Pohjois-Makedonia ottaa uuden hallituksen myötä askeleita taaksepäin ja tarvitsee EU:n tukea enemmän kuin koskaan

Toukokuun alussa Pohjois-Makedonian kansalaiset äänestivät presidentinvaalien toisella kierroksella ja parlamenttivaaleissa. Molemmissa vaaleissa voiton vei kansalliskonservatiivinen VMRO-DPMNE-puolue. Tässä blogikirjoituksessa Kalevi Sorsa -säätiön hankevastaava Jelena Simic arvioi, että Pohjois-Makedonian uusi suunta ei lupaa hyvää maan kehitykselle eikä EU-jäsenyydelle.

Kansalliskonservatiivien vaalivoitto oli odotuksia suurempi

Kuten ennustettiin, nationalistiskonservatiivinen VMRO-DPMNE-puolue otti voiton hallitsevasta sosialidemokraattisesta SDSM-puolueesta 8. toukokuuta järjestetyissä vaaleissa. Vaikka nykyinen SDSM-johtoinen hallitus ei ollut kansalaisten suuressa suosiossa, ei kukaan osannut odottaa näin suurta tappiota.

Parlamenttivaaleissa valittiin 120 edustajaa Pohjois-Makedonian parlamenttiin, Sobranieen. Äänestysprosentti jäi näissäkin vaaleissa matalaksi – vain 55 prosenttia kansalaisista äänesti.

VMRO-DPMNE:n johtama koalitio Sinun Makedoniasi sai äänistä 45 prosenttia  (58 paikkaa), saaden 14 paikkaa enemmän kuin edellisissä, vuoden 2020 vaaleissa. SDSM:n johtama koalitio Eurooppalaisen tulevaisuuden puolesta sai 16 prosenttia äänistä (18 paikkaa), mikä on 18 paikkaa vähemmän kuin viimeksi. SDSM:n kannatus oli viimeksi yhtä heikkoa vuonna 1991, jolloin maa itsenäistyi Jugoslaviasta.

Kolmanneksi eniten ääniä, 18 paikkaa, sai suurimman albaanipuolueen DUI:n Eurooppalainen rintama -koalitio.  Toinen albaanikoalitio, VLEN, sai 14 paikkaa. Uudet poliittiset liikkeet, entisen sosialidemokraatin perustama ZNAM ja radikaalivasemmistolainen ja länsivastainen Levica saivat kumpikin 6 paikkaa.

Pohjois-Makedoniassa presidentti vastaa ulkopolitiikasta ja on asevoimien ylipäällikkö, mutta muuten rooli on varsin seremoniallinen. VMRO-DPME:n Gordana Siljanovska-Davkova voitti istuvan presidentin SDSM:n Stevo Pendarovskin toisella kierroksella prosentein 69–31. Pohjois-Makedonia sai näin ollen ensimmäisen naispresidenttinsä. Äänestysprosentti oli vain 46.

Vaalit sujuivat ilman suurempia epäselvyyksiä, mutta maa sai Etyjin vaalitarkkailuviranomaisilta moitteita kampanjointia varjostaneesta retoriikasta, joka ilmeni muun muassa kansallismielisinä iskulauseina. Myös kampanjarahoituksessa esiintyi ongelmia, erityisesti valvonnan suhteen.

Pettymys edelliseen hallitukseen ja hitaasti edenneet EU-jäsenyysneuvottelut vaikuttivat vaalitulokseen

Pohjois-Makedonia meni toukokuun vaaleihin erittäin monimutkaisessa ja jännittyneessä sisäpoliittisessa tilanteessa. Maa oli jo vuoden 2020 vaaleissa vahvasti jakautunut kahden suuren puolueen, SDSM:n ja VMRO-DPME:n kannattajien kesken. Silloinkin SDSM onnistui vain niukasti muodostamaan hallituksen albaanipuolue DUI:n tuella.

VMRO-DPMNE nojasi kampanjoinnissaan kansallismielisyyteen ja syytti SDSM:ää maan kansallisen identiteetin pettämisestä. Puolue hyödynsi sitä, että SDSM on kansalaisten vastustuksesta huolimatta runnonut läpi muutokset, joiden piti avata maan EU-jäsenyysneuvottelut jo vuosia sitten.

SDSM:n johdolla maa muutti nimensä Makedoniasta Pohjois-Makedoniaksi Kreikan vaatimuksesta ja aloitti Bulgarian painostamana prosessin, jonka tavoitteena on tunnustaa bulgarialainen vähemmistö Pohjois-Makedonian perustuslaissa. Molemmat muutokset aiheuttivat laajoja mielenosoituksia.

SDSM:n tappion taustalla on useita tekijöitä. Puolue lupasi kansalaisille suuria: sosiaalipoliittisia uudistuksia, työllisyyden parantamista, ulkomaisia investointeja, talouskasvua, ja nuorten maastamuuton kitkemistä. Korruption vastainen taistelu ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen olivat EU- ja NATO-jäsenyyksien lisäksi puolueen tärkeimpiä tavoitteita ja SDSM peräänkuulutti vahvasti avoimempaa ja vastuullisempaa hallintoa.

Vaikka puolue saavutti joitakin merkittäviä tavoitteitaan, kuten NATO-jäsenyyden, monet muut lupaukset jäivät toteutumatta tai toteutuivat vain osittain. Korruptioskandaalit ja taloudelliset vaikeudet heikensivät hallituksen uskottavuutta ja suosiota. Ylipäätään kansalaisten usko poliittiseen järjestelmään ja instituutioihin on melko olematonta; pohjoismakedonialaisista vain prosentti luottaa oikeuslaitokseen täysin.

Näyttääkin siltä, että pyrkimys edistää maan EU-jäsenyyttä koitui jälleen SDSM:n kohtaloksi. VMRO-DPMNE oli nostanut vaalien keskeiseksi kysymykseksi sen, missä määrin kansallista identiteettiä tulisi uhrata EU-jäsenyyden vuoksi. Tästä huolimatta SDSM asetti EU:n kampanjansa keskiöön. Tämä oli ongelmallista tilanteessa, jossa kansalaisten usko EU-jäsenyyden toteutumiselle on hyvin matala ja sen kannatus heikompaa kuin koskaan.

Keskittyminen muihin kansalaisten arkea läheisesti koskettaviin asioihin, kuten työllisyyteen, terveydenhuoltoon ja koulutukseen olisi voinut tuoda puolueelle lisää ääniä. Lisäksi se olisi osoittanut vääräksi populistisen vastapuolen pääargumentin, eli sen, että SDSM ei kiinnitä tarpeeksi huomiota maan sisäisiin asioihin.

Vaikka kansalaisten uskon palauttaminen EU:hun on ensisijaisen tärkeää maassa, jossa venäjämielisyys on vahvassa nousussa, teki SDSM taktisen virheen olettaessaan, että sitä kannattaisi lähteä korjaamaan vaalikampanjan kautta tai sen aikana. EU-jäsenyyden kannatus on laskenut tasaisesti vuosikymmenten aikana, eikä muutaman kuukauden mittaisella kampanjalla ollut todellisuudessa mitään mahdollisuuksia kääntää tätä kehityskulkua. 

Taakka ei ylipäätään kuulu pelkästään SDSM:n harteille. EU on osasyyllinen siihen, että maan poliittisesti progressiivisten voimien kannatus on laskenut hitaasti edenneen jäsenyysprosessin myötä.

EU:n on osallistuttava suunnan muuttamiseen ja osoitettava Pohjois-Makedonian kansalaisille, että jäsenyys on sekä saavutettavissa että hyödyllinen. Muuten voidaan olla ihmissuhteista tutussa tilanteessa, missä EU tajuaa mitä se on menettänyt vasta silloin, kun näkee Pohjois-Makedonian jonkun toisen kanssa. Tässä kolmiodraamassa se toinen on valitettavasti Venäjä, joka tavoittelee vaikutusvaltaa myös muissa Länsi-Balkanin maissa.

Mitä vaalitulos tarkoittaa Pohjois-Makedonialle ja Länsi-Balkanille?

Uuden VMRO-DPMNE-johtoisen hallituksen nousu valtaan merkitsee suurta muutosta Pohjois-Makedonian sisä- ja ulkopolitiikassa. Epäonnistumisistaan huolimatta SDSM koalitiopuolueineen on ollut maassa ainoa merkittävä voima, joka on suhtautunut tosissaan EU-integraatioon ja pyrkinyt edistämään muun muassa naisten– ja vähemmistöjen asemaa sekä demokratiaa.

VMRO-DPMNE:n aiemmissa ”saavutuksissa” ei ole hurraamista.

Puolue johti maata viimeksi vuodesta 2006 vuoteen 2017. Aikaa leimasivat poliittiset erimielisyydet, autoritarismi, ja piittaamattomuus oikeusvaltiosta. VMRO-DPMNE ja sen johtaja Nikola Gruevski olivat osallisina useissa korruptioskandaaleissa. Laajin niistä oli vuonna 2015 paljastunut salakuunteluskandaali, jossa selvisi, että hallitus oli salakuunnellut yli 20 000 ihmistä, mukaan lukien politiikkoja, toimittajia ja kansalaisia.

Skandaalia seurasi laajamittainen poliittinen kriisi ja Värikkääksi Vallankumoukseksi kutsutun protestiliikkeen seurauksena järjestettiin ennenaikaiset vaalit. Protesteja johtanut SDSM nousi valtaan vuonna 2017 yhdessä DUI:n albaanipuolueiden koalition kanssa.  

Gruevski tuomittiin myöhemmin korruptioon liittyneistä rikoksista, mutta hän pakeni Unkariin ennen vankeusrangaistuksen alkamista. Viktor Orbáanin hyvä ystävä ja läheinen liittolainen on saanut maasta turvapaikan ja on edelleen siellä maanpaossa.

Uