Velkajarrutyöryhmän päätös sitoo – tai ei sido – hallitusta, komission mielipiteellä ei ole väliä
Eilen parlamentaarisesti sovittu alijäämätavoite sitoo myös nykyistä hallitusta riippumatta komission mielipiteestä. Silti pääministeri Orpo ja valtiovarainministeri Purra eivät eilen luvanneet sopimuksen edellyttämää lisäsopeutusta. Hallituksen tavoitteet vaikuttavatkin sitovan kaikkia muita paitsi sitä itseään. Viime vuonna se päätti velkaa kasvattavasta miljardiveroalesta, vaikka se on jäämässä omasta alijäämätavoitteestaan 9 miljardilla eurolla. Hallituksen kovat tavoitteet näyttäytyvätkin bluffina, jossa sen todellinen tavoite on ajaa pienen joukon etuja: verotulojen alentaminen suurituloisilta on ollut tärkeämpää kuin sopeuttaminen.
Eduskuntapuolueiden parlamentaarinen työryhmä julkaisi eilen julkisen talouden tavoitteet vuosiksi 2027–2033 (ks. tavoitteista tarkemmin eilisestä kirjoituksestani). Sopeutustavoitteet ovat valtavat, jopa kolminkertaiset verrattuna esimerkiksi nykyhallituksen sopeutukseen:
”Nyt sovittuun alustavaan vaalikauden tavoitteeseen pääseminen edellyttää VM:n talven 2025 ennusteen perusteella tehtyjen laskelmien mukaan noin 8–11 miljardin euron yhteenlaskettua julkisen talouden vahvistamista vuoteen 2031 mennessä.” (raportin s. 11)
Sopeutusurakka pitäisi siis aloittaa jo ensi vuoden budjetissa, jonka valmistelusta päätetään hallituksen huhtikuun kehysriihessä. Eilisten pääministeri Petteri Orpon ja valtiovarainministeri Riikka Purran puheiden perusteella vaikuttaa, ettei hallitus itse ole sitoutunut tavoitteen edistämiseen uusilla päätöksillä.
Sen sijaan Orpo ja Purra lykkäsivät eduskunnan puheenvuoroissaan vastuuta seuraavalle hallitukselle. On syytä kysyä, miksi seuraava hallitus sitoutuisi paljon isompaan urakkaan, jos nykyhallitus ei ole valmis hoitamaan edes pientä osuuttaan, vaikka muste on hädin tuskin kuivunut eilisestä sopimuksesta?
Alijäämätavoite ei riipu komission tulkinnoista
Purra toi esiin eduskunnassa, ettei komissio vaadi Suomelta EU-sääntöjen mukaista sopeutusta ensi vuonna tai edes vuonna 2028. Toisin sanoen edes velkasääntöjen valvoja ei edellytä EU-sääntöjen tiukkaa noudattamista:
”Sekä te että monet muut viittasitte liiallisen alijäämän menettelyyn ja komission vaatimuksiin tämän 1,4 miljardin edestä. Kuitenkin komission tulkinta on tarkentunut: tältä hallitukselta ei vaadita komission suunnalta lisää toimia. […] Ja kun katsotaan seuraavaa hallituskautta, tämä komission tulkinta helpottaa myös tulevan hallituksen ensimmäisen budjetin tekoa. Ensimmäisessä budjetissa ei edellytetä niin suurta säästökokonaisuutta kuin vielä muutama kuukausi sitten näytti todennäköiseltä.”
Joku saattoi tulkita Purran kommenttia niin, että komissio vapauttaa hallituksen uusilta sopeutuspäätöksiltä tänä vuonna. Eilinen parlamentaarisen työryhmän päätös oli kuitenkin puhtaasti kansallinen eikä se perustunut komission tulkintaan vaan valtiovarainministeriön (VM) laskelmiin. Päätöstä ei myöskään ole suoraan sidottu EU-sääntöihin, eli tavoite on niitä hieman tiukempi.
”Tavoitteet ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä valtiovarainministeriön tämänhetkisten laskelmien mukaan EU:n finanssipoliittisten sääntöjen noudattaminen tarkoittaisi seuraavalla vaalikaudella.” (raportin s. 11)
Toisin sanoen velkajarrutyöryhmän päätös sitoo tai ei sido nykyistä ja seuraavaa hallitusta ihan riippumatta siitä, mitä mieltä komissio on. Raportin skenaariolaskelmissa ensi vuoden laskennallinen sopeutusurakka on noin 1,4 miljardia euroa (ks. raportin s. 54 taulukko 4).
Joku saattoi tulkita Purran kommenttia niin, että komissio vapauttaa hallituksen uusilta sopeutuspäätöksiltä tänä vuonna. Eilinen parlamentaarisen työryhmän päätös oli kuitenkin puhtaasti kansallinen eikä se perustunut komission tulkintaan vaan VM:n laskelmiin. Toisin sanoen velkajarrutyöryhmän päätös sitoo tai ei sido nykyistä ja seuraavaa hallitusta ihan riippumatta siitä, mitä mieltä komissio on.
Hallituksen velkatavoitteet näyttävät koskevan kaikkia muita paitsi sitä itseään
Orpon ja Purran eiliset selittelyt vaikuttivatkin siltä, että hallitus on omasta puolestaan valmis heittämään eilisen parlamentaarisen sopimuksen romukoppaan. Saa nähdä, muuttuuko mieli ennen huhtikuun kehysriihtä.
Jos ei muutu, niin käytännössä Orpon hallitus yrittäisi pakottaa seuraavan hallituksen etsimään rahoituksen muun muassa sen kaavailemalle yhteisöveroalelle.
Orpon ja Purran eiliset selittelyt vaikuttivatkin siltä, että hallitus on omasta puolestaan valmis heittämään eilisen parlamentaarisen sopimuksen romukoppaan.
Jotain hallituksen prioriteeteista kertoo, että se päätti viime vuoden keväänä julkista taloutta heikentävistä yli miljardin euron veronalennuksista suurituloisille ja osakeyhtiöille. Päätös tehtiin siitä huolimatta, että hallitus on jäämässä omasta alijäämätavoitteestaan yli 9 miljardilla eurolla.
Hallitusohjelmassa se sopi tavoittelemansa 1 prosentin alijäämää suhteessa bruttokansantuotteeseen, kun uusimassa ennusteessa luku on hallituskauden lopussa 4 prosenttia. Ero on niin valtava, että on syytä kysyä, tavoiteltiinko sitä alunperinkään tosissaan. Sama kysymys koskee myös uutta tavoitetta, joka on yhtä hurjan sopeutuksen takana.
Hallitus siis heitti viime vuonna aiemmat velkatavoitteensa roskakoriin, mutta esitti tämän jälkeen velkajarrua velkaantumisen hillitsemiseksi. Eilisten puheiden jälkeen vahvistuu käsitys, että hallituksen alijäämätavoitteet koskevat kaikkia muita paitsi sitä itseään.
Sen sijaan aivan ilmeistä on, että hallitus on veronalennuksillaan suosinut pientä suurituloisten joukkoa. Niihin on löydetty rahoitus leikkaamalla kaikilta muilta.
**
Kuva: Riikka Purra ja Petteri Orpo Hallitusohjelman julkistustilaisuudessa Säätytalossa 16.6.2023. Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia (CC BY 2.0)
Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi
Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.