Merkel jatkaa – mutta kenen kanssa?

Kirjoittaja Antti Alaja Antti Alaja

Saksan syyskuun 22. päivän liittopäivävaalit lähestyvät. Kristillisdemokraattien liittokansleri Angela Merkel on pyrkinyt vaalikampanjassaan pysymään poissa poliittisista vastakkainasetteluista ja korostanut, että Saksan tulee jatkaa seuraavat vuodet ”samaan malliin”. Saksan suotuisa työllisyystilanne vahvistaa laajaa kansansuosiota nauttivan Merkelin etulyöntiasemaa liittopäivävaaleissa. Kristillisdemokraatit luottavat Merkelin hahmoon vaalimainonnassaan ja liittokanslerin käsistä muodostuva ”timantti” näkyy suurien kaupunkien valtavissa vaaliplakaateissa.

Merkelin päähaastajan, sosialidemokraattien (SPD) Peer Steinbrückin kampanja taas on edennyt vähemmän suotuisasti. Lehdistö kiinnitti loppusyksystä 2012 huomion siihen, että Steinbrück otti talouskriisiä käsittelevistä luennoistaan yli miljoonan euron verran luentopalkkioita.  Steinbrück kiersi aktiivisesti luennoimassa Saksassa ja maailmalla vuosina 2009–2012, sillä hän toimi Merkelin ensimmäisen hallituksen kriisitoimista vastanneena valtiovarainministerinä kun Lehman Brothers kaatui syksyllä 2008.

SPD on pyrkinyt haastamaan Merkelin vaatimalla sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Erotuksena Gerhard Schröderin punavihreän hallituksen politiikkaan (1998–2005), SPD vaatii nyt esimerkiksi 8.5 euron minimipalkkaa palkkaköyhyyteen puuttumiseksi ja kiristyksiä rikkaimpien verotukseen.  Monet kokevat, että puolue valitsi kuitenkin väärän ehdokkaan puhumaan oikeudenmukaisuudesta, sillä Schröderin aikanakin keskeisessä roolissa ollut Steinbrück mielletään ennen muuta ”päteväksi talousmieheksi” eikä niinkään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta kamppailevaksi kansanvillitsijäksi.

Monet näkisivätkin SPD:n ehdokkaana mielummin Saksan suurimman osavaltion Nordrhein-Westfalenin suositun pääministerin Hannelore Kraftin. Kraftissa nähdään SPD:n tulevaisuus, mutta Kraft ei ole kuitenkaan syystä tai toisesta halunnut vielä siirtyä osavaltiopolitiikasta Saksan kansalliseen politiikkaan.

Maanantain suuri tv-väittely Merkelin ja Steinbrückin välillä antoi kuitenkin uutta puhtia SPD:n kampanjointiin. Kristillisdemokraattien kannatus on toki vieläkin noin 40 prosentin ja demarien 24–26 prosentin hujakoilla, mutta tv-väittelyn katsotaan lisänneen Steinbrückin kannatusta sitoutumattomien äänestäjien keskuudessa. Yhä useampi saksalainen katsoo tv-väittelyn jälkeen, että Steinbrück osaisi hoitaa kanslerin homman. Ehkäpä tämä tulee näkymään myös vaaliuurnilla.

Muu Eurooppa seuraa mielenkiinnolla Saksan vaaleja, sillä EU on ollut jo jonkin aikaa pysähdyksissä kun päätöksiä ei ole haluttu tehdä ennen kuin Saksan hallituspohjasta on olemassa selvyys. Eurooppapolitiikka ei ole kuitenkaan ollut vaalien pääteema. Demarit ja vihreät eivät ole uskoneet siihen, että Merkel olisi lyötävissä Eurooppa-politiikan saralla, ja ne ovat päättäneet panostaa muihin teemoihin.

Tv-väittelyssä Steinbrück otti kuitenkin viimein etäisyyttä Merkelin eurolinjaan vaatimalla uutta Marshall-suunnitelmaa Eurooppaan, jonka kautta voitaisiin hillitä kriisimaiden massatyöttömyyttä. Demarit ja vihreät suhtautuvat myös Merkeliä suopeammin eurobondeihin eli euroalueen yhteisiin joukkovelkakirjoihin, mutta mitään U-käännöstä Saksan Eurooppa-politiikassa on kuitenkin turha odottaa, vaikka kanslerin nimi olisi Merkelin sijasta Steinbrück.

Merkel nauttii kansansuosiota, mutta vaalien jälkeen hänen ongelmakseen voi hyvinkin muodostua enemmistön kokoaminen. Merkelin nykyinen hallituskumppani FDP joutuu kamppailemaan ylittääkseen 5 prosentin äänikynnyksen.  Ja kun näyttää todennäköiseltä, että SPD ja vihreätkään eivät saa kokoon enemmistöä, niin Merkel pyrkinee todennäköisesti muodostamaan hallituksen joko SPD:n tai vihreiden kanssa.

Suuri koalitio tai yhteistyö vihreiden kanssa ei liene ongelma pragmaattiselle Merkelille, sillä pienempi hallituskumppani joutuisi toimimaan hänen varjossaan ja SPD:n kannatus romahti täysin edellisen Merkelin ja SPD:n suuren koalition jälkeen.

Merkelin neuvottelutilannetta helpottaa se, että SPD ja vihreät eivät halua edelleenkään rakentaa yhteistä koalitiota vasemmistopuolue Die Linken kanssa. Periaatteessahan Saksassa punavihreiden yhteenlaskettu kannatus on kyselyissä ainoastaan muutaman prosenttiyksikön alhaisemmalla tasolla kuin kristillisdemokraattien ja FDP:n.

On myös mielenkiintoista nähdä, onnistuuko eurokriittinen Alternative für Deutschland keräämään lainkaan kannatusta, ja että onnistuuko Piraattipuolue saamaa taas hommansa kasaan? Viime vuonna piraatit keräsivät joissain kyselyissä jopa 8 prosentin kannatuslukuja ja menestyivät myös Berliinin osavaltiovaaleissa, mutta julkisuudessa käydyt sisäiset kiistat ovat vieneet puolueelta poliittista uskottavuutta.