Markus Holmgren: Sosialidemokraattisen aatteen suhde markkinatalousjärjestelmään

Kirjoittaja Kalevi Sorsa -säätiö Kalevi Sorsa -säätiö

”Varallisuus on vain yksi vallan muoto ja pohjimmiltaan kaikessa on kyse vallasta. Sosialidemokratialle tämä tarkoittaa sen varmistamista, ettei kukaan jää ilman.”

Saatteeksi. Aate on arvovalintoja ohjaava ajatusmalli, joka on erityisen merkityksellinen puoluepoliittisessa edustuksellisen demokratian mallissa sen tarjoaman ennustettavuuden ja siten luotettavuuden johdosta. Aatteita on monenlaisia. Ne tarjoavat selkeyttä ja suuntaa erilaisiin tilanteisiin ja tavoitteisiin. Päästäksemme käsiksi sosialidemokraattisen aatteen ja markkinatalouden suhteeseen on syytä avata niitä arvoja, jotka ovat sosialidemokraattiselle aatteelle keskeisiä. Lisäksi on tärkeää huomata, että markkinatalous ei ole aate tai mitään sinne päinkään ja siksi suhde ei rakennu tasavertaisena, vaan kyse on aina aatteen suhteesta markkinatalouden piirissä tehtäviin valintoihin. Sitten asiaan.

MITEN MÄÄRITTÄÄ sosialidemokraattisen aatteen suhde markkinatalouteen? Aloitetaan historiasta. Sosialidemokratian juuret ovat nimensä mukaisesti sosialismissa. Tarkoittaako tämä automaattisesti sitä, että sosialidemokratia on vapaiden markkinoiden vastainen aate? Ei tarkoita. Pikemminkin päinvastoin. Kun katsotaan hieman pintaa syvemmälle, huomataan että sosialidemokratian suhde markkinatalouteen on ongelmaton ja käytännönläheinen.

Sosialidemokratian juurista molemmissa, sekä sosialismissa, että demokratiassa on pohjimmiltaan kyse kansalaisten oikeuksien turvaamisesta, sekä taloudellisen ja poliittisen vallan jakopohjan laajentamisesta. Nämä ovat tasa-arvo-kehitykselle keskeisiä prosesseja. Sosialistisessa aatteessa oli ajatuksena tehdä taloudelliselle vallalle sama kuin mitä demokratia on tehnyt poliittiselle vallalle. Nimittäin tasoittaa eroja ja lisätä sosiaalista liikkuvuutta ja eliitin kiertoa, antaa ääni äänettömille ja valta valtaa vailla oleville.

Toisin kuin usein ajatellaan sosialismi ei ole epäonnistunut vasemmiston utopia. Sosialismi on epäonnistunut työkalu, jonka avulla pyrittiin kohti vasemmistolaista utopiaa, eli tasa-arvoista hyvinvointiyhteiskuntaa. Sosialidemokratian juuret ovat sosialismissa kyseisen työkalun silloisesta suosiosta johtuen. Sosialismia pidettiin lopullisena ratkaisuna eriarvoisuuden aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ehkä siksi termi kehittyi synonyymiksi vasemmistoutopialle.

Kun ymmärretään, että sosialismi oli työkalu, ei päämäärä, huomataan ettei vasemmiston utopia ole mennyt minnekään, vaan elää ja voi hyvin. Samalla huomataan, että myös markkinatalousjärjestelmä on työkalu, jonka avulla voidaan pyrkiä kohti samaa päämäärää. Toisin sanoen markkinatalous on ottanut sosialismin paikan yhteiskunnan resurssien käyttöä ohjaavana työkaluna ja työtilana.

MARKKINATALOUS JA SOSIALISMI ovat monessa mielin toiminnaltaan aivan vastakkaiset mekanismit, mutta ehkä keskeisin ero on markkinoiden auto-ohjautuvuus ja sen toimijoiden mahdollisuus tai ”lupa” epäonnistua. Sosialismi oli aikansa lapsi ja nähdäkseni yksi sen virheistä oli pyrkiä kaikkien erojen hävittämiseen, täydelliseen tasa-arvoon, minkä lisäksi formaalin sääntömääräisen tasa-arvon vaikutus arvioitiin liian suureksi. Eriarvoisuutta tarvitaan sujuvaan liikkuvuuden varmistamiseksi, mutta liian suuri eriarvoisuus rakentaa pysyviä kerroksia ja haaskaa resursseja.

Sosialismin tapaan ajattelu varallisuuden uudelleenjamisesta tehokkaana keinona kohti vasemmistoutopiaa on pahasti vanhentunut. Ensijako on ajanmukaisempi ja toimivampi työkalu, joka tähtää koko ongelman ratkaisemiseen. Ensijaossa oleellista on luoda taloushallinnan järjestelmä joka itsessään tuottaa ja ylläpitää tasa-arvoa, vapautta ja kestävää kehitystä. Tämän on tarkoitus olla riittävän tehokasta siihen, ettei varallisuuden uudelleenjakamista tarvita.

