Mikko Majander: Lissabonin sopimus ja Euroopan puolustus

Suomi on ollut innokas tiivistämään Euroopan unionin puolustusyhteistyötä, jopa niin, että täällä on annettu Lissabonin sopimuksen lausekkeelle keskinäisestä avunannosta enemmän periaatteellista merkitystä kuin muissa EU:n jäsenmaissa. Keskustelu Euroopan ”strategisesta autonomiasta” ja yhteisestä puolustuksesta on kuitenkin voimistumassa myös muualla.

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

Suomi on ollut innokas tiivistämään Euroopan unionin puolustusyhteistyötä, jopa niin, että täällä on annettu Lissabonin sopimuksen lausekkeelle keskinäisestä avunannosta enemmän periaatteellista merkitystä kuin yleensä EU:n jäsenmaissa. Keskustelu Euroopan ”strategisesta autonomiasta” ja yhteisestä puolustuksesta on kuitenkin voimistumassa myös muualla.

 

ELÄKKEELLÄ OLEVA SUURLÄHETTILÄS Jaakko Blomberg kiinnitti tällä palstalla keväällä huomiota siihen, että Suomen turvallisuuspolitiikassa muhii linjakysymys: Miten Euroopan unionin Lissabonin sopimukseen sisältyvää lauseketta jäsenmaiden keskinäisestä avunannosta tulisi tulkita?

”Yhteisymmärrys vallitsee siitä, että Suomi ei voi eristäytyä tai olla ulkopuolinen, jos lähialueellamme tai muualla Euroopassa turvallisuus on uhattuna – tai paremminkin, kun aseellinen hyökkäys jo on tapahtunut. Erimielisyys näyttää koskevan sitä, minkälaiseen toimintaan Suomi on valmis tai velvoitettu ryhtymään tällaisessa tilanteessa.”

Keskustelu eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä on sittemmin kiihtynyt. Suomi on edelleen profiloitunut sen kehittämisen ja tiivistämisen innokkaana kannattajana, mutta tuosta Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitteesta ollaan enimmäkseen hissukseen. Useimmiten koko kysymys kuitataan viittaamalla siihen, että muissa maissa lausekkeelle ei panna juurikaan painoa – mikä lieneekin täysin totta.

EU:n Nato-maissa ei solidaarisuuslausekkeen sanahelinälle tarvitse korvaa juuri lotkauttaa, kun keskinäisen avunannon hoitaa tosipaikan tullen yhteinen puolustusliitto. Sotilaallisesti liittoutumattomien jäsenmaiden on näin parasta edelleen ankkuroida turvallisuutensa muihin elementteihin.

Tästä huolimatta oli kiinnostavaa kuulla Paasikivi-Seuran tilaisuudessa, kuinka Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo muotoili huolensa Euroopan heikentyneestä turvallisuustilanteesta:

”Kaikkein oleellisinta on kuitenkin vahvistaa Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitetta. Mitä virkaa hyvillä suunnitelmilla ja rakenteilla on, jos EU-maat eivät tiukan paikan tullen olekaan valmiita auttamaan toisiaan? Suomen tulkinta on, että avunantolauseke on jäsenvaltioita yhtäläisesti velvoittava, joka edellyttää unionin jäsenmailta valmiutta konkreettisen avun antamiseen. Eduskunnan kanta vuodelta 2006 on, että hyökkäys yhtä EU-jäsenvaltiota kohtaan merkitsisi muiden apuun tuloa monin keinoin, mukaan lukien sotilaalliset toimet. On nimenomaan Suomen etu työskennellä sen eteen, että muut EU:n jäsenmaat tulkitsisivat avunantovelvoitetta samalla tavalla.”

Seuraavaan hengenvetoon Orpo totesi, ettei halunnut rakentaa pilvilinnoja: ”EU ei vielä pitkään aikaan ole meille puolustusratkaisu.” Mutta aika korkealle tavoitehierarkiassa hän tuon avunantovelvoitteen kuitenkin asetti.

 

DONALD TRUMPIN PUHEET JA LINJAUKSET ovat saaneet muun muassa Saksan liittokanslerin Angela Merkelin toteamaan, että Euroopan on otettava parempi vastuu puolustuksestaan. Saksalaisten sosiaalidemokraattinen ajatushautomo Friedrich Ebert Stiftung ehti jo sitä ennen polkaista pystyyn projektin, joka kokoaa yhteen puolustuspoliittisia näkemyksiä kaikista EU-maista.

Hankkeen tulokset ovat nyt ilmestyneet tuhdissa kokoomateoksessa Strategic Autonomy and the Defence of Europe – On the Road to a European Army? (Dietz). Kalevi Sorsa -säätiön järjestää sen pohjalta yhdessä FESin kanssa keskustelutilaisuuden, jossa Euroopan turvallisuutta ja puolustusta käsittelevät kirjan toimittajat Anna Maria Kellner ja Uwe Optenhögel sekä siihen Suomen osuuden kirjoittanut Henna Hopia ja kansanedustaja Erkki Tuomioja.

Englanninkielinen tilaisuus pidetään maanantaina 11. syyskuuta klo 17–19 Paasitornin Juho Rissanen -salissa. Tervetuloa!