Perussuomalaiset valtionhoitajina

Sampo Terho on vaatinut perussuomalaisilta kasvua valtionhoitajapuolueeksi. Paitsi asianmukaista käytöstä se edellyttää päätösten tekoa ja vastuun kantoa myös ikävistä asioista, joihin oppositiosta käsin saattoi vielä suhtautua populistin huolettomuudella.

Tervetuloa siis ”vanhojen puolueiden” joukkoon tekemään pragmaattisia ratkaisuja, joita hallituksen eteen tavalla tai toisella seuloutuu. Raja kompromissien ja takinkäännön välillä on usein hiuksenhieno tai veteen piirretty, ellei pelkkä retorinen painotusero.

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

Sampo Terho on vaatinut perussuomalaisilta kasvua valtionhoitajapuolueeksi. Paitsi asianmukaista käytöstä se edellyttää päätösten tekoa ja vastuun kantoa myös ikävistä asioista, joihin oppositiosta käsin saattoi vielä suhtautua populistin huolettomuudella.

Tervetuloa siis ”vanhojen puolueiden” joukkoon tekemään pragmaattisia ratkaisuja, joita hallituksen eteen tavalla tai toisella seuloutuu. Raja kompromissien ja takinkäännön välillä on usein hiuksenhieno tai veteen piirretty, ellei pelkkä retorinen painotusero.

Kreikan tukipaketteja ovat Keskusta, SDP ja Perussuomalaiset kukin vuorollaan oppositiossa kritisoineet ja hallituksessa siunanneet. Timo Soini on perustellut keikausta ideologisella valtapolitiikalla: ”En halua hajotusvaaleja. Tilallemme tulisivat vihreät, vasemmistoliitto ja RKP. Emme punavihreälle suvaitsevaistolle ovea avaa.”

Perussuomalaisten leikkauslistoilla ovat suosituimpia ja suurimpia säästökohteita olleet kehitysavun ohella ”maahanmuuton kustannukset”. Sisäministeri Päivi Räsänen yritti vaalikeskusteluissa ansiokkaasti tiukata, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, mutta jäi vaille vastauksia.

Nyt uusi hallitus osoittaa lisäbudjetissa varoja turvapaikkahakemusten käsittelyyn, ja maahanmuutto kaikkinensa vaatii varmasti huomattavia lisäpanostuksia ensi vuoden tulo- ja menoarvioon. Valtionhoitajien on tehtävä tarpeellisia ja viisaita ratkaisuja reaaliajassa.

Sama pätee laajemmin eurooppalaiseen pakolaiskriisiin ja sen taakan jakamiseen eri maiden kesken. Soini on väistänyt asiaa viittaamalla siihen, että Suomessa edetään hallitusohjelmassa sovitulla tavalla eli vapaaehtoisuuden pohjalta.

Jyrki Kataisen hallitusta moitittiin ripustautumisesta yksityiskohtaisen hallitusohjelman kirjauksiin, vaikka olosuhteet ja toimintaympäristö muuttuivat rajusti. Nykyisen johtotroikan – kolmen Ässän – ei soisi astuvan samaan miinaan mahdollisten erilinjaisuuksiensa peitoksi.

Niin tai näin, Siperia on hyvää vauhtia opettamassa Juha Sipilää ja Timo Soinia siitä, kuinka hallitsemisen fantastisuus muuttuu traumaattiseksi. Alexander Stubbillahan on siitä jo omakohtaista kokemusta.