Näätänen: Suomen eläkejärjestelmä ei ole kestävällä pohjalla

· Ari-Matti Näätänen

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter

Suomen eläkejärjestelmä ei ole kestävällä pohjalla sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Epäkohta on suuri ja se sotii hyvinvointivaltion perusajatusta vastaan. Maailma on jätettävä paremmaksi paikaksi, jotta tulevilla sukupolvilla olisi reilu mahdollisuus jatkaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen tehtävää työtä.

Tulevien sukupolvien taakka eläkemaksun rahoittamisesta nousee viimeisimmän tiedon perusteella suhteettoman korkeaksi. Samaan aikaan tulevaisuuden eläke heikkenee suhteessa yleiseen ansiotasoon. On erittäin kyseenalaista, voivatko 2000-luvulla syntyneet kannattaa nykyistä eläkejärjestelmää. Eläkkeen kehityksen näkökulmasta jo 1970-luvulla syntyneiden ja sitä nuorempien pitäisi esittää itselleen sama kysymys.

Työeläkemaksun suuruus määräytyy bruttopalkan perusteella. Vuonna 2007 palkasta maksettiin 21 prosenttia työeläkejärjestelmän rahoittamiseen. Tällä hetkellä vuonna 2019 maksu on noin 24 prosenttia bruttopalkasta. Tämän hetkisen tiedon mukaan vuonna 2055 vastaava luku on 26 prosenttia, vuonna 2070 se on noin 30 prosenttia ja vuonna 2085 liki 32 prosenttia. Työeläkemaksu nousee siis 11 prosenttiyksikköä vuodesta 2007 vuoteen 2085. Korotus vastaa suurin piirtein kotitalouden kulttuuri- ja vapaa-ajan menoihin käytettävää summaa kuukaudessa.

Kuva työeläkemaksujen noususta on synkentynyt vuosi vuodelta ja se johtuu pääosin syntyvyyden alenemisesta. Vuoden 2019 väestöennusteen kokonaishedelmällisyysluku on 1,35 kun vuoden 2018 väestöennusteessa vastaava luku oli 1,45. Alla olevassa Kuviossa 1 tarkastellaan työeläkemaksujen kehitystä vuosittain eri väestöennusteiden mukaan. Ne ovat tarkentuneet alaspäin vuosi vuodelta.

Kuvio 1. Työeläkemaksujen osuus palkkasummasta (%). Lähde: Eläketurvakeskus 2019

Suomen väestön ikääntyminen on ollut tiedossa jo pitkään. Silti työeläkemaksuille ei ole tehty mitään pitkään aikaan. Oikeastaan maksutasot on pidetty erittäin matalina ennen vuotta 2007 eli ennen nykyistä työeläkelakia. Vuodesta 1996 vuoteen 2006 keskimääräinen työeläkemaksu nousi 21,1 prosentista 21,2 prosenttiin eli 0,1 prosenttiyksikköä (ETK 2019).

Nuorten näkökulmasta maksutaakan lisäksi tarkasteltava myös kertyvää eläkettä. Kun vuonna 2020 keskieläke on noin 52 prosenttia keskiansiosta, vastaava luku vuonna 2085 on noin 43 prosenttia. Näin ollen keskieläke heikkenee noin kymmenen prosenttiyksikköä 65 vuodessa keskiansioihin suhteutettuna. Vaikka keskieläkkeen ostovoima kasvaa ennustejaksolla, tippuu se silti suhteutettuna palkansaajien keskimääräiseen kehitykseen. Alla olevassa Kuviossa 2 on esitetty keskieläke suhteessa keskiansioon 2005—2085.

Kuvio 2. Keskieläke suhteessa keskiansioon (%). Lähde: Eläketurvakeskus 2019

Samaan aikaan kun eläkemaksut nousevat, keskieläke hupenee suhteessa yleiseen ansiotasoon. Toisin sanoen nykyajan lapset, nuoret ja heidän jälkeläisensä maksavat enemmän mutta hyötyvät vanhempia ikäluokkia vähemmän keskiansioon suhteutettuna. Mitä asialle pitäisi tehdä? Seuraavia asioita tulisi tarkastella nopeasti ja yhtäaikaisesti:

  • Syntyvyyden kasvattaminen.
  • Työperäisen maahanmuuton lisääminen.
  • Työeläkemaksujen korottaminen.
  • Eläkemenon sopeuttaminen tuloihin tarkoittaen mm. eläkkeiden leikkaamista.

Politiikalla voidaan vaikuttaa tehokkaimmin työperäiseen maahanmuuttoon, työeläkemaksuihin ja eläkemenon sopeuttamiseen. Epätodennäköistä on, että perhepolitiikalla esimerkiksi vanhempainvapaita uudistamalla, lapsilisien korottamalla tai perhepalveluita vahvistamalla on vaikutusta syntyvyyteen. Puhe ”synnnytystalkoista” voi jopa kääntyä hyvää tarkoitustaan vastaan. Koska syntyvyyden alenemisen trendi tulee todennäköisesti jatkumaan, aikapaine politiikan muutokselle muilla mainituista alueista kasvaa päivä päivältä.

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter