Obamacare on mainettaan parempi

· Merja Jutila Roon

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter

Presidentti Obaman visioima Yhdysvaltain terveydenhuollon uudistus Affordable Care Act, eli nk. Obamacare astui voimaan vuodenvaihteessa. Viime kuukausina huomio on keskittynyt teknisiin ongelmiin kirjautumiseen tarkoitetuilla verkkosivuilla sekä vakuutusyhtiöiden yllättäen irtisanomiin ”vanhoihin” sairausvakuutuksiin. Tammikuun alusta ongelmana tulee olemaan vakuutusten käyttöönotto ja vakuutuksen hyväksyvien palveluntarjoajien löytäminen.

Vastoinkäymisten ja uudistusta heikentäneiden kompromissien sijaan tulisi korostaa sitä, kuinka suuri saavutus Obama-hoivan olemassaolo yleensäkään on.

Rajua vastustusta

Se että lähes 50 miljoonaa ihmistä (noin joka kuudes) rikkaassa länsimaisessa valtiossa oli sairausvakuutuksen ulkopuolella vielä vuonna 2013 on eurooppalaisesta näkökulmasta käsittämätöntä. Amerikkalaisessa yksilön vastuuta korostavassa diskurssissa se tosin oli suurelle osalle täysin ok.

Tehtävä ei ole ollut helppo. Vastustajia suututtaa, kun heidän vapauteensa kajotaan ja heidät pakotetaan hankkimaan oikeus saada terveydenhoitoa. Kongressin republikaanit ovat keksineet kaiken mahdollisen hankaloittaakseen jo hyväksytyn lain läpimenoa. Viimeksi lokakuussa republikaanien oikeistosiipi aiheutti jarrutustoimillaan liittovaltion hallinnon sulkemisen ja oli valmis riskeeraamaan maan talouden estääkseen terveydenhuoltouudistuksen saattamisen voimaan.

Kaksi vuosikymmentä edellisestä yrityksestä 

Itseäni ravisteli rankasti se tavallisten ihmisten, opiskelijoidenkin, vihamielinen reaktio jo pelkkää julkisen terveydenhuollon ideaa kohtaan, kun syksyllä 1996 muutin Yhdysvaltoihin.

Bill Clinton oli vuonna 1993 yrittänyt laajentaa amerikkalaisen terveydenhuollon kaikkia koskevaksi, mutta koko hanke meni lopulta metsään. Clinton yritti uudistaa liikaa kerralla. Lisäksi nimittämällä vaimonsa Hillary Rodham Clintonin uudistuksen keulakuvaksi hän onnistui ärsyttämään monia. Professorini puhuivat silloin, että tämän epäonnistuneen yrityksen vuoksi uutta yritystä saadaan odottaa pitkään.

Oikeassa olivat. Vuoden 2000 vaaleissa George W. Bush kommentoi, että kumpa hän voisikin heilauttaa taikasauvaa ja korjata amerikkalaisen terveydenhuollon ongelmat. Bush ei vaivautunut sen enempää tarkentamaan mitä hän tuolla heilautuksella korjaisi. Selvää oli, että hänellä ei olisi kiinnostusta moiseen projektiin.

Vuonna 2004 demokraattien presidenttiehdokas John Kerry ehdotti vähävaraisille suunnatun Medicaid-järjestelmän tulorajojen nostamista ja sairausvakuutusmaksujen kohtuullistamista. Amerikkalaiset äänestivät rikkaimpien verojen alentamisen puolesta, ja Bushin toiselle kaudelle.

Viime vaaleissa Obaman haastaja miljonääriehdokas Mitt Romney puolusti amerikkalaista terveyden­huolto­järjestelmää sanomalla televisiohaastattelussa, että kyllähän vakuuttamattomat ihmiset Yhdysvalloissa hoitoa saavat: ”Kun ihminen saa sydänkohtauksen, ei hän jää kotiinsa kuolemaan. Hänet noudetaan ambulanssilla sairaalaan, ja hän saa hoitoa.” Romney ei ottanut huomioon, että kyseisellä esimerkkihenkilöllä ei olisi ollut pääsyä minkäänlaiseen ehkäisevään hoitoon. Mitenkään ennenkuulumatonta ei ole sekään, että vakuutukseton kuolee odotushuoneeseen ennen hoitoon pääsyä. Toiseksi Romneya ei huolettanut, että potilaan selvitessä leikkauksesta, häntä todennäköisesti odottaisi sellainen lasku että eläkkeelle jäämisestä ei tulisi ikinä mahdollista. Syöpäpotilaan kohtalo vastaavassa tilanteessa olisi varmasti vieläkin huonompi.

Mahdollisuus saada hoitoa

Clintonin yrityksestä on nyt kulunut 20 vuotta. Lakiuudistuksen voimaantulolla on suuri merkitys tavallisille amerikkalaisille, jotka ovat oppineet että lääkäriin ei vain yksinkertaisesti mennä ellei ole pakko. Jokainen pidempään Yhdysvalloissa asunut on ollut tilanteessa, jossa pohtii että onko tilanne niin paha että sen takia kannattaa riskeerata vararikon mahdollisuus (itselläni on onneksi muistona vain hieman vinoon luutunut murtunut sormi).

Ihmisillä ei yksinkertaisesti ole ollut varaa vakuutuksiin. Esimerkiksi ei-vielä-eläkeiässä-oleville appivanhemmilleni yksityisiltä markkinoilta ostettu vakuutus olisi vuonna 2013 maksanut noin $2000 (1500€) kuukaudessa. Tämä summa vastaa puolta amerikkalaisten talouksien keskimääräisistä bruttotuloista. Tammikuun alusta Omaba-hoivan kautta hankittu vakuutus on appivanhemmille aikaisemmasta hinnasta vain viidenneksen (noin $400/ 300€). Eikä lakiuudistus tullut ollenkaan myöhässä: Anopillani on leikkaus tulossa ja sen takia yksityinen vakuuttaja ei olisi häntä huolinutkaan. Ilman Obama-hoivaa hän tuskin pääsisi leikkaukseen – muuten kuin viimetingassa ensiavun kautta. Parin kuukauden lääkäriin pääsyn odotus on ollut piinaavaa, kun tietää olevansa sairas ja tilanteen huononevan päivittäin. Harva tosin on ollut yhtä onnekas sairautensa ajoituksen suhteen.

Appivanhempieni lisäksi yli kaksi miljoonaa amerikkalaista on nyt päässyt sairausvakuutuksen piiriin, ja luku tulee kasvamaan. Vaikka uudistus on päässyt huonosti alkuun, on se kuitenkin todella iso askel oikeaan suuntaan. Päinvastoin kuin nyt väitetään, uskonkin että Obama tullaan historiankirjoissa muistamaan muutenkin kuin presidenttinä, joka ei saanut paljoa aikaan.

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter