Miten solidaarisuusveron voisi toteuttaa Suomessa?

Solidaarisuusveroja kerätään tilapäiseen käyttötarkoitukseen suurituloisilta sekä varakkailta. Mallia solidaarisuusveron toteutukseen voitaisiin ottaa Iso-Britannian tuoreista verouudistuksista tai talvisodasta.

Viime viikolla keskusteluun nousi niin kutsuttu solidaarisuusvero, kun Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ehdotti sellaisen tilapäistä käyttöönottoa Suomessa. Aiemmin samaa on ehdottanut vauraiden maiden yhteistyöjärjestö OECD.

Solidaarisuusveroja on ehdotettu koronapandemiasta sekä Venäjän hyökkäysodasta aiheutuneiden kustannusten kattamiseen. Lisäksi niillä voidaan rahoittaa kompensaatioita, joilla tasataan sitä, että kriisien vaikutukset ovat jakautuneet epätasaisesti ihmisten ja yritysten välillä. 

Tässä blogissa käyn läpi esimerkkejä solidaarisuusveroista, sekä sitä, mitä niiden toteutus Suomessa tarkoittaisi. Käsittelen myös niin kutsuttuja windfall-veroja, jollaisen Suomikin on ottamassa käyttöön vuoden vaihteessa.

Solidaarisuusvero tarkoittaa varakkaiden korkeampaa verotusta

Solidaarisuusvero voidaan toteuttaa monella eri tavalla*. Yhteistä erilaisille solidaarisuusveroille on niiden käyttötarkoitus sekä tilapäinen luonne. Niitä kerätään maksukykyisimmiltä eli suurituloisilta ja varakkailta esimerkiksi kriisin aiheuttamien kustannusten kattamiseen. Tyypillisesti solidaarisuusverot on toteutettu korottamalla suurituloisimpien pääomatulojen, ansioiden tai varallisuuden verotusta.

Iso-Britannian oikeistohallituksen valtiovarainministeri Jeremy Huntin viime viikolla esittelemiä veronkorotuksia voi kutsua solidaarisuusveroiksi.

Kaikkien yli 150 000 euroa (125 140 puntaa) vuodessa tienaavien ansiotuloverotus kiristyy noin 1 500 eurolla, kun ylimmän veroluokan alarajaa lasketaan. Myös pääomatulojen verot nousevat, kun niiden verovapaita alarajoja alennetaan. Esimerkiksi suurituloisimmilla osinkoverotus kiristyy vuositasolla noin 700 eurolla ja muiden pääomatulojen verotus 2 000–3 000 eurolla.

Edellä mainitut toimet tarkoittavat suurempia veronkorotuksia suurituloisille. Niiden solidaarisuusvero-luonnetta korostaa se, että useimmat veronkorotuksista ovat voimassa määräajan vuoteen 2028 asti. Siihen asti jäädytetään lisäksi tuloverotuksen sekä perintöverotuksen veroasteikot. Se voidaan tulkita reaalisesti veronkorotukseksi, kun yleinen tulotason nousu johtaa keskimäärin veroprosenttien nousuun. Myös tämä muutos kohdistuu enemmän suurituloisiin.

Jo aiemmin on ilmoitettu, että yritysten voitoista maksettavaa veroastetta nostetaan Iso-Britanniassa ensi vuonna pysyvästi 25 prosenttiin. Kuuden prosenttiyksikön korotus nykyisestä 19 prosentista lisää verotuloja vuositasolla peräti 18 miljardia puntaa. Kansalaisista yritysveron korotus kohdistuu valtaosin rikkaimmalle kymmenykselle, sillä yritysvarallisuus keskittyy niin Iso-Britanniassa kuin muuallakin heille.

Solidaarisuusveroa perittiin Suomessa talvi- ja jatkosodan aikaan

Toisen maailmansodan aikaan ja sen jälkeen sodan kustannuksia katettiin kaikkialla läntisessä maailmassa progressiivisella tulojen ja varojen verotuksella. Suurituloisimpien verotus suhteessa tuloihin nousi esimerkiksi Yhdysvalloissa 70 prosenttiinSittemmin solidaarisuusveroa on käytetty muun muassa finanssikriisien jälkeen Islannissa ja Etelä-Amerikassa. Saksassa sillä katettiin maan yhdistymisen kustannuksia.

Solidaarisuusveroja on käytetty myös Suomessa. Sodan alla vuonna 1938 otettiin käyttöön lisävero armeijan varustamiseksi. Talvi- ja jatkosodan aikana perittiin ylimääräinen 20 prosentin tulovero ja 50 prosentin omaisuusvero. Sodan aikaan myös perintö- ja lahjaveroa korotettiin erityisesti korkeimmassa veroluokissa, jolloin suurten lahjojen ja perintöjen vero nousi yli 90 prosenttiin.

Myös ansiotuloveroasteikossa vuonna 2013 tehtyä ylimmän tuloluokan kahden prosenttiyksikön veronkorotusta on Suomessa kutsuttu solidaarisuusveroksi. Sen käyttöönottoa perusteltiin julkisen talouden vahvistamisella, kun julkisen sektorin velat nousivat aiempaa korkeammalle tasolle finanssikriisin jälkeen. Korkeampi vero oli tarkoitettu tilapäiseksi, mutta sittemmin kaksi seuraavaa hallitusta ovat jatkaneet sen voimassaoloa määräajaksi kausiensa loppuun. 

Ylimmän veroluokan mukaista veroa maksetaan tänä vuonna palkkatuloista siltä osin, kun tulot ylittävät noin 92 000 euroa vuodessa. Seuraavan hallituksen on taas ensi vuonna päätettävä, pidetäänkö suurituloisimpien vero ennallaan tilanteessa, jossa lisää verotuloja tarvitaan kipeästi.

Solidaarisuusvero voidaan toteuttaa myös suppeana windfall-verona

Edellä kuvattujen yleisten solidaarisuusverojen rinnalla on viime aikoina puhuttu niin kutsutuista windfall-veroista, jotka kohdistuvat ylisuuria voittoja tehneisiin yrityksiin. Taustalla on se, että samaan aikaan, kun fossiilisten polttoaineiden sekä fossiilittoman sähkön tuottajat ovat hyötyneet energian hintojen noususta, ovat energiankäyttäjien laskut nousseet. Summat ovat valtavia. Norjan ensi vuoden budjetissa öljy- ja kaasutuottojen ennakoidaan viisinkertaistuvan viime vuoden tasosta noin 130 miljardiin euroon. Voittoihin kohdistuvilla windfall-veroilla voitaisiin kompensoida nousseita kustannuksia kuluttajille ja yrityksille.

EU:ssa päätettiin lokakuussa ottaa käyttöön ensi vuoteen voimassa oleva tilapäinen tuottokatto sähkön tuottajille sekä solidaarisuusmaksu fossiilisten polttoaineiden tuottajille. Ne rajoittavat tietyn rajan ylittäviä voittoja. Suomenkin on siis otettava tämän kaltaiset windfall-verot käyttöön pikatahtia, vaikka elinkeinoministeri Mika Lintilä epäili vielä syyskuussa, että se olisi vuosien prosessi. Valtiovarainministeri Annika Saarikko kertoi tällä viikolla, että Suomen windfall-verot tulisivat voimaan vuoden vaihteessa ja olisivat käytössä EU:n edellyttämän minimiajan eli ensi vuoden.

Windfall-verot eroavat yleisistä solidaarisuusveroista juuri siinä, että ne kohdistuvat suppeasti vain yksittäisille toimialoille, joille kertyy tilapäisesti ennakoitua suurempia – tuulen tuomia – voittoja. Yhteistä windfall-veroilla ja yleisillä solidaarisuusveroilla on niiden tilapäinen luonne sekä niiden kohdistuminen varakkaimpiin eli viime kädessä yritysten omistajiin.

Toisaalta windfall-verot voivat olla myös pysyviä, jolloin ne ovat solidaarisuusverojen sijaan lähempänä yksittäisiin toimialoihin kohdistuvia veroja, joilla yhteiskunta kerää tuloja muun muassa yhteisistä luonnonvaroista. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Norjassa on peritty öljy- ja kaasuyhtiöiden voitoista pysyvästi korkeampaa yhteisöveroa. Norjassa niiden voitosta peritty vero on ollut 78 prosenttia, kun muut yritykset ovat maksaneet 22 prosentin veroa. Suomessa eduskunta käsittelee parhaillaan lokakuussa annettua hallituksen esitystä mineraalien arvoon perustuvasta kaivosverosta, joka tulisi voimaan vuonna 2024.

Yksinkertaisimmillaan windfall-veron voikin toteuttaa ylimääräisen yritysten voittoihin kohdistuvan veron, tai sen korotuksen, kautta. Esimerkiksi Britanniassa öljyn- ja kaasuntuottajien vero voitoista on ollut normaalisti noin 40 prosenttia, mutta se nousee tuoreella päätöksellä 75 prosenttiin vuosiksi 2023–2028. Samalla myös sähköntuottajille otetaan käyttöön normaalin 25 prosentin yhteisöveron päälle 45 prosentin lisävero. Korotettu 70 prosentin vero koskee voittoja siltä osin, kun sähkön hinta ylittää 75 puntaa megawattitunnilta.

Suomelle antamassaan suosituksessa IMF:n kehottaa harkitsemaan yleisempiä solidaarisuusveroja energiayhtiöiden windfall-veron sijaan, sillä jälkimmäiset voivat haitata puhtaan energian investointeja ja vähentää sen tarjontaa. Britanniassa tämä ongelma on kuitenkin ratkaistu rakentamalla ylimääräisiin energiasektorin veroihin kannustinelementti, jolloin investoinnista muun muassa fossiilittoman energian tuotantoon saa verosta vähennettävän hyvityksen.

Pääomatulojen verohelpotusten poistaminen olisi askel kohti solidaarisuusveroa

Suomen nykyinen verotus on solidaarisuusveron irvikuva, sillä tällä hetkellä kaikkein suurituloisin prosentti maksaa keskimäärin vähemmän veroa kuin vähemmän tienaavat (ks. kuvio 1). Keskeinen syy on se, että pääomatulot keskittyvät kaikkein suurituloisimmille ja niitä verotetaan kevyemmin kuin pienempiä ansiotuloja. Käsittelin aihetta tarkemmin blogissani kaksi viikkoa sitten.

Kuvio 1. Keskimääräiset kokonaisveroasteet tuloryhmissä verolajeittain 2018 (tuhansia euroja). Lähde: Riihelä ja Tuomala 2022. Aineistolähde: Tulonjaon kokonaisaineisto 2018, Kulutustutkimus, Tilastokeskus. Kirjoittajien mukaan aineisto aliarvioi varakkaimpien varallisuutta, sillä osa siitä puuttuu aineistosta. Pääomatulovero valtion verotuksessa sisältää myös osingoista maksetun yhtiöveron. Muut verot ja maksut sisältää työnantajan pakolliset sosiaalivakuutukset.

Siksi ensimmäinen askel solidaarisuusveron suuntaan Suomessa olisi se, että suurten pääomatulojen verotusta nostettaisiin erityisesti luopumalla varakkaille kohdennetuista verohelpotuksista. Pelkkä veroprosenttien korotus ei ole ratkaisu, sillä osa pääomatuloista on vapautettu kokonaan tai osittain verosta. Myös OECD on koronan myötä suosittanut veropohjan laajentamista ja verotukien karsimista. Sen sijaan esimerkiksi palkkojen, eläkkeiden tai ansiotulona verotettavien yrittäjätulojen verotukseen ei olisi tarvetta koskea, sillä niistä maksetaan jo nyt progressiivista veroa.

Käsittelin aiemmassa blogissani sitä, miten pääomien veroetuja ja veropohjan aukkoja voitaisiin poistaa. Esimerkiksi vakuutuskuoriin kertyneet tulot ja muut kokonaan verovapaat pääomatulot olisi syytä saada verotuksen piiriin. Lisäksi muun muassa listaamattomien osakeyhtiöiden varakkaiden omistajien osinkoihin kohdistuvasta verohuojennuksesta tulisi päästä eroon. Useissa tutkimuksissa haitalliseksi todetun verotuen määrä on noussut uusimmassa valtiovarainministeriön arviossa jo 830 miljoonaan euroon. Viime viikolla veroedun pienentämistä ehdotti keskustan taustavoimana tunnettu ekonomisti Vesa Vihriälä. Eilen siihen puuttumisen nosti esiin Helsingin Sanomissa taloustieteilijä Sixten Korkman.

Pääomatulojen veroetujen poistaminen olisi siis ensiarvoista, jos Suomessa halutaan edetä solidaarisuusveron suuntaan. Niiden verotuksen progression lisääminen olisi mahdollista myös Iso-Britannian tapaan esimerkiksi korottamalla yhteisöjen voittojen ja pääomatulojen veroasteita.

Britanniasta voisi ottaa mallia myös, jos nämä toimet eivät ole riittäviä. Esimerkiksi ansiotuloverotuksen indeksitarkistusten supistaminen pelkästään ylimmissä tuloluokissa hallituskauden ajan voisi tuoda vuositasolla satoja miljoonia lisää verotuloja. Ansiotuloverotusta on alennettu vuosittain (viime vuosina noin puoli miljardia euroa vuodessa), jotta veroprosentit pysyisivät keskimäärin samoina tulojen kasvaessa. Euromääräisesti näistä veronalennuksista hyötyvät eniten suurituloiset, joten indeksitarkistusten painotuksen suuntaamista enemmän pienituloisiin on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.

Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.

Kuva: waferboard (CC BY 2.0)

* IMF ei Suomelle antamassaan lausunnossa täsmennä, mitä se tarkoittaa kertaluonteisella solidaarisuusverolla. IMF:n talousasioiden johtaja Vitor Gaspar on kuitenkin aiemmin avannut asiaa. Laajemmin aihetta käsiteltiin muun muassa IMF:n raportissa huhtikuussa 2021

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter