Maltilliset palkkaerot suojaavat keskiluokkaa kurjistumiselta

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen nosti Helsingin Sanomissa (21.12) esiin huolen keskiluokan kurjistumisesta ja hän otti haastattelussa ”keskiluokan suojelukseensa”. Samaisessa artikkelissa esitettiin huoli siitä, että suomalaisetkin työmarkkinat olisivat entistä vahvemmin jakautumassa korkean osaamistason vaativiin asiantuntijatehtäviin sekä toisaalta epätyypillisten työsuhteiden ja heikkojen työehtojen yksityiseen palvelusektoriin. Tuleeko suomalaisesta ja eurooppalaisesta keskiluokasta siis tuotantorakenteen ja teollisuuden nykyisen rakennemuutoksen merkittävin häviäjä?

Viime aikojen keskustelua aihepiiristä on luonnehtinut muun muassa huoli robottitekniikan kehityksestä. Teknologian pelätään ylipäätään vievän loputkin hyvien työehtojen suorittavat duunit länsimaista. Toisaalta yhä useammat ovat esittäneet, että teollisuuden ja työllisyyden tukemisessa tarvittaisiin entistä enemmän julkisen vallan aktiivista investointi- ja elinkeinopolitiikkaa. Tulevaisuudessa tarvitaan taas riskejä ottavaa sijoittajavaltiota tukemaan tuotantorakenteen kehitystä ja keskiluokkaa. Aasian talouksissa valtiot toimivat äärimmäisen määrätietoisesti, joten Suomellakaan ei ole välttämättä enää varaa laissez faire -linjaan.

Seuraavassa kiinnitetään kuitenkin huomio unohdettuun avainkysymykseen ja indikaattoriin keskiluokan tulevaisuuden kannalta: ”tavallisten duunareiden” mediaanipalkkojen irtikytkeytymiseen henkilöä kohden lasketun BKT:n kasvusta. Englantilaisen Resolution Foundation -ajatuspajan tutkimuksissa on pidempään selvitetty kysymystä siitä, miksi talouskasvu ei enää tunnu heijastuvan tavallisten kansalaisten elintasoon. Esimerkiksi vuonna 2011 laaditussa tutkimuksessa Painful Separation vertaillaan kymmenen OECD-maan mediaanipalkkojen kehitystä aikavälillä 1970–2011.

Tutkimuksen mukaan maat voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa kärsitään kroonisesta mediaanipalkkojen stagnaatiosta eikä talouden arvonlisäyksen kasvu juuri näy ”tavallisen duunarin” palkoissa. Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa mediaanipalkkojen kasvuvauhti on ollut alle puolet BKT:n kasvuvauhdista. Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Japanissa työntekijät ovat hyötyneet eniten talouskasvusta, vaikka mediaanipalkat eivät ole näissä ”heikon” irtikytkeytymisen maissa kasvaneet aivan samaa tahtia BKT:n kanssa.

Kansainvälinen vertailu osoittaa, että suomalainen duunari tuntuu hyötyneen kasvusta myös talouskriisiä edeltävinä vuosina. Aikavälillä 2000–2007 kasvu heijastui mediaanipalkkoihin kaikkein vahvimmin Suomessa, kun taas Yhdysvalloissa, Kanadassa, Saksassa ja Ranskassa voidaan puhua mediaanipalkkojen ja kasvun radikaalista irtikytkeytymisestä. Ranskaa pidetään tosin erityistapauksena tässä ryhmässä, sillä Ranskassa ilmiö ei selitys niinkään suurimpien palkkojen kasvulla, vaan pikemminkin suurilla minimipalkkojen korotuksilla.

Tutkimuksessa painotetaan, että mediaanipalkkojen kehitys suhteessa talouskasvuun liittyy muun muassa tuotannontekijätulojen jakautumiseen pääoma- ja ansiotulojen välillä, epäsuorien työvoimakustannusten kehitykseen sekä palkkaeroihin. Tutkimuksessa korostuu kuitenkin erityisesti se seikka, että palkkaerojen kehitys on suurin yksittäinen selittäjä eriytymiskehitykselle. Maltillisten palkkaerojen Pohjoismaissa tavalliset työntekijät pääsivät ennen kriisiä nauttimaan kasvavista mediaanipalkoista, kun taas Yhdysvalloissa ja Britanniassa on 1990-luvulta asti keskusteltu ”keskiluokan kuolemasta”.

Keskustelussa eriarvoistumisesta kiinnitetään usein huomio verotukseen ja tulonsiirtoihin, joiden muutosten on katsottu 1990-luvulla vieneen Suomea eriarvoisempaan suuntaan. Yksi näkyvimmistä keskustelijoista on vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara, joka ehdotti hiljattain blogissaan, että pienipalkkaisia työntekijöitä pitäisi tukea verohelpotusten ja perustulon – eikä niinkään solidaaristen palkankorotusten – kautta. Vahvan ay-liikkeen ja kolmikannan Soininvaara näkee toimivan ennen muuta sisäpiiriläisten eduksi.

Resolution Foundation -ajatuspajan vertailevat tutkimukset mediaanipalkkojen kehityksestä asettavat haasteen Soininvaaran ay-liikkeen kritiikille. On merkittäviltä osin kolmikantaisen työmarkkinajärjestelmämme ansiota, että tavalliset työntekijät hyötyvät meillä kasvusta muita maita enemmän. Myös Soininvaaran näkemykset suurten palkkaerojen työllisyysvaikutuksista on syytä haastaa. Suosittelen tutustumista Teksasin yliopiston professorin James K. Galbraithin teokseen Inequality and Instability: A Study of the World Economy Just Before the Great CrisisKirjassa Galbraith haastaa konventionaaliset viisaudet työllisyydestä ja eriarvoisuudesta. Hänen mukaansa työllisyys on kehittynyt Länsi-Euroopassa myönteisemmin juuri pienten palkkaerojen maissa.

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter