Monet suuryritykset ovat siirtyneet arvonluonnista arvonlouhintaan

Rahoitusmarkkinoiden paisumista ja kasvanutta valtaa on kuvattu viime vuosina finanssoitumisen käsitteen kautta. Törmäsin finanssoitumiseen konkreettisesti vieraillessani hiljattain Kansas Cityssä. Tämän keskilännen suurkaupungin sisäosia hallitsevat rahoituslaitosten tornitalot. Suurista toimistotaloista oli ylipäätään vaikea löytää yrityksiä, jotka eivät olisi keskittyneet rahoitus- tai vakuutuspalveluihin. Tämä on todellisuutta useassa amerikkalaiskaupungissa.

Kirjoittaja Antti Alaja Antti Alaja

Rahoitusmarkkinoiden paisumista ja kasvanutta valtaa on kuvattu viime vuosina finanssoitumisen käsitteen kautta. Törmäsin finanssoitumiseen konkreettisesti vieraillessani hiljattain Kansas Cityssä. Tämän keskilännen suurkaupungin sisäosia hallitsevat rahoituslaitosten tornitalot. Suurista toimistotaloista oli ylipäätään vaikea löytää yrityksiä, jotka eivät olisi keskittyneet rahoitus- tai vakuutuspalveluihin. Tämä on todellisuutta useassa amerikkalaiskaupungissa.

Finanssoitumisessa ei ole kuitenkaan kyse pelkästään rahoitussektorin BKT-osuuden kasvusta. Kyse on laajemmin rahoitusmarkkinoiden lyhytjännitteisen logiikan tunkeutumisesta koko talouteen. Tämä käy ilmi professori Bill Lazonickin muutaman kuukauden takaisesta artikkelista Harvard Business Review -lehdessä, jossa hän kuvaa Yhdysvaltojen S&P 500 – listattujen suuryritysten muuttunutta toimintalogiikkaa.

Lazonickin mukaan vuosina 2003–2012 SP 500 -yritykset käyttivät 2.4 biljoonaa dollaria ja 54 prosenttia voitoistaan omien osakkaidensa takaisinostoihin. Takaisinosto-ohjelmia motivoi yritysjohtajien halu nostaa yrityksen osakkeen hintaa, sillä johtajien palkkiot ovat riippuvaisia osakekurssista. Toiseksi rahoitusmarkkinoilla toimivat ”aktivistisijoittajat” vaativat suuryrityksiltä takaisinostoja. Takaisinostojen lisäksi yritykset käyttivät 37 prosenttia voitoistaan osinkojen maksamiseen.

Lazonickin esittämä kuvaus amerikkalaisen kapitalismin nykytilasta on koruton: yritysten voitot eivät heijastu reaalitalouden investoinneiksi ja laajojen kansanryhmien vauraudeksi. Osakeosto-ohjelmien sekä osinkojen maksamisen jälkeen yrityksille ei jää paljon omia varoja investointeihin, tuotekehitykseen tai muuhun pitkän aikavälin toimintaan.

****
Takaisinostoihin liittyvät ongelmat tiedostetaan jo talouslehdistössä ja jopa osakkeenomistajien keskuudessa. Forbesin toimittaja Steve Denning kirjoittaa, että jos yritykset olivat aikaisemmin arvonluojia liiketoimintansa kautta, niin nyt monien yritysten johtajista on tullut arvonlouhijoita. Lyhyen tähtäimen voitonmaksimointi on johtamassa talouden kasvun hidastumiseen, sillä kasvu edellyttää pitkäjänteistä investointi- ja innovaatiotoimintaa, johon suuryrityksillä ei ole usein kärsivällisyyttä.

Rahoitusmarkkinoiden lyhytjännitteisyyden luomat ongelmat eivät liene yhtä räikeitä suomalaisessa tai eurooppalaisessa yrityskentässä. Kansainvälisen talouden lieveilmiöt eivät kuitenkaan ole nykyään pelkästään kansallisia, ja niillä on tapana kantautua Pohjolaankin asti. Kannattaa siis lukea erityisen tarkasti uutiset, joissa kirjoitetaan yritysten osakkeiden takaisinosto-ohjelmista.

Kolumni julkaistiin Demokraatissa 10.10.2014