Marianne Sandelin: Mistä liberaalien ja konservatiivien vastakkainasettelu kumpuaa?

Nykyisin liberalismin ydinsisällöksi kuvataan toisinaan usko vapaisiin markkinoihin ja konservatismin keskeiseksi piirteeksi puolestaan pyrkimys taloudelliseen sääntelyyn. Onko tällainen määrittely kuitenkaan oikea? Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Marianne Sandelin käsittelee Impulsseja-sarjan julkaisussaan konservatismin ja liberalismin juuria sekä historiallisten aatteiden yhteyttä nykypäivän politiikkaan.

Julkaisussa Mistä liberaalien ja konservatiivien vastakkainasettelu kumpuaa? Nykykonservatismin juuret väitöskirjatutkija Marianne Sandelin hahmottelee paitsi liberalismin ja konservatismin keskinäistä kamppailua, myös näiden ideologioiden yhteyttä vasemmistolaisuuteen ja oikeistolaisuuteen.

Sandelinin mukaan on harhaanjohtavaa ja virheellistä typistää liberalismi varauksettomaan alhaisen verotuksen ja sääntelystä mahdollisimman vapaan talouden kannattamiseen. Liberalismin juuret ovat 1600- ja 1700-lukujen valistusajattelussa, joka tähtäsi ihmisten vapauttamiseen kyseenalaistamattomista auktoriteeteista ja epätasa-arvoisista yhteiskunnallisista rakenteista.

– Varhaiselle liberalismille keskeistä oli muutosvoima: yhteiskunnan jatkuva, asteittainen kehittäminen kohti tilaa, jossa ihmiset ovat onnellisia ja vapaita eikä syntyperä määritä heidän elämäänsä, Sandelin kuvaa.

Keskeistä valistuksen ajan liberalismissa oli kaikille kuuluvat ihmisoikeudet, jotka kirjattiin Ranskan vallankumouksessa ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistukseen. Konservatismi kehittyi vastareaktiona vallankumoukseen johtaneelle maailmankatsomukselle.

– Varhaiset konservatiivit katsoivat, että ihmisten välinen eriarvoisuus perustuu luontoon ja siten jumalan tahtoon. Koska eriarvoisuus oli konservatiivien mielestä väistämätöntä ja luonnollista, oli se heille myös oikeutettua, Sandelin sanoo.

Tällainen suhtautuminen eriarvoisuuden ”luonnollisuuteen” heijastuu myös uusliberalismin keskeisen teoreetikon Friedrich von Hayekin ajattelussa.

– Hayek ei pitänyt ihmisten välistä eriarvoisuutta ongelmallisena tai jonain, johon pitäisi yhteiskunnan rakenteilla puuttua. Tämä piirre Hayekin ajattelussa kumpuaa ennemmin konservatismista kuin liberalismista, Sandelin painottaa.

Klassinen liberalisti ei kannata täysin sääntelemätöntä taloutta

Hayekin kaltaisten ajattelijoiden vaikutuksesta liberalismi on pyritty kuvaamaan ensisijaisesti yksityisomaisuuden ja mahdollisimman vapaan talouden kannattamisen näkökulmasta. Tällainen määrittely ei Sandelinin mielestä kuitenkaan ole aivan oikein, eikä konservatismi itsessään tarkoita talouden sääntelyn kannattamista. Esimerkiksi klassinen liberalisti Adam Smith ei pitänyt ihmisten välistä eriarvoisuutta luonnollisena vaan katsoi, että markkinoita oli säänneltävä, jotta ne toteuttaisivat tavoitetta yhteisestä hyvästä.

– Smith katsoi, että talous tarvitsee paljonkin julkista sääntelyä, jotta kilpailu pysyy oikeasti vapaana ja koko yhteiskuntaa hyödyttävänä, Sandelin sanoo.

Sandelin näkee nykyajassa merkkejä siitä, mistä Smith varoitti: digitalisaation myötä on syntynyt jättiyrityksiä kuten Amazon, Facebook, Google ja Apple, joiden kyky ostaa pienemmät kilpailijat markkinoilta tappaa vapaan kilpailun. Suuryrityksillä on valtaa paitsi valtioiden tasolla, myös valtioiden rajat ylittävällä tavalla.

– Nykyisten talousliberaaleiksi itseään kutsuvien ajama yksityistäminen, verojen minimoiminen, suuryritysten aseman ja huomattavan vallan hyväksyminen sekä näille kuuluvan yhteiskuntavastuun peräänkuuluttamisen kieltäminen ovat täysin vastakkaista varhaisten talousliberaalien ajattelulle, Sandelin sanoo.

Konservatismi ylläpitää hierarkioita

Varhaisten konservatiivien ideologisen työn jatkajina Sandelin näkee ennen kaikkea oikeistokonservatismin ja äärioikeiston. Valistuksen liberaaleille keskeistä oli universaali, jakamaton ihmisyys. Oikeistokonservatiivit sen sijaan keskittyvät nykyäänkin ihmisiä erottaviin tekijöihin, kuten kansalaisuuteen, kulttuuriin, uskontoon, sukupuoleen ja ikään. Enemmän tai vähemmän tiedostettuna tausta-ajatuksena on, että koska ihmiset eivät ole samanlaisia, he eivät myöskään ole yhdenvertaisia.

– Kun Laura Huhtasaari toteaa, että ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille, kyse ei ole yksittäisestä ajatuksesta vaan perinteiselle konservatismille tyypillisestä suhtautumisesta ihmisyyteen ja ihmisoikeuksiin, Sandelin havainnollistaa.

– Paradoksaalisesti perinteiset konservatiivit tapaavat asemoida itsensä ”kansan” puolelle pahaa (liberaalia) eliittiä vastaan, mutta heidän politiikkansa on usein ollut pikemminkin hierarkioita ylläpitävää, Sandelin päättää.
Lue Issuussa

Marianne Sandelin on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston Poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten muutosten tohtoriohjelmassa. Hänen väitöskirjansa käsittelee Joseph de Maistren poliittista filosofiaa.

LISÄTIETOJA:

Hankevastaava Maija Mattila,
maija.mattila(at)sorsafoundation.fi,
puh. 050 575 1338