Vartiaisen NordMod2030-raportti hyvinvoinnin luomisesta ja jakamisesta

Kirjoittaja Kalevi Sorsa -säätiö Kalevi Sorsa -säätiö

Juhana Vartiaisen kirjoittamassa raportissa To create and share – the remarkable success Vartianen NordMod-raportin kansiof the Nordic Social-Democratic Model käydään kriittisesti läpi pohjoismaisen mallin taloudellista kestävyyttä ja soveltuvuutta aikaan, jossa pääomat liikkuvat vapaasti maiden rajojen yli, työvoiman tarjonta on globaalia ja demografinen muutos heikentää maiden huoltosuhteita. Raportin keskeinen viesti on, että vaikka malli on onnistunut luomaan oikeudenmukaisen ja taloudellisesti tehokkaan sillan sosialismin ja kapitalismin välille, on sen pystyttävä sopeutumaan uuteen tilanteeseen tai vaarana on mallin asteittainen rapautuminen.

Pohjoismaisen mallin ideaali perustuu kahden erilaisen elementin yhdistämiseen. Kattavat julkiset palvelut, riskien jakaminen ja tulonjakoon tähtäävä politiikka on yhdistetty melko avoimeen ja markkinamyönteiseen talouspolitiikkaan. Keskeinen malliin liittyvä piirre ovat myös sosiaaliset investoinnit kansalaisten inhimilliseen pääomaan sekä naisten osallistuminen työmarkkinoille. Vaikka mallin syntymiseen ovat luonnollisesti vaikuttaneet erilaiset poliittiset ja sosiaaliset päämäärät, on sen toimintalogiikka pääosin erittäin perusteltua myös taloustieteellisin argumentein.

Pohjoismainen malli sisältää useita talouskasvua tukevia piirteitä:

  • Inhimilliseen pääomaan panostaminen ja työmarkkinoilla tarvittavien taitojen kehittäminen julkisin toimin edesauttaa uusien teknologioiden käyttöönottoa, luo edellytyksiä uusille innovaatioille ja nopeuttaa sopeutumista rakennemuutoksiin.
  • Sosiaaliset investoinnit varhaiskasvatukseen vapauttavat naisia lastenhoidosta työmarkkinoille.
  • Toimivat työmarkkinasuhteet tarjoavat kanavan työmarkkinaosapuolten konfliktien ratkaisulle, parantavat ennustettavuutta ja luovat molemmille osapuolille kannustimia parantaa tuottavuutta.

Kapitalististen ja sosiaalidemokraattisten arvojen yhteensovittaminen ei ole ainoastaan mahdollista vaan ne saattavat jopa tukea toisiaan. Pohjoismainen malli on saavuttanut hämmästyttävän hyviä tuloksia tulonjaon, tehokkuuden ja valtion velkaantumisen mittareilla, kun sitä verrataan teollistuneiden maiden kehitykseen maailmansotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Aiempi menestys ei kuitenkaan takaa pärjäämistä myös tulevaisuudessa.

Suurimmat haasteet sisäisiä

Vaikka globaalin talouden ja keskinäisriippuvuuksien maailmassa Pohjoismaat ovat samojen haasteiden edessä kuin muutkin teollisuusmaat, ovat Vartiaisen mukaan suurimmat uhkat pohjoismaisen mallin tulevaisuudelle sisäisiä. Kestävyysvajeen kaltaiset ongelmat on mahdollista ratkaista oikeilla politiikkatoimilla. Nämä ratkaisut voivat kuitenkin olla liian kivuliaita perinteiselle työväenliikkeelle.

Globaalit pääomamarkkinat takaavat, että taloudelle välttämättömistä pääomista ei ole periaatteessa puutetta. Pääoma etsii kuitenkin samaa tuottoastetta kaikkialla, joten työn osuuden kasvattaminen funktionaalisessa tulonjaossa – yksi työväenliikkeen keskeisimmistä tavoitteista – on muuttunut lähes mahdottomaksi. Tästä seuraa, että matalan inflaation oloissa palkkoja ei voi pitkällä tähtäimellä nostaa tuottavuuden kasvua enempää lisäämättä työttömyyttä ja pääoman pakoa ulkomaille. Työväenliikkeen olisikin keskityttävä erityisesti estämään palkkojen ja työolojen polkemista, mutta huolehdittava samalla siitä, että palkkavaatimukset ovat kokonaisuudessaan maltillisia ja vientiteollisuuden määräämiä.

Keskeinen kysymys työväenliikkeelle tulee olemaan myös sen suhtautuminen työn tarjonnan lisäämiseen. Suomessa työvoiman määrä saattaa laskea tulevina vuosina absoluuttisesti (ei ainoastaan suhteessa työvoiman ulkopuolisten määrään), mikä aiheuttaa valtavia paineita julkiselle taloudelle. Muutoksen voimakkuus pakottaa lisäämään työn tarjontaa lähes keinolla millä hyvänsä: koulutuksella, aktivointitoimilla, eläkeuudistuksilla ja maahanmuutolla. Ensisijaista on kuitenkin nostaa työllisyysastetta parantamalla kannustimia ottaa työtä vastaan sekä pidentämällä työuria.

Vaikka pohjoismaisella mallilla on edellytykset pärjätä myös globaalin talouden oloissa, sosiaalidemokratiasta on tullut tavallaan oman menestyksensä uhri. Se on ”voittanut” siinä mielessä, että yksikään varteenotettava puolue Suomessa ei voi julkisesti ajaa hyvinvointivaltiota alas maksamatta siitä kovaa hintaa seuraavissa eduskuntavaaleissa. Globaalin talouden dynamiikka on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa jakovara on riippuvainen huoltosuhteesta, tuottavuudesta, työvoimakustannuksista, pääoman tuottoasteesta ja työllisyysasteesta.

Näissä oloissa hyvinvointilupauksia olisi tarkennettava ja tarkasteltava kriittisesti. Keskiluokka maksaa jokaisen uuden hyvinvointilupauksen korkeampina veroina tai leikkauksina jostain muualta. Velkaantuminenkaan ei voi jatkua ikuisesti, koska talouskasvu ei tule keskipitkällä aikavälillä todennäköisesti tuottamaan riittäviä ylijäämiä sen taittamiseksi. Tarvitaan tiukkaa työlinjaa, jonka määrittely tulisi tehdä rakentavassa yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa.

Katso raportin esittely:

 

 

 

Juhana Vartiainen on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja. Raportti on osa Pohjolan työväenliikkeen pohjoismaista mallia käsittelevää tutkimushanketta.