Missio-orientoitunut politiikka ohjaa innovaatiovetoisen kasvun ja kestävän kehityksen tielle

Innovaatiotaloustieteilijä Mariana Mazzucatosta on tullut viime vuosina yksi talouspoliittisen keskustelun näkyvimmistä hahmoista Euroopassa, jonka ajatukset markkinoita luovasta ja suuntaavasta valtiosta sekä missio-orientoituneesta tiede- ja innovaatiopolitiikasta ovat suosittuja eri puolilla poliittista kenttää. Mazzucaton kädenjälki on näkynyt esimerkiksi Britannian konservatiivihallituksen teollisuustrategiassa.

EU-komissio taas aikoo vastata kilpailuun Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa omaksumalla missio-orientoituneen tiede- ja innovaatiopolitiikan yhdeksi EU:n tutkimusrahoituksen lähtökohdaksi. Kyse on huomionarvoisesta kehityksestä, sillä komission esityksessä EU:n rahoituskehykseksi 2021-2027 esitetään EU:n jakaman tutkimusrahoituksen lisäämistä.

Suomessa Mazzucaton tutkimustyö on herättänyt paitsi innostusta tiede- ja innovaatiopolitiikan harjoittajien keskuudessa, mutta valtion yrittäjähenkisyyden korostaminen on myös kirvoittanut kritiikkiä. Tarkastelen alla muutamia teemoja – kuten kontrafaktuaaleja, missio-orientoituneen politiikan keskusjohtoisuutta sekä suhdetta perustutkimukseen– joita on nostettu esiin yrittäjähenkisestä valtiosta ja missio-orientoituneesta politiikasta keskusteltaessa.

Innovaatiopolitiikan kontrafaktuaaleista

Yrittäjähenkisen valtion käsitteen kautta on korostettu, että uusklassisen markkinaepäonnistumisten teoria on riittämätön lähtökohta innovaatiopolitiikan hahmottamiseen, sillä valtiot ovat toimillaan luoneet ja ohjanneet markkinoita yhdessä yksityisten toimijoiden kanssa. Yleiskäyttöiset teknologiat (ICT-, bio- ja nanoteknologia) syntyivät Yhdysvaltojen liittovaltion tukeman perustutkimuksen ja massiivisten julkisten tiede- ja teknologiamissioiden kautta. Valtiolla oli keskeinen rooli etenkin teknologisten vallankumousten alkuvaiheessa.

Mazzucato näkee, että kylmän sodan aikaisista geopoliittisista ja teknologisista missioista pitäisi hakea inspiraatiota tulevaisuuden tiede- ja innovaatiopolitiikan muotoiluun. Missio-orientoitunut politiikka olisi  tulevina vuosina valjastettava ennen kaikkea kestävän kehityksen tavoitteluun.

Missio-orientoituneen politiikan kritiikki on korostanut muun muassa tarvetta kontrafaktuaaleille. Kontrafaktuaali-kriitikoiden mukaan olisi kysyttävä, mitä olisi tapahtunut, jos Yhdysvaltojen liittovaltio ei olisi ohjannut valtavaa rahoitusta missioihin muun muassa Kansallisen terveyssäätiön tai armeijan eri organisaatioiden kautta.

On kuitenkin vaikea hahmottaa, mihin perustuu twitter-keskusteluissa jatkuvasti esiintyvä kontrafaktuaali siitä, että mullistavat teknologiat olisivat joka tapauksessa syntyneet yksityisen yritystoiminnan piirissä tai että vastaavat määrät julkista tutkimusrahoitusta olisi ohjattu yksinomaan tieteen perusrahoitukseen. Keskustelussa on toistuvasti myös viitattu siihen, että missio-orientoitunut politiikka ei ollut optimaalista.

Evolutionaarinen taloustiede on korostanut, että lähtökohta kilpailullisten markkinoiden optimaalisista tuloksista sopii huonosti teknologisen kehityksen, toimialojen tai talouden evolutionaarisen muutoksen kuvaamiseen, sillä teknologista kehitystä ja innovaatiotoimintaa luonnehtii epävarmuus. Tosiasiassa yritykset toimivat erilaisten rutiinien ja peukalosääntöjen pohjalta epävarmuuden vallitessa.

