Parlamentaarisen työryhmän päätös pakottaa hallituksen paljastamaan velkabluffinsa 

Parlamentaarisen työryhmän tänään julkaisemat päätökset edellyttävät miljardien sopeutusta jo ensi vuodesta alkaen. Päätös joutuu ensimmäiseen testiin huhtikuun kehysriihessä, missä EU:n velkasäännöt edellyttävät hallitukselta arviolta 1,4 miljardin euron sopeutusta. Ensi vuodeksi kaavaillun yhteisöveroalen peruminen olisi ilmeisin keino kohti tavoitetta. Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér avaa kirjoituksessaan parlamentaarisen työryhmän päätösten vaikutuksia.

Finanssipoliittinen parlamentaarinen työryhmä julkisti tänään paljon odotetun julkisen talouden alijäämätavoitteita koskevan raporttinsa. Niin kutsutun velkajarrutyöryhmän päätökset eivät yllättäneet, sillä Yle ehti julkaista raportin keskeiset päätökset jo viime viikolla: valtion ja paikallishallinnon yhteenlasketun alijäämän tulisi olla keskimäärin 3,0 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) vuosina 2027–2033.

Lähivuosien talouspolitiikan kannalta vielä olennaisempi oli velkajarrutyöryhmän asettama tavoite siitä, että alijäämän tulisi olla 2,0–2,5 prosenttia BKT:sta ensi vaalikauden lopussa vuonna 2031. Tavoitetta tarkistetaan vielä tämän vuoden loppuun mennessä, kun talousennusteet ja tiedot talouden tilasta tarkentuvat.

Raportissa on myös arvioitu, millaista sopeutusta tavoite edellyttäisi tämän hallituskauden lopulla ja ensi hallituskauden aikana.

”Nyt sovittuun alustavaan vaalikauden tavoitteeseen pääseminen edellyttäisi VM:n talven 2025 ennusteen perusteella tehtyjen laskelmien mukaan noin 8–11 miljardin euron yhteenlaskettua julkisen talouden vahvistamista vuoteen 2031 mennessä.”

Ilman 8–11 miljardin sopeutusta alijäämät olisivat siis valtiovarainministeriön (VM) mukaan paljon suurempia. Uusimmassa VM:n ennusteessa valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden alijäämän on arvioitu olevan tänä vuonna 5,4 prosenttia ja sen ennakoidaan pysyvän 5,0 prosentin tuntumassa vuoteen 2031 asti (ks. kuvio 1).

Korkeiden alijäämien vuoksi Suomen velka-asteen nousu on kiihtynyt ja velan ennustetaan nousevan BKT:en suhteutettuna jo yli 90 prosenttiin tänä vuonna. Kuviosta 1 nähdään, että koko julkisen talouden alijäämä ei ole aivan yhtä suuri kuin valtion ja paikallishallinnon, sillä eläke- ja muut sosiaaliturvarahastot ovat ylijäämäisiä. Ne mukaan laskien koko julkisen talouden alijäämäksi ennustetaan tänä vuonna 4,5 prosenttia ja VM ennakoi sen laskevan alle 4,0 prosenttiin ennen vuotta 2031. Sosiaaliturvarahastojen huomioiminen helpottaisi siis sopeutusurakkaa noin kolmella miljardilla eurolla.

Työryhmässä eduskuntapuolueet Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta asettuivat raportin asetettujen tavoitteiden taakse. Toisaalta Vasemmistoliittokin jakoi päätösten keskeiset periaatteet (ks. liitteen 7 eriävä mielipide). Kaikki puolueet ovat siis sitoutuneet tavoitteeseen julkisen talouden vahvistamisesta, mutta keskustelu keinoista ei ole kunnolla edes alkanut.

Tässä kirjoituksessa arvioin työryhmän päätöksiä ja niiden merkitystä lähiaikojen talouspolitiikkaan. Ensimmäinen tosipaikka on jo huhtikuun kehysriihessä, jossa nähdään, miten tosissaan hallituspuolueet ottavat nyt sovitut tavoitteet velkaantumisen taittamisesta.

Parlamentaarisen työryhmän tavoitteet on sidottu varsin pitkälti EU-sääntöihin

Esityksen taustalla on viime vuonna eduskuntapuolueiden välillä solmittu sopimus niin kutsutusta velkajarrusta. Sopimuksen yhteydessä päätettiin myös parlamentaarisen työryhmän perustamisesta, ja siitä, että se linjaa jatkossa julkisen talouden rahoitusasematavoitteista (ks. sopimuksesta tarkemmin tästä blogista). Vasemmistoliitto jäi pois myös syksyn sopimuksesta.

Kansallisen velkajarrun vaatimukset eivät vaikuttaneet työryhmän nyt asettamiin rahoitusasematavoitteisiin, sillä sen sopeutusta koskevat ehdot tulevat voimaan vasta vuonna 2033. Lisäksi EU:n finanssipoliittiset säännöt asettavat nykytiedon valossa jopa tiukemmat vaatimukset sopeutukselle kuin kansallinen velkajarru.

Parlamentaarisen työryhmän asettamat tavoitteet onkin johdettu varsin tarkasti juuri EU:n finanssipolitiikan sääntöjen vähimmäisvaatimuksista, vaikka ne menevät ainakin aavistuksen pidemmälle. Tavoitteissa on huomioitu myös se, että parlamentaarinen työryhmä päätti samalla hakea EU:lta sopeutuskauden pidennystä neljästä seitsemään vuoteen. Lyhemmällä sopeutuskaudella vuosien 2027–2031 sopeutus olisi noussut vielä korkeammaksi: raportin arvioissa jopa yli 14 miljardiin euroon.

Tavoitteet on siis johdettu nykyisistä EU-säännöistä, joten niissä ei ole huomioitu mahdollisia tulevia kansallisia tai kaikkiin EU-maihin soveltuvia sääntöpoikkeuksia. Esimerkiksi kohonneiden puolustusmenojen perusteella on mahdollista saada poikkeus sääntöjen soveltamiseen vuoteen 2028 asti. Tällöin vuodesta 2021 alkaen kohonneista puolustusmenoista enintään 1,5 prosenttia suhteessa BKT:en voidaan jättää huomioimatta sääntöjen mukaista alijäämää laskettaessa.

Jo nyt on käyty spekulaatiota siitä, että poikkeusta jatkettaisiin vuoden 2028 jälkeen, sillä sota Ukrainassa jatkuu ja puolustusliitto Nato edellyttää monilta EU-mailta merkittäviä lisäkorotuksia puolustusmenoihin. Poikkeuksen jatko voisi siis helpottaa olennaisesti tulevan hallituskauden sopeutusta, jos rahoitusasematavoitteet sidottaisiin jatkossakin EU-sääntöjen vähimmäisvaatimuksiin. Tietenkään itse velkaantumiseen poikkeukset eivät toisi apua, ne vain lisäisivät kansallista liikkumavaraa velkaantumisen hillinnässä.

Tavoitteet nojaavat epävarmoihin arvioihin, joten niitä pitää päivittää tietojen tarkentuessa

Tulevien poliittisten päätösten ohella tavoiteisiin liittyy muutakin epävarmuutta. Sen vuoksi niitä päivitetään säännöllisesti. Ensi vaalikauden tavoitetta päivitetään siis seuraavan kerran ensi joulukuussa. Suurin epävarmuus liittyy siihen, että luvut nojaavat VM:n julkisen talouden ennusteisiin, jotka eivät ole viime aikoina osuneet aivan kohdalleen – eivätkä tule osumaan jatkossakaan, sillä tulevien talouden liikkeiden tarkka ennustaminen on mahdotonta.

Lisäksi vaikeutta liittyy siihen, että suora sopeutus – siis veronkorotukset ja menoleikkaukset – heikentävät aina kasvua ainakin väliaikaisesti. Myös tämä vaikutus pitää ennakoida tavoitetta asetettaessa.

Raportissa on oletettu, että sopeutuksen vaikutus kasvuun on suhteellisen pieni ja jää väliaikaiseksi. Toisin sanoen niin kutsuttu finanssipoliittinen kerroin raportissa on oletettu 0,6:ksi, jolloin 1,0 prosentin sopeutus heikentää julkista taloutta heti päätöksen jälkeen 0,6 prosentilla suhteessa BKT:een, mutta vaikutus poistuu jo kolmen vuoden aikana.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että raportin skenaarioissa sopeutus jopa vauhdittaa kasvua ensimmäisen vuoden kertapudotuksen jälkeen, sillä paluu aiemmalle kasvu-uralle tulee korkeamman kasvun kautta (ks. raportin liite 5).

Monissa tutkimuksissa on arvioitu, että sopeutuksen haitat voivat olla jopa moninkertaisia ja vaikutukset saattavat jäädä jopa pysyviksi (nk. hystereesi). Juuri hallituksen sopeutus on todennäköisesti yksi syy siihen, että talouskasvu on hyytynyt viime vuosina ja nostanut työttömyysasteen yli 10 prosenttiin.

Huhtikuun kehysriihi on ensimmäinen mittari parlamentaarisen työryhmän päätöksen pitävyydelle

Yhtä kaikki, parlamentaarisen työryhmän asettamat tavoitteet ovat kovia: 8–11 miljardin sopeutus on jopa kolminkertainen verrattuna Orpon hallituksen toteuttamaan 3,5 miljardin euron sopeutukseen tällä hallituskaudella. On epätodennäköistä, että summa muuttuu merkittävästi vuoden lopulla, kun työryhmä päättää lopullisesta tavoitteesta.

Sopeutuksesta huolimatta hallitus on epäonnistunut tavoitteissaan velkaantumisen hillinnässä. Päinvastoin alijäämät ovat kasvaneet ja velkaantuminen on kiihtynyt tällä hallituskaudella. Viime vuoden kehysriihen jälkeen Orpon hallitus sai asiantuntijoilta suurta kritiikkiä, kun se kevään kehysriihessä lopetti sopeuttamisen: yhtäkkiä rahaa riittikin, kun hallitus leipoi suurituloisille ja osakeyhtiöille yli miljardin euron veronalen.

Tässä valossa näytti, että aiemmilla – etenkin pieni- ja keskituloisiin kohdistuneilla – leikkauksilla oli tehty tilaa suurituloisten ja osakeyhtiöiden veronalennuksille. Hallituksen aiemmin toistelemat tavoitteet velkaantumisen hillitsemisestä vaikuttivat bluffilta, jolla peiteltiin yhden joukon etujen ajamista suuren enemmistön kustannuksella.

Viime vuoden kehysriihen jälkeen hallitus vastasi huutoon esittämällä julkisen talouden turvaamiseksi velkajarrua, josta päästiin siis kompromissiin syksyllä. Siksi on merkityksellistä, että velkajarrutyöryhmän tänään asettamat tavoitteet koskevat jo vuotta 2027, jonka budjetista päättää Orpon hallitus.

Työryhmän tavoitteen pohjana olevat EU-säännöt edellyttävät jo ensi vuonna arviolta 1,4 miljardin euron sopeutusta. Tämän verran pitäisi siis kuroa kasaan, kun hallitus kokoontuu huhtikuussa kehysriiheen päättämään loppukautensa talouspolitiikasta.

Jos hallitus ei pääse tavoitteeseen, viime syksyn velkajarrusopimuksen uskottavuus lentää romukoppaan heti kättelyssä. Jos hallitus on tosissaan velkaantumistavoitteensa kanssa, sen olisi helpointa ensimmäisenä peruttaa ensi vuodeksi kaavailemansa yhteisöveronale.

Päätöksen perumisella saisi kasaan jo yli puolet 1,4 miljardista eurosta. Hallitus perusteli päätöstä sen tuomalla kasvulla, mutta asiantuntijat ovat ykskantaan olleet sitä mieltä, että ”yhteisöveron laskeminen on tehoton keino edistää talouskasvua”.

Miljardisopeutuksella on mittavat vaikutukset, joita voi arvioida vain konkreettisten toimien kautta

Jos hallitus läpäisee kehysriihen testin, riittää työtä toki muillakin puolueilla. Myös parlamentaarisen työryhmän sopimuksesta pois jättäytynyt vasemmistoliitto on siis sitoutunut EU:n velkasääntöihin ja siten miljardiluokan sopeutukseen.

Silti yksikään puolue ei ole toistaiseksi esittänyt toimia, joilla saataisiin kasaan edes murto-osaa 8–11 miljardista eurosta. Päätöksiä niistä pitäisi tehdä heti ensi vuoden vaalien jälkeen, kun uusi hallitus tekee ohjelmansa. Puolueilla on siis iso työ, kun ne pohtivat loppuvuoden aikana talouslinjojaan.

Vaikeammaksi urakan tekee se, etteivät pelkät veronkorotukset ja leikkaukset riitä. Lisärahaa pitäisi löytää puolustusmenojen lisäksi muuallekin, kasvu ei synny tyhjästä ja suhdanteisiin pitää osata varautua. Epäilemättä osa puuttuvista miljardeista haetaan suoran sopeutuksen sijaan dynaamisista vaikutuksista satsaamalla kasvuun, sillä liiallinen sopeutus voi hyydyttää talouden ja heikentää julkista taloutta entisestään.

Ja vaikka miljardien löytäminen saattaisi olla yksittäiselle puolueelle kohtuullinen homma, lisävaikeutta syntyy, jos ja kun hallitus pitäisi muodostaa oikeiston ja vasemmiston välillä. Valmiutta veronkorotuksiin, leikkauksiin ja kasvusatsauksiin pitäisi siis löytää laajalta rintamalta.

Demokratian kannalta olisi suotavaa, että keskustelu puolueiden sopeutustoimista ja niiden seurauksista käynnistyisi hyvissä ajoin ennen vaaleja. Miljardisopeutuksella kun voi saada aikaan paljon tuhoa, vähintäänkin vaikutukset ovat mittavat heille, joita päätökset koskettavat. Siksi niille tarvitaan vaaleissa kunnon mandaatti. Äänestäjät voivat arvioida puolueiden tavoittelemien päätösten vaikutuksia vain konkreettisten ehdotusten kautta.

Toistaiseksi yhtälö siitä, miten parlamentaarisen työryhmän tavoitteisiin pyritään, on siis täysin auki. Auki on lopulta myös se, mitä tavoitteisiin sitoutuminen todella tarkoittaa. Kalevi Sorsa -säätiössä yritämme omasta puolestamme etsiä ratkaisuja tavoitteisiin pääsemiseksi. Aihetta pohdittiin jo kaksi viikkoa sitten Veroareenassamme, jonka aiheena oli tarkastella, mistä voitaisiin kerätä lisää verotuloja julkisen talouden vahvistamiseksi. Voit katsoa keskustelut ja esitelmät täältä.

Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta

Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.