Mitä demokratiaa tuetaan – ja miten?

Demokratian tukeminen on noussut monella tapaa ajankohtaiseksi arabikevään jälkeen. Keskeiset demokratiatuen haasteet liittyvät siihen mitä ja miten tuetaan.

EU on pyrkinyt kehittämään demokratiatukea ja sen rahoitusta. Myös eurooppalainen demokratiarahasto (European Endownment for Democracy) on aloittanut toimintansa EU:n eteläisissä ja itäisissä naapurimaissa. Rahasto toimii EU:n komission ja yksittäisten jäsenmaiden tuella. Demokratian tukeminen on noussut korostuneesti esiin myös suomalaisella kehityspoliittisella agendalla. Demokratia ja ihmisoikeudet ovat uuden kehityspoliittisen ohjelman keskeiset periaatteet.

Euroopan ulkoasiain- ja turvallisuuspolitiikan edustaja Catherine Ashton on esitellyt uuden käsitteen `syvä demokratia’. Ashtonin mukaan syvä ja kestävä demokratia edellyttää muitakin demokratian elementtejä kuin vapaat vaalit. Vaalien ohella pitäisi kiinnittää huomiota ilmaisu-, kokoontumis- ja mediavapauteen, itsenäiseen oikeuslaitokseen, korruptionvastaiseen taisteluun sekä turvallisuus- ja lainvalvontasektorien uudistamiseen.

Hyvästä tarkoituksestaan huolimatta, eurooppalainen demokratiatuki on kohdannut haasteita ja kriittisiä huomioita. Euroopan ulkosuhdehallinnon demokratiatuen neuvonantajan Ingrid Wetterqvistin mukaan Euroopan oma kriisi ja sen mukanaan tuomat yhteiskunnalliset ongelmat kuten romanien kohtelu, hyvinvointivaltion heikentäminen ja nuorisotyöttömyys vaikuttavat EU:n uskottavuuteen perusoikeuksien ja -arvojen edistäjänä EU:n ulkopuolella.

Demokratian tukijoita on myös syytetty kaksinaismoraalista, joka tulee näkyviin arvojen ja intressien kohdatessa. Kun länsimaat tarvitsevat öljyä autoritaarisista maista, pidetäänkö silloin arvoista pienempää ääntä?

Mitä ja miten tuetaan?

Aberystwythin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Milja Kurki on tutkinut demokratian tukemista. Mitä tuetaan, on olennainen kysymys demokratiatuessa, sillä demokratia on kiistelty käsite. Sen sosiaalisesti ja historiallisesti määritelty merkitys muuttuu ajassa.

Demokratian määritelmissä on kyse arvojärjestelmistä, poliittisista ja ideologisista arvoista. Kurki toteaa, että demokratian tukeminen edellyttää olettamuksia siitä mikä katsotaan demokratiaksi, keitä ovat demokraattiset toimijat ja kenen demokratiaa tuetaan.

Käsitteen kiistanalaisuus jää kuitenkin usein huomiotta demokratian tukemisessa. Vaikka demokratiatuessa pyritään toimimaan paikallisen kontekstin lähtökohdista, on Kurjen mukaan demokratian käytännöistä olemassa konsensus keskeisten demokratian tukijoiden, kuten EU:n, USA:n, kansalaisjärjestöjen, poliittisten säätiöiden, kesken. Klassinen liberaali demokratia tarjoaa demokratian koko sisällön.

Liberaalin demokratian mallissa keskeistä on talouden ja politiikan erottaminen toisistaan sekä vaalien ja perustuslaillisten oikeuksien painottaminen. Liberaali demokratia ei ole neutraali ja tekninen vaan ideologinen malli.  Ymmärrys demokratiasta liberaalina demokratiana sivuuttaa esimerkiksi sosiaalidemokratian, osallistuvan demokratian, globaalin demokratian ja radikaalin demokratian mallit.

EU on epäpolitisoinut demokratian

EU:n jäsenmailla on hyvin erilaisia demokratian perinteitä. Kurki katsoo kuitenkin EU:n puheen demokratian perinteiden huomioimisesta ja 27 eri (jäsenmaan) demokratian mallin edistämisestä olevan pelkkää retoriikkaa. Sen sijaan EU on epäpolitisoinut demokratian käsitteen keskittymällä teknisiin instrumentteihin.

Demokratiatuen epäpolitisoimiseen liittyy samat vaarat kuin muuhunkin poliittisten päätösten tai toimenpiteiden poliittisuuden kieltämiseen; luodaan yhden totuuden todellisuus, jota on vaikeaa kyseenalaistaa.

Kurjen mukaan EU on demokratian tukijoista silti onnistunein. Monet hyödynsaajat katsovat unioniin päin kaivatessaan sosiaalidemokratiaa. Ne eivät voi pyytää sitä Yhdysvalloilta, sillä se on selväsanaisesti todennut, ettei se tue sosiaalidemokratiaa. EU sitä vastoin huomioi myös taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet demokratiatuessaan.

Poliittisten säätiöiden rooli

Kurki toivoo, että demokratiatuen jakamisen menetelmissä liikuttaisiin pois perinteisessä kehitysyhteistyössä käytettävistä loogisista viitekehyksistä, jotka edellyttävät tiettyä päätepistettä ja mekaanisia askelia sen tavoittamiseksi. Demokratia ei ole lineaarista, joten demokratian asettaminen kausaaliseen malliin on erittäin vaikeaa.

Demokratiatuen keinoissa Kurki toivoi käytettävän vähemmän koulutusta ja enemmän dialogia. Kurjen mukaan mielenkiintoiset keskustelut käydään useimmiten poliittisissa säätiöissä, ja ne ovat onnistuneet virkistämään keskustelua demokratiasta.

Paradoksaalisesti poliittisia säätiöitä on kuitenkin työnnetty laidoille demokratian tukijoina johtuen demokratian epäpolitisoimisesta. Kurjen mukaan demokratiatuessa pitäisikin tehdä paluu poliittisiin säätiöihin.

Lieneekin tarve käydä avointa keskustelua demokratiatuen suunnasta vaihtoehdoista ja keinoista, sillä demokratian tukemisella tai edistämisellä pyritään mitä suurimmassa määrin vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Ja kehityksen taustalla on aina arvovalinnat.

Kirjoitus perustuu Foundation for European Progressive Studies ja Kalevi Sorsa -säätiön järjestämän tutkimus- ja politiikkapäivillä ”Valta kuuluu kansalle. Eurooppalaisen demokratian tulevaisuus” käytyyn keskusteluun eurooppalaisesta demokratiatuesta. Kirjoitus on julkaistu Demokraatissa 19.11. 2013