiminta on nostettu myös keskeiseksi osatekijäksi. Näillä tarkoitetaan tässä yhteydessä luovaa työtä, joka systemaattisesti kehittää tietämystä ihmisistä, kulttuureista ja yhteiskunnista. Tämän tyyppinen tieto puolestaan edesauttaa uusien sovellusten keksimisessä eri aloilla. Japani ja Yhdysvallat ovat edelläkävijöitä tällä saralla. Maat rahoittavat myös enemmän BKT:sta tätä osa-aluetta kuin Eurooppa sekä yritysrahoituksen osuus on huomattavasti suurempi kuin Euroopassa.

Aikuiskoulutuksen kohdalla keskiössä ovat elinikäinen ja työssäoppiminen. Haasteena on saada ne ihmiset koulutuksen piiriin, jotka koulutusta eniten tarvitsevat ja toisaalta se, että koulutusta tarjotaan juuri niille, joilla koulutustaso on matala.

Teksti: Annakaisa Yletyinen, Osaamisyhteiskunta kaikille -hankkeen projektikoordinaattori

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter