Mistä Turkin mielenosoituksissa on kyse?

Kirjoittaja Hildur Boldt Hildur Boldt

Istanbulista alkunsa saaneet ja sittemmin eri puolille Turkkia levinneet mielenosoitukset näyttävät tulleen monelle yllätyksenä. Oikeus ja kehitys -puolue AKP:n ja pääministeri Recep Tayyip Erdoğanin vuodesta 2002 saakka johtamaa Turkkia on totuttu pitämään Euroopassa menestystarinana. Samaan aikaan, kun monen EU-maan talous on yskinyt, on Turkin kansantalous kasvanut huimaa vauhtia. Vuosien 2002 ja 2012 välillä maan talous kasvoi keskimäärin seitsemän prosenttia vuodessa. Bruttokansantuote asukasta kohden on Turkissa kolminkertaistunut AK-puolueen valtakauden aikana.

Mielenosoittajia Taksim Gezi -puistossa 3.6.2013 (VikiPicture/Wikimedia)
Mielenosoittajia Taksim Gezi -puistossa 3.6.2013 (VikiPicture/Wikimedia)

Etenkin 2000-luvun alkupuolella, maan valmistautuessa aloittamaan jäsenyysneuvottelut Euroopan unonin kanssa, Turkissa tehtiin lukuisia lakimuutoksia, jotka toivat parannuksia muun muassa naisten ja maan eri vähemmistöjen asemaan. AKP:n valtakauden aikana myös Turkissa perinteisesti vahvan armeijan valtaa on rajoitettu tuntuvasti. Kuluvan vuoden aikana on lisäksi otettu useita merkittäviä askeleitaTurkin ja Kurdistanin työväenpuolue PKK:n välisen, lähes 30 vuotta jatkuneen konfliktin ratkaisemiseksi, minkä seurauksena PKK:n joukot aloittivat vetäytymisen Turkista toukokuun alkupuolella.

Ennen kaikkea Turkkia on viime vuosina totuttu pitämään maana, jonka on onnistunut yhdistää islamin usko ja demokratia. Tästä syystä, kun kansannousut Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa alkoivat vuonna 2011, nimesivät monet analyytikot Turkin maaksi, josta diktatuureistaan eroon hankkiutuneiden, muslimienemmistöisten maiden tulisi ottaa mallia.

Mutta mistä sitten kumpuaa tyytymättömyys, joka on ajanut tuhannet turkkilaiset kaduille osoittamaan mieltään viime päivinä?

Oikeus ja kehitys -puolue nousi ensi kerran valtaan Turkissa vuonna 2002, jolloin se sai 34,3 prosenttia äänistä. Vuonna 2007 puolue voitti Turkin parlamenttivaalit jälleen, saaden tällä kertaa 47 prosenttia annetuista äänistä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1983, kun yksi puolue keräsi yli 45 prosenttia äänistä Turkissa. Vuonna 2011 AKP paransi tulostaan entisestään saaden tällä kertaa 50 prosenttia annetuista äänistä; lähes kaksi kertaa niin paljon, kuin maan suurin oppositiopuolue.

Kriitikoiden mielestä pääministeri Erdoğanin hallintotapa on kuitenkin muuttunut sitä autoritaarisemmaksi, mitä kauemmin hän on ollut vallassa. Tapa, jolla hallitus päätti rakentaa yhden Istanbulin keskustan harvoista viheralueista tilalle ostoskeskuksen, paikallisia asukkaita konsultoimatta, toimi lopulta kipinänä viime päivien protesteille. Mutta samanlaisia esimerkkejä AKP-hallituksen lisääntyneestä sanelupolitiikasta on lukuisia.

Istanbulissa moni on esimerkiksi ollut tyytymätön Erdoğanin hallituksen päätökseen rakentaa Bosporin salmen yli kolmas silta. Kriitikoiden mielestä silta – sen sijaan, että se vähentäisi liikenneruuhkia noin 17 miljoonan asukkaan kaupungissa – päin vastoin lisää liikennettä ja johtaa paitsi viheralueiden katoamiseen, myös vesivarojen saastumiseen. Yhä kiistanalaisemmaksi siltahankkeen teki hallituksen hiljattainen päätös nimetä silta sulttaani Selim I:n mukaan. 1400- ja 1500-luvuilla elänyt Selim I kunnostautui, paitsi laajentamalla Osmanivaltakuntaa, myös surmaamalla tuhansia aleveja. Šiiamuslimeihin lukeutuvat alevit muodostavat tätä nykyä arviolta 15 prosenttia Turkin väestöstä.

Paheksuntaa on herättäny myös tapa, jolla AK-puolue on runnonut Turkin parlamentissa, jossa se hallitsee 327 parlamentin 550 paikasta, läpi lukuisia kiistanalaisia lakeja ennätysajassa. Esimerkiksi uudesta laista, jonka on määrä kieltää alkoholin mainostaminen ja rajoittaa sen myytiä, käytiin – laajasta vastustuksesta huolimatta – keskustelua ainoastaan kaksi viikkoa, ennen kuin Turkin parlamentti hyväksyi sen.

Samoin, esimerkiksi viime vuonna voimaan astuneesta, kattavasta koulu-uudistuksesta, ei käyty Turkissa merkittävää julkista keskustelua, eikä sen kummemmin oppositiota kuin erilaisia asiatuntija- tai etujärjestöjäkään kuultu, ennen kuin maan parlamentti hyväksyi uudistuksen. Koulu-uudistuksen vastustajien mielestä hallituksen motiivit olivat suurelta osin uskonnolliset: uuden järjestelmän myötä oppilaiden on mahdollista hakeutua uskonnollisiin imam hatip -kouluihin entistä aikaisemmassa vaiheessa. Useat Turkin johtavien yliopistojen kasvatustieteiden laitokset julkaisivat lehdistötiedotteen, jossa ne tuomitsivat koulu-uudistuksen.

AKP:n valtakaudella myös ilmaisunvapaus on kärsinyt Turkissa. Tämä kävi selväksi viimeistään viime päivien protestien aikana, kun Turkin valtamedia kieltäytyi pitkään uutisoimasta mielenosoituksia. Samaan aikaan, kun ulkomaiset TV-kanavat raportoivat Turkin tapahtumista, keskittyi esimerkiksi uutiskanava CNN:n paikallinen versio, CNN Türk, esittämään eläindokumentteja ja ruoanlaitto-ohjelmia.

Yksin vuonna 2011 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vastaanotti Turkista lähes 9 000 lehdistön- ja ilmaisunvapauteen liittyvää valitusta. Turkin vankiloissa istuu tälläkin haavaa enemmän toimittajia, kuin missään muussa maassa. Vuoden 2013 ehdistönvapausindeksissään Reporters Without Borders -järjestö rankkasi Turkin sijalle 154. Turkkia paremmin listalla sijoittuivat muun muassa Venäjä, Irak ja Burma.

Etenkin maallistuneet turkkilaiset ovat myös huolissaan tavasta, jolla he uskovat islamilaisen AKP-puolueen haluavan muuttaa turkkilaista yhteiskuntaa yhä uskonnollisempaan suuntaan. Esimerkiksi alkoholin verotus on kiristynyt Turkissa AKP:n valtakauden aikana huomattavasti, minkä seurauksena muun muassa Turkin ”kansallisjuoman”, rakin hinta 25-kertaistui vuosien 1998 ja 2012 välillä. Toukokuussa kymmenet Ankaran asukkat kokoontuivat Turkin pääkaupungin keskustaan osoittamaan mieltään. Mielenilmauksen syynä oli tapa, jolla paikallisen metroaseman henkilökunnan kerrottiin nuhdelleen asemalaiturilla suudellutta pariskuntaa kehottaen pariskuntaa ”noudattamaan yleisiä siveyssääntöjä”.

Useiden turkkilaisten naisten oikeuksia ajavien järjestöjen mukaan myös naisten asema on heikentynyt Turkissa viime vuosina, johtuen AKP:n yhä vahvemmin ajamista, konservatiivisista arvoista. Pääministeri Erdoğan on viime vuosina saanut naisasiajärjestöt varpailleen muun muassa abortin vastaisilla puheillaan, sekä ilmoittamalla, että jokaisen turkkilaisnaisen olisi hyvä saada ”vähintään kolme lasta”.

Lopulta Erdoğanin ja AKP:n suosiota on nakertanut myös Turkin hallituksen avoin tuki Syyrian oppositiolle ja tapa, jolla maa on avannut ovensa syyrilaispakolaisille. Turkissa oleskelee tällä haavaa arviolta 300 000 syyrialaispakolaista. Kriitikoiden mielestä Erdoğanin hallituksen Syyria-politiikka on altistanut maan kansalaiset terrorismille, väite, joka sai pontta viimeksi toukokuussa, kun Turkin Syyrian rajalla, Reyhanlın kaupungissa räjähtäneet autopommit surmasivat 51 ihmistä.

Toisin kuin varapääministeri Bülent Arınç, joka pyysi tiistaina mielenosoittajilta anteeksi poliisin liiallista voimankäyttöä ja presidentti Abdullah Gül, joka totesi mielenosoittajien ”viestin tulleen perille”, on pääministeri Erdoğan toistamiseen tuominnut mielenosoittajat ”äärielementteinä” ja kritisonut sosiaalista mediaa. Toistaiseksi näyttää epätodennäköiseltä, että mielenosoitukset johtaisivat Erdoğanin hallituksen eroon, mutta nähtäväksi jää, millainen vaikutus yhä jatkuvilla mielenosoituksilla on Erdoğanin haaveille tulla valituksi Turkin presidentiksi ensi vuonna järjestettävissä presidentinvaaleissa.

Saana-Maria Jokinen on vapaa toimittaja, joka on asunut Istanbulissa. Hän on erikoistunut politiikkaan ja ihmisoikeuksiin Lähi-idässä ja Turkissa. Jokisella on  ihmisoikeuksien maisterin tutkinto (MSc Human Rights)  London School of Econimicsista ja  BA European Studies -tutkinto King’s College Londonista.