Sosialidemokraattisessa taloudessa, kuten politiikassakin keskeistä on muokata järjestelmä palvelemaan niin monen ihmisen etua kuin mahdollista ja varmistaa, että jokaisella on realistinen mahdollisuus hankkia valmiudet vapailla markkinoilla toimimiseen. Keskeistä ei siis ole miten vaan minne. Vasemmistoutopiaa kohti on pyrittävä keskitietä kulkemalla ja parhaita työkaluja hyödyntäen. Tämä tarkoittaa panostusta vapauteen, avoimuuteen ja huolellisuuteen.

Kansalaisten vapaus ja vapaa markkinatalous tarvitsevat tuekseen huolella valmistellut yhteiset pelisäännöt. Termi vapaus on taloudenkin saralla sosialidemokraattisen aatteen ytimessä. Puhun nyt perinteisestä vasemmiston vapaudesta, jossa sallitaan ihmisten toiminta niin kauan kuin se ei vahingoita muita ihmisiä tai loukkaa heidän vapauksiaan. Ihmisten vapauksien törmäyskohdissa todellisen vapauden varmistaminen vaatii hallintaa, hyviä lakeja, poliisia ja sen varmistamista, että kaikki todella ovat tasa-arvoisia lain edessä. Keskeistä on varmistaa, ettei kenenkään vapaus aja toisten vapauksien yli, eli ihmisten vapauksien tasa-arvoisuus on turvattava. Vapaus, kuten muutkin ihmisoikeudet, on jakamaton.

VOITAISIINKIN EHKÄ PUHUA tasa-arvoisesta vapaudesta erotuksena vapauteen olla tulematta hallituksi. Vapaus olla tulematta hallituksi kuulostaa pinnalta tarkasteltuna hyvältä, mutta on pohjimmiltaan edukasta vain niille, joilla on valtaa ja vaurautta toteuttaa vapauksiaan ja voittaa vapauksien risteyskohdissa syntyvät intressiristiriidat.

Heikot eivät pärjää vahvoille, elleivät ne liittoudu keskenään. Koska sosialidemokraattisen aatteen taustalla on pyrkimys ajaa heikommassa asemassa olevien etua, on se rakenteeltaan massojen aate. On harhaluulo ajatella sosialidemokratian vaativan suosionsa taustalle luokkayhteiskuntaa, sillä vähemmän institutionalisoitunutkin eriarvoisuus kaipaa sitä vastustavaa liikettä.

Koska valta on lähtökohtaisesti työnantajien puolella ja sosialidemokratian tavoitteena tasa-arvoistaa valtasuhteita tukehduttamatta järjestelmää, on vahvasta ay-liikkeestä muodostunut kiinteä osa käytännön sosialidemokraattista liikettä. Vähemmän valtaa omaavien oikeus liittoutua tehokkaasti keskenään on turvattava niin työmarkkinoilla kuin politiikassakin. Vallan liiallista keskittymistä on vastustettava kaikilla valtakamppailun kentillä. Ay-liike on työntekijöiden ja tuotantoresurssien omistajien välisen eron tasoittamisen työkalu. Toisin sanoen ay-liike sinällään ei ole aatteen kannalta välttämätön, mutta aatteen tavoitteiden toteutumiselle se on korvaamaton toimiva keino.

Tasa-arvoisempien rakenteiden tuottaminen on kuitenkin vaikeaa ja helppoja vastauksia ei ole. Ongelmalliseksi Sosialidemokraattisen työn ja tasa-arvon suosiminen tulee silloin, kun sitä pyritään toteuttamaan liian voimakkaasti liian pienellä alueella, sillä silloin kasvaa riski, että ulkopuoliset suuremman eriarvoisuuden hyväksyvien järjestelmien voittajat kehittyvät paikallisia markkinatoimijoita voimakkaammiksi. Nykyisessä globaalijärjestelmässä paikalliset vapaat ja avoimet markkinat pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa heikosti. Siksi sosialidemokraattisen aatteen mukaisesti hallitun markkinatalousjärjestelmän optimaalinen toteutuminen vaatinee globaalia liikettä.

Aatteen tasolla suunta on kuitenkin melko selvästi kohti parempaa hallintaa. Vaikka on totta, että huono hallinta voi rajoittaa ihmisten vapautta ei hallinnan vähentäminen systemaattisesti johda vapauden lisääntymiseen, muuten kuin niiden osalta joilla on eniten valtaa hyötyä heikosta keskusvallasta. Siksi vaaditaan panostuksia sen selvittämiseksi, milloin valtion ohjausta on syytä karsia ja millainen hallinta on hyvää. Yritykselle ja erehdykselle, kannusteille ja lannisteille on annettava tilansa.

VAPAUDEN JA TASAVALTAISUUDEN varmistamiseksi tarvitaan myös avoimuutta ja avoimuuden keskeisyys on yksi niistä asioista, jotka vasemmisto on joutunut oppimaan kantapään kautta. Kärjistetysti voidaan sanoa, että salailua suosivat rakenteet palvelevat erityisesti vallanpitäjiä niin politiikassa kuin yksityiselläkin puolella. Avoimuus on puolestaan massojen etu. Tästä johtuen avoimuuden korostaminen on yksi sosialidemokraattisen markkinavaikuttamisen keskeisistä rakenteista.

Valtioilla ja siten poliitikoilla on huomattavasti laajempi vastuu kuin yksittäisillä henkilöillä tai yksityisillä toimijoilla ja siksi avoimuuttakin on kyettävä hallitsemaan valistuneesti. Yksityisellä puolella sen sijaan enemmistön perspektiivissä avoimuus on valttia, mutta kansallisella tasolla tätäkin on hallittava varoen ja asiantuntemuksella.

Valtion roolin keskeisyydestä johtuen vastuullisuus on sosialidemokraattiselle aatteelle keskeisempää kuin nopeus. Sanoohan se sanontakin, että hiljaa hyvä tulee. Vaikka yritykselle ja erehdykselle on annettava tilaa myös politiikassa, voidaan vastuullisuus varmistaa vain huolellisella valmistelulla ja jälkiseurannalla.

Hyvä ja huolellinen hallinta voidaan puolestaan taata vain hyödyntämällä monipuolisesti tiedettä ja tutkimusta, sekä panostamalla työvoimaresurssien korkeatasoiseen kouluttamiseen. Korkeakoulutus ja tieteen tekeminen on kuitenkin vasemmistopiireissä toisinaan koettu yläluokkaisena ja siksi tutkimukseen panostamista on vieroksuttu. Näen tämän kuitenkin ajattelijoiden, en aatteen, tuottamana ongelmana.

Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että sosialidemokraattinen aate tukee sitä mikä tuottaa laaja-alaisinta hyvinvointia ja kehitystä polkematta ihmisoikeuksia tai muita keskeisiä arvoja. Tässä mielessä aatteen suhde markkinatalouteen on joustava ja panostaa huolelliseen ja tutkimuskeskeiseen lähestymistapaan ilman ideologisia oikopolkuja vasemmalle tai oikealle, vaikka toimijoilla voikin olla houkutus niin tehdä.

TÄMÄ ON ETU, joka saadaan siitä, että aatteen juuret ovat jo kuolleessa talousmallissa. Institutionaalisen taloustieteen perustajiin kuulunut Rober Coase kirjoitti, ettei talouden järkevään organisointiin ole toimivia peukalosääntöjä. Markkinat eivät aina ole toimivin vaihtoehto ja vastaavasti valtion ohjauskaan ei aina kykene tuottamaan toivottua lopputulosta. Tilanteet ja muuttujat on analysoitava erikseen ja parhaaksi todettua menetelmää on noudatettava.

Toimivat aatteet eivät pyri kattamaan kaikkea tai ohittamaan tieteellistä tietoa. Toisaalta tieteellinenkin tieto voi olla yksipuolista ja esimerkiksi teorioiden taustalla tehdyt oletukset ideologisesti latautuneita. Siksi hyvä valmistelutyö on kilpailutettua ja poikkitieteellistä. Aatteet ovat auttamassa tekemään painotuksia ja valintaa usean suunnilleen yhtä hyvän tai huonon vaihtoehdon väliltä, sillä objektiivista paremmuutta nähdään yhteiskuntatieteissä varsin harvoin.

Käytännössä eroja vaihtoehtoisin kertyy kuin enemmän kuin pinnalta näyttää. Sosialidemokraattinen aate on joustavasta markkinalähestymisestään huolimatta valtio ja yhteiskuntakeskeinen aate. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten hyvinvointi ja oikeuksien toteutuminen on turvattava valtion toimesta. Vastaavaa vastuunantoa ei uloteta markkinoille vaan, niiden annetaan asetettujen rajojen puitteissa toimia oman logiikkansa mukaisesti.

Viimekäden turvaverkon ylläpitäminen kuuluu valtion vastuulle ja siksi vaikka yritystä ja erehdystä tarvitaan kehityksen varmistamiksi, ei valtion pidä koskaan ottaa riskejä, joita sen ei ole varaa hävitä. Sosialidemokraattisen aatteen valtiolle antama vastuu tarkoittaa myös sitä, että valtion on aina pyrittävä niin sanotusti juoksemaan pitkää matkaa. Vain lyhyen tähtäimen tai vain pienen joukon etua tuottavat menetelmät, eivät lähtökohtaisesti kuulu sosialidemokraattisen aatteen työkalupakkiin, kuin huolella harkituissa poikkeustapauksissa.

Vakaus ja varmuus yhdessä poliittisten tempausten välttelyn ja pitkän tähtäimen toimien suosimisen kanssa tekee sosialidemokraattisesta aatteesta usein tylsän ja harmaan. Toisaalta luotettavat ja toimivat vaihtoehdot ovat usein värikkäitä ja riskikkäitä tempauksia tylsempiä ja harmaampia.

”Sosialidemokratia, tylsää mutta toimii.”

 

Teksti on alunperin julkaistu Demokraatissa 21.12.2017