Kontrafaktuaalisella argumentaatiolle on paikkansa tieteessä ja kontrafaktuaalit voivat olla hyödyllinen työkalu policy-tutkimuksessa esimerkiksi yksittäisten politiikkaohjelmien suoraviivaisesti hahmotettavien vaikutusten arviointiin (oliko tukea saanut yritys tutkimusintensiivisempi ja tuottavampi kuin muut yritykset?).

Kontrafaktuaalisen mallin tekeminen pitkien historiallisten ajanjaksojen tarkasteluun on haastava, ellei mahdoton, tehtävä. Tokihan aina voi rakentaa mielekkään kontrafaktuaalin, mutta sen todistaminen mielekkääksi on yhtä haastavaa kuin sen mekanismin osoittaminen, jolle kontrafaktuaalia muodostaa.

Ovatko missiot tarkkaan rajattuja ja keskitettyjä?

Suomen Pankin vanhempi neuvonantaja Tuomas Takalo ja Aalto-yliopiston professori Otto Toivanen ovat nähneet yrittäjähenkisessä valtiossa ja missio-orientoituneessa politiikassa sen vaaran, että julkiset panostukset ohjataan ”tarkasti rajattuihin missioihin”. Toiseksi he näkevät missio-orientoituneessa politiikassa keskittymisen ja ylhäältä ohjaamisen vaaran.

Kritiikki liian tarkasti rajatuista missioista on ylimitoitettua, sillä missio-orientoitunut politiikka ei liity ensisijaisesti yksittäisten yritysten, sektoreiden tai teknologioiden tukemiseen. Pikemminkin missioiden kautta yrityksiä, tutkijoita ja julkisia tahoja haastetaan ratkaisemaan kestävään kehitykseen liittyviä ongelmia.  Uudessa komission raportissa Mazzucato kirjoittaa, että EU-tasolla missio-orientaatio voisi tarkoittaa hiilivapaiden kaupunkien rakentamista, merten puhdistamista muovista tai dementian vastaista kamppailua. Vaikka missiot päätetään poliittisella tasolla, niin käytännössä niiden toteutus hajautetaan eri organisaatioihin ja verkostoihin.

Markkinoita ohjaava missio-orientoitunut politiikka tarjoaa tärkeän näkökulman erityisesti ympäristöongelmien ratkaisuun. Ympäristöverotuksen ja päästökaupan kaltaiset politiikkatoimet eivät yksinään riitä kääntämään kehitystä ekologisesti kestävälle uralle ja yrityssektorin rahoitus on usein liian kärsimätöntä.

Missio-orientoitunut politiikka tukee myös perustutkimusta

Takalo ja Toivanen ovat myös korostaneet, että missio-orientaation sijasta parasta innovaatiopolitiikkaa saattavat olla panostukset opetukseen ja tutkimukseen. Painotus perustutkimukseen panostamisesta on tärkeä, sillä kuten Hannu Vartiaisen ja Allan Seurin Talouspolitiikan arviointineuvostolle tekemät laskelmat osoittavat, yliopistojen reaalinen perusrahoitus on alemmalla tasolla kuin vuonna 2002. Julkiseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan on samoin kohdistunut vuoden 2011 jälkeen merkittäviä leikkauksia.

Mazzucaton tutkimustyöstä ei ole kuitenkaan löydettävissä painotusta koulutuksen ja perustutkimuksen hylkäämisestä. Hän on talouskuripolitiikan sekä koulutus- ja tutkimusleikkausten kriitikko, joka on korostanut julkisen investoinnin merkitystä perustutkimuksesta koko innovaatioketjuun. Vertailun vuoksi Suomessa on kuultu taloustieteellisiä puheenvuoroja, jotka ovat korostaneet, että korkeakoulujen rahoitustarvetta ei voida enää ratkaista julkisen rahoituksen keinoin.

Missio-orientoituneen politiikan käsite heijastelee käsittääkseni sitä, että nykykeskustelussa etsitään uutta yhteiskunnallista perustelua julkisille tutkimuspanostuksille. Valtaosan tutkimuksen aiheista tulee valikoitua tutkijoiden uteliaisuuden ja kiinnostuksen kohteiden kautta ja korkeakoulujen perusrahoitusta tulee vahvistaa, mutta tarvitaan myös julkista tutkimus- ja innovaatiorahoitusta, joka ohjaa tutkijoita ratkaisemaan yhteiskunnallisia haasteita ja konkreettisia missioita.

Antti Alaja