Mistä lisää verotuloja? Kymmenen vastausta
Verotuloja voitaisiin kerätä vuodessa yli kolme miljardia siten, että eriarvoisuus vähenee ja siirtymä fossiilittomaan talouteen etenee. Tällaisista veronkorotuksista huolimatta verotuksen taso suhteessa bruttokansantuotteeseen laskisi vaalikauden aikana.
Petteri Orpon hallitus päättää näillä näkymin huhtikuun kehysriihessä merkittävästä julkisen talouden lisäsopeutuksesta. Hallitus perustelee hallitusohjelmaan verrattuna jopa kolme miljardia euroa korkeampaa sopeutusta EU:n taloussääntöjen vaatimuksilla. Niiden vuoksi sopeutus pitäisi toteuttaa nopeasti, mikä rajaa käytännössä vaihtoehdot suoriin veronkorotuksiin ja menoleikkauksiin. Vielä viime vuoden hallitusohjelmassa hallitus rajasi suoran sopeutuksen vain leikkauksiin, mutta viime viikolla Orpo totesi, että keväällä päätetään myös veronkorotuksista.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen, mistä hallituksen tavoittelemat lisämiljardit voitaisiin kerätä. En sen sijaan ota kantaa siihen, onko hallituksen kaavailema sopeutuksen taso tai ajankohta oikea.
Tarkastelen erityisesti verosopeutusta, sillä useat asiantuntijat ovat esittäneet, että sopeutukseen tulisi käyttää myös veroja. Näin sopeutus voitaisiin kohdentaa tasapuolisemmin myös suurituloisiin. Tammikuussa tähän päätyi Talouspolitiikan arviointineuvosto.
Pääomien veropohjaa voisi vahvistaa yli kahdella miljardilla eurolla
Itse lähtisin hakemaan ensin lisää verotuloja tiivistämällä pääoman tuottojen veropohjaa eli verottamalla verovapaita tai vain matalasti verotettuja kohteita. Näin parannettaisiin samalla verotuksen neutraalisuutta eli tasapuolisuutta, kun samasta tulosta verotettaisiin lähemmäs saman verran veroa. Se on paitsi reilua, myös markkinoiden toiminnan kannalta toivottavaa, kun verotus ei ohjaisi taloutta haitallisella tavalla.
Samalla Suomen verotusta kehitettäisiin progressiivisemmaksi myös rikkaimpien kohdalla. Tällä hetkellä kaikkein suurituloisin prosentti maksaa veroja suhteellisesti vähemmän, sillä matalammin verotetut pääomatulot keskittyvät heille (ks. kuvio 1). Seuraavassa on esitetty erilaisia uudistuksia, joista voisi yhteenlaskettuna kertyä yli kaksi miljardia euroa.
1. Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverotus (+satoja miljoonia euroja)
Listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus on yksi Suomen verotuksen ilmeisimpiä epäkohtia, jonka korjaamista on ehdotettu kymmenissä asiantuntijoiden raporteissa ja tutkimuksissa viime vuosikymmeninä. Viimeksi tammikuussa sitä ehdottivat Talouspolitiikan arviointineuvosto sekä kansainvälinen valuuttarahasto IMF.
Huojennusta kaventamalla voisi kertyä vuositasolla sadoista miljoonista jopa yli puoleen miljardiin euroon lisää verotuloja. Esimerkiksi valtiovarainministeriön työryhmän vuonna 2017 esittämä veromalli lisäisi verotuloja ministeriön staattisen arvion mukaan vuosittain noin 430 miljoonaa euroa. Se kohdistuisi miltei kokonaan suurituloisimpaan kymmenykseen suomalaisista. Vaikutukset riippuvat kuitenkin olennaisesti toteutettavan uudistuksen yksityiskohdista. Täydet vaikutukset syntyisivät vasta muutamien vuosien jälkeen, sillä muutos vaikuttaisi verosuunnitteluun ja osinkojen nostamiseen ainakin alkuvuosina.
Tutkimuksissa on arvioitu, että listaamattomien osakeyhtiöiden verotuki ohjaa varojen käyttöä, mikä haittaa taloutta ja investointeja. Lisäksi huojennus on epäoikeudenmukainen, sillä huojennetusta osinkoverotuksesta hyötyvät lähinnä varakkaat ja suurituloiset. Tämä johtuu muun muassa siitä, että verotuen suuruus perustuu varallisuuteen. Täysimääräisten huojennettujen osinkojen nostaminen edellyttää vähintään 1,9 miljoonan euron tasevarallisuutta. Seurauksena vähävaraisemmat ja pienituloisemmat palkansaajat ja yrittäjät joutuvat maksamaan samansuuruisesta tulosta jopa yli 20 prosenttiyksikköä korkeampaa veroa.
2. Vakuutuskuorien verotus (+satoja miljoonia euroja)
Osingoista ja sijoitustuotteiden myyntivoitoista maksetaan yleensä pääomatuloveroa, kun tuloa kertyy. Veroja ei kuitenkaan tarvitse maksaa, jos tulot kerryttää sijoitussidonnaiseen vakuutukseen eli vakuutuskuoreen. Tällöin veroa maksetaan vasta, kun tuloja nostetaan kuoresta omaan käyttöön.
Kuoreen kertyneistä sijoitustuotoista ei kuitenkaan makseta lainkaan veroa Suomeen, jos omaisuus lahjoitetaan esimerkiksi perillisille ennen tulojen nostamista tai tuloja nostetaan vasta ulkomaille muuton jälkeen. Vakuutuskuoria hyödynnetään nimenomaisesti tämän tyyppiseen verosuunnitteluun, sillä muuten niihin ei tyypillisesti kannata sijoittaa pankkien kulujen ja suoria sijoituksia korkeampien verojen vuoksi. Esimerkiksi suoraan saatujen osinkojen veroprosentti on alempi kuin vakuutuskuoresta nostettujen tulojen.
Vakuutuskuorien avulla voi siis välttää sijoitustuottojen pääomatuloverot jopa kokonaan. Kyse ei ole aivan pienestä ilmiöstä, sillä uusimpien Finanssialan tilastojen mukaan suomalaisiin vakuutuskuoriin on sijoitettu yli 40 miljardia euroa. Lisäksi suomalaisilla on Verohallinnon vuoden 2020 arvion mukaan kuuden miljardin euron sijoitukset ulkomaisissa vakuutuskuorissa.
Taloustieteen tutkijat Marja Riihelä ja Matti Tuomala ovat arvioineet, että vakuutuskuoriin kertyi vuonna 2018 noin 2,2 miljardia euroa tuloja, jotka olivat verotuksen ulkopuolella. Niistä olisi maksettu normaalilla 30 prosentin pääomatuloverokannalla yli 600 miljoonaa euroa veroja. Vakuutuskuoria olisi mahdollista verottaa kuten suoria sijoituksia, jolloin niihin kertyviä osinkoja ja muita tuloja verotettaisiin normaalisti, mutta vastaavasti varojen nostaminen vakuutuskuoresta olisi verovapaata. Vakuutuskuorien veroetua voisi kaventaa myös vakuutuskuorien arvoon perustuvalla verolla. Esimerkiksi yhden prosentin verosta kertyisi vuosittain lähes puoli miljardia euroa. Monet rahoitusalan yritykset perivät sijoituksista korkeampia palvelumaksuja.
Hieman suppeamman veroedun voi saada myös sijoittamalla niin kutsutulle osakesäästötilille. Niiden merkitys on kuitenkin olennaisesti pienempi, sillä niihin on sijoitettu muutamia miljardeja euroja. Osakesäästötilin veroetuja karsimalla voisi siis kertyä muutamia kymmeniä miljoonia euroja. Esimerkiksi tuoreen osakesäästötilin laajennuksen peruminen olisi kasvattanut verotuloja noin viisi miljoonaa euroa. Myös hallituksen omassa esityksessä suhtauduttiin laajennuksen vaikutuksiin kriittisesti.
3. Verovapaiden yhteisöjen osinkojen ja kiinteistötulojen verotus (+satoja miljoonia euroja)
Ulkomaalaisilla sijoittajilla on mahdollisuus sijoittaa suomalaisten yhtiöiden osakkeisiin sekä suomalaisiin kiinteistöihin ilman, että ne maksavat tänne lainkaan veroa. Tämä johtuu siitä, että myös kotimaiset sijoitusrahastot ja muut institutionaaliset sijoittajat sekä esimerkiksi yleishyödylliset säätiöt on vapautettu verosta. Kansainvälisten verosopimusten vuoksi ulkomaisia sijoittajia ei voi syrjiä suhteessa kotimaisiin.
Kotimaisissa tilanteissa verovapauksia voi perustella sillä, että osinkoa verotetaan vasta, kun tulo nostetaan rahastosta. Kansainvälisten sijoittajien kohdalla tämä ei kuitenkaan toteudu. Seurauksena ulkomaiset suursijoittajat saavat etua verrattuna kotimaisiin sijoittajiin, jotka maksavat osingoistaan sekä vuokra- ja puunmyyntituloistaan veroa. Tämä on yksi syy, miksi esimerkiksi metsäomistukset ovat keskittyneet yhä enemmän ulkomaisille sijoittajille.
Ongelma voitaisiin ratkaista perimällä veroa verovapaiden yhteisöjen osingoista sekä niiden Suomessa saamista kiinteistötuloista. Osinkovero voitaisiin toteuttaa esimerkiksi suoraan osingosta perittävänä lähdeverona. Valtiovarainministeriön arvioiden mukaan näistä uudistuksista voisi kertyä satoja miljoonia euroja. Vaikutus riippuu olennaisesti siitä, missä laajuudessa muutos toteutettaisiin ja kuinka korkeaksi veroprosentti asetettaisiin.
4. Kansainvälisen verovälttelyn torjunta (+satoja miljoonia euroja)
Monikansallisten yritysten verovälttelyyn on puututtu viime vuosina niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Tänä vuonna voimaan tullut globaali 15 prosentin vähimmäisvero suuryritysten voitoille on merkittävä uudistus, joka tulee vähentämään voittojen siirtämistä verokeitaisiin.
Uudistuksiin on silti jäänyt puutteita. Veroja voidaan välttää edelleen esimerkiksi siirtämällä voittoja korkojärjestelyillä pääomasijoittajien holdingyhtiöihin matalan veron maihin. Jäljelle jääneitä aukkoja voitaisiin poistaa rajoittamalla edelleen korkojen vähennyskelpoisuutta näissä tilanteissa sekä laajentamalla väliyhteisölainsäädäntöä. Väliyhteisölaki koskee verokeitaisiin rekisteröityjä pöytälaatikkoyhtiöitä. Näillä toimilla voisi kertyä jopa yli sata miljoonaa euroa vuodessa.
Lisää verotuloja voisi kertyä myös puuttumalla varakkaiden yksityishenkilöiden verovälttelyyn. Heillä on mahdollisuus välttää verot täällä kertyneistä sijoitustuotoistaan muuttamalla ulkomaille ennen omaisuuden myyntiä tai sen nostamista esimerkiksi vakuutuskuoresta. Helsingin Sanomat kertoi tällaisista järjestelyistä viimeksi viikonloppuna. Tilanne on epäreilu, sillä esimerkiksi suomalaisen palkansaajan on aina maksettava verot täällä kertyneistä palkkatuloistaan.
Tilanteeseen puuttuminen onnistuisi niin kutsutulla arvonnousuverolla, joka mahdollistaisi myyntivoittojen verottamisen myös muuton jälkeen siltä osin, kun se on kertynyt Suomessa asuessa. Sen seurauksena Suomi verottaisi täällä kertyneitä pääomatuloja siinä laajuudessa, mitä kansainväliset sopimukset oikeuttavat. Tällä hetkellä Suomi luopuu verotusoikeudesta muiden maiden hyväksi, mikä mahdollistaa samalla verovälttelyä.
Arvonnousuvero tai sen tyyppinen sääntely on käytössä lukuisissa länsimaissa. Näiden maiden joukossa olivat niin Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Tanska kuin Yhdysvallatkin. Lisäksi voitaisiin neuvotella verosopimuksia uudestaan matalan verotuksen maiden kanssa. Jos se ei tuota tulosta, olisi myös mahdollista irtisanoa verosopimuksia, kuten esimerkiksi Portugalin kanssa tehtiin Petteri Orpon ollessa valtiovarainministerinä. Tällaisilla uudistuksilla voisi kertyä vuosittain vähintään kymmeniä miljoonia verotuloja.
5. Perintö- ja lahjaverotuksen huojennusten kaventaminen (+satoja miljoonia euroja)
Perintö- ja lahjavero on taloustieteen näkökulmasta hyvä vero, sillä se ei kohdistu itse ansaittuun tuloon eli työhön tai yrittämiseen. Tutkimusten mukaan yritysperintöihin kohdistuvat verot jopa parantavat yritysten toimintaa, kun ne luovat talouteen dynamiikkaa: yritykset siirtyvät verojen myötä paremmin sellaisille omistajille, jotka haluavat kehittää niiden toimintaa. Käsittelin aihetta tarkemmin viime syksynä julkaistussa Ihana kamala perintövero -raportissa.
Perintö- ja lahjaverolla voitaisiin kerätä lisää verotuloja ainakin kahdella tapaa. Ensiksi voitaisiin kaventaa tai poistaa yritysperintöihin kohdistuvaa verohuojennusta. Huojennus hyödyttää lähinnä varakkaita, mutta sen hyödystä yhteiskunnalle kokonaisuutena ei ole näyttöä. Tästä voisi kertyä vuositasolla yli sata miljoonaa euroa. Toinen vaihtoehto olisi muuttaa perintöverotusta progressiivisemmaksi korottamalla suurimpien perintöjen veroja. Esimerkiksi 10 prosenttiyksikön korotuksesta miljoonaperintöihin voisi kertyä vuodessa 200 miljoonaa euroa, vaikka pienten perintöjen veroja samalla alennettaisiin korottamalla perintöveron alarajaa.
6. Rahoitustoimintavero (+satoja miljoonia euroja)
Rahoitusalaa tarvitaan yhteiskunnassa, mutta samalla se aiheuttaa suuria riskejä. Sen vuoksi sitä säännellään ja alaan kohdistuu myös erillisiä maksuja. Osin sääntelyn vuoksi ala on keskittynyt ja sen kannattavuus on korkeaa. Silti rahoitusala on vapautettu arvonlisäverosta, mikä tarkoittaa, että se hyötyy olennaisesti verrattuna muihin toimialoihin, joilla arvonlisään eli muun muassa palkkoihin ja liikevoittoon kohdistuu yleensä 24 prosentin arvonlisävero. Suomessa vakuutusalalta peritään erillistä vakuutusmaksuveroa, joka kompensoi tätä etua. Sitä ei peritä kuitenkaan pankkitoiminnasta.
Kaikissa muissa Pohjoismaissa on käytössä erillisiä rahoitusalan veroja pankeille. Viimeksi Ruotsissa otettiin vuonna 2022 käyttöön suurimmille pankeille niiden hallitsemien varojen arvoon perustuva ”riskivero”. Sitä kertyi jo ensimmäisenä vuonna yli kuusi miljardia kruunua ja veron tasoa on sittemmin korotettu.
Tanskassa ja Norjassa myös pankeilta on peritty ”arvonlisäveroa”, joka on toteutettu kahdella elementillä: henkilökustannuksiin perustuvalla verolla ja ylimääräisellä yhteisöverolla. Tanskassa pankeilta on peritty henkilöstökustannuksiin perustuvaa veroa jo vuodesta 1990 ja tällä hetkellä vero on 15,3 prosenttia henkilöstökustannuksista. Lisäksi Tanskassa pankkien voitoista peritään korotettua 26 prosentin yhteisöveroa, kun muilla yrityksillä veroprosentti on 22. Suomen yhteisöveroprosentti on 20, joka koskee siis myös pankkeja. Norjassa henkilöstökuluihin perustuva vero on viisi prosenttia ja lisäksi pankeilta peritään korotettua 25 prosentin yhteisöveroa, kun muilla yrityksillä vero on 22 prosenttia. Rahoitusala itse esittää usein, että sen korkeampi verottaminen johtaisi työpaikkojen ja alan siirtymiseen muualle. Tanskan kokemukset 1990-luvulta alkaen osoittavat, ettei siellä ole käynyt niin.
Myös Suomi voisi ottaa käyttöön pankeille erillisen veron. Helpointa olisi periä Norjan ja Tanskan tapaan ylimääräistä yhteisöveroa ja henkilöstökustannuksiin perustuvaa veroa tai jompaakumpaa niistä. Suomessa pankkien palkkakustannukset vuonna 2022 olivat Tilastokeskuksen tietojen mukaan noin 1,4 miljardia euroa. Pelkästään Tanskan tasoisesta henkilöstökustannuksiin perustuvasta verosta kertyisi siis yli 200 miljoonaa euroa vuodessa (=1 400 milj. € x 15,3 %). Miltei saman verran lisäverotuloja kertyisi, jos rahoitusalalta perittäisiin neljä prosenttiyksikköä korkeampaa yhteisöveroa Tanskan tapaan (1 080 milj.€ – 900 milj. € = 180 milj. €).
Haittaveroilla voisi vahvistaa julkista taloutta ja ohjata kestävämpään talouteen
Lisää verotuloja voisi kerätä myös muista lähteistä. Tässä osiossa käsitellään muun muassa haittaveroja, joita tarvitaan muun muassa hiilipäästöjen vähentämiseen sekä terveellisempiin elämäntapoihin.
7. Haittaverot tulisi sitoa indekseihin (+satoja miljoonia euroja)
Haittaveroja ovat yleensä valmisteveroja, jotka perustuvat tuotteen ominaisuuteen, kuten alkoholin tai hiilen määrään. Ne eivät siis kasva automaattisesti hintojen nousun myötä, kuten vaikkapa arvonlisävero, joka perustuu tuotteen hintaan. Siksi inflaatio laskee haittaverojen tosiasiallista tasoa, jos siihen ei tehdä hintatason nousua vastaavia korotuksia. Seurauksena esimerkiksi polttoaineiden verotus ei ole tosiasiallisesti noussut, vaikka veron nimellistä tasoa on korotettu usein viime vuosina.
Tämä paitsi heikentää julkista taloutta myös heikentää haittaverojen vaikutusta, millä voi olla pidempiaikaisia vaikutuksia ympäristöön ja terveyteen. Ruotsissa ongelma on ratkaistu sitomalla haittaverojen taso laajasti hintatasoon indeksien avulla. Näin voitaisiin tehdä myös Suomessa. Valtiovarainministeriö arvioi viime vuonna, että näin voisi kertyä vaalikauden jälkeen vuositasolla noin 500–800 miljoonan euron verotulot. Tuotto riippuu siitä, miten laajasti eri haittaverot sidotaan indekseihin ja miten inflaatio kehittyy.
8. Kaivosrojaltiveron korottaminen (+sata miljoonaa euroa)
Suomi otti tänä vuonna käyttöön kaivosrojaltiveron. Sitä voidaan pitää perusteltuna, sillä näin valtio ja paikallisyhteisöt saavat korvauksen kansallisvarallisuuteen kuuluvista malmeista, kun yhtiöt saavat hyödyntää niitä. Veron taso jäi kuitenkin verrattain matalaksi eli 0,6 prosenttiin metallimalmin verotusarvosta. Kansainvälisesti vertaillen 2–4 prosentin taso ei ole erityisen korkea. Esimerkiksi kolmen prosentin kaivosvero tuottaisi arviolta 100 miljoonaa euroa enemmän kuin nykyinen vero. Myös Orpon hallitus on ohjelmassaan sitoutunut korottamaan kaivosveroa vuositasolla 15 miljoonalla eurolla.
9. Veronalennusten peruminen (+satoja miljoonia euroa)
Orpon hallitus korottaa monia erityisesti pienituloisiin kohdistuvia veroja. Esimerkiksi lääkkeiden, liikuntapalvelujen, kulttuuri- ja urheilutapahtumien sekä majoituksen arvonlisäveroa ollaan korottamassa neljällä prosenttiyksiköllä ensi vuonna.
Samaan aikaan veroja myös alennetaan. Esimerkiksi polttoaineveron ja ajoneuvoveron alentaminen heikentää julkista taloutta yli 200 miljoonalla eurolla. Samalla se hyödyttää eniten isopäästöistä autoilua, ja vie Suomea kauemmas ilmastotavoitteista. Lasku tulee maksettavaksi ennen pitkää, kun EU on ottamassa tieliikenteen päästökauppaa käyttöön vuodesta 2027 alkaen. Myös oluen verotusta ollaan alentamassa.
Samoin ansiotuloveroja alennettiin. Siinä yhteydessä hallitus kohdensi noin 70 miljoonan euron ylimääräisen ansiotuloveronalennuksen kaikkein suurituloisimmille yli 10 000 euroa kuussa tienaaville. Hyöty on heille jopa sata euroa kuussa. Suurituloisimpien verojen ja valmisteverojen alennuksia perumalla kertyisi vuosittain satoja miljoonia verotuloja.
10. Kotitalousvähennyksen kaventaminen (+sata miljoonaa euroa)
Kotitalouksilla on mahdollisuus saada valtiolta tukea remontteihinsa ja muihin kotona sekä mökeillä suoritettaviin palveluihin kotitalousvähennyksen kautta. Tuki on varsin mittava eli valtio voi korvata jopa 40 prosenttia ostetun työn kustannuksista. Kotitalousvähennys on iso verotuki myös julkisen talouden kannalta: valtiovarainministeriö arvioi verotueksi tänä vuonna 455 miljoonaa euroa.
Kotitalousvähennys hyödyttää eniten suhteellisen hyvätuloisia, joilla on parhaiten varaa ostaa palveluja. Tutkimusten perusteella kotitalousvähennyksen hyödyt esimerkiksi työllisyydelle ovat epäselviä. Työllisyyden kasvattamisen lisäksi kotitalousvähennyksellä torjutaan harmaata taloutta, sillä sen avulla tehdyt urakat saadaan paremmin verovalvonnan piiriin. Kotitalousvähennyksen kaventaminen esimerkiksi sen ylärajaa alentamalla tuskin heikentäisi näitä vaikutuksia olennaisesti. Jo neljäsosan kavennus kotitalousvähennykseen toisi yli 100 miljoonan euron verotuoton. Kaventaminen olisi myös mahdollista kohdentaa niin, että kotitalousvähennys kohdistuisi nykyistä enemmän päästöjä vähentäviin remontteihin.
Lopuksi
Kolmen miljardin lisäverotulot voitaisiin siis löytää siten, että sillä ei olisi isoa haittaa talouteen. Eriarvoisuus vähenisi ja taloutta saataisiin uudistettua ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämmäksi. Pääomien verotusta koskevat muutokset eivät myöskään vaikuttaisi suomalaisten suureen enemmistöön juuri millään tavalla, sillä pääomien matalasta verotuksesta hyötyvät harvat suurituloiset. Sopeutuksen suuntaaminen varakkaimpiin olisi perusteltua, kun hallituksen tähän asti toteuttamat leikkaukset ovat heikentäneet pienituloisten tilannetta olennaisesti. Samaan aikaan pieni- ja keskituloisten toimeentuloa on heikentänyt kohonnut inflaatio.
Keinoja verosopeutukseen on toki paljon muitakin kuin mitä tässä kirjoituksessa käsittelin. Niitä löytyy esimerkiksi valtiovarainministeriön verokartoituksesta, jonka liitteen 1 listasta nähdään, miten paljon erilaisista veroprosenttien muutoksista saataisiin staattisesti arvioiden verotuloja. Siitä käy muun muassa ilmi, että yhden prosenttiyksikön korotus yhteisöveroon lisäisi verotuloja vuosittain noin 440 miljoonaa euroa. Kuun alussa julkaistu raporttimme arvioi, kuinka tällainen veronkorotus kohdistuisi miltei kokonaan suurituloisiin ja peräti 45 prosenttisesti suurituloisimpaan prosenttiin. Heidän ohellaan yhteisöveron korotus kohdistuisi muun muassa ulkomaisiin sijoittajiin. Vastaavasti yhteisöveron alentaminen tulisi kalliiksi ja hyödyttäisi lähinnä huipputuloisia.
Verojen korottamista voi perustella silläkin, että verotuksen taso suhteessa talouden kokoon ja ihmisten tulotasoon itse asiassa laskee, jos mitään ei tehdä. Kokonaisveroasteen – eli verojen suhteessa bruttokansantuotteeseen – ennakoidaan laskevan vuoteen 2027 mennessä noin 2,5 prosenttiyksikköä suhteutettuna vuoden 2022 tasoon. Euroiksi muutettuna puhutaan noin kahdeksan miljardin euron verotulojen laskusta. Toisin sanoen verot laskisivat kokonaisuutena selvästi, vaikka veroja nostettaisiin kolmella miljardilla eurolla. Lasku johtuu muun muassa siitä, että hiileen perustuvat verot laskevat päästöjen vähentyessä.
Sopeutus on tietenkin siinä mielessä vaikeaa, että päätökset kohdistuvat aina johonkin ryhmään. Ne ovat aina myös arvovalintoja. Esimerkiksi arvonlisäveron korottaminen kohdistuisi suhteellisesti eniten pienituloisiin, joiden tilanne on jo muutoinkin hankala hallituksen leikkausten ja hintatason nousun vuoksi. Edellä kuvaamani pääomien veronkorotukset kohdistuisivat paremmin maksukykyiseen vähemmistöön ja heihin, joita sopeutus ei ole tähän mennessä koskenut.
Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi
Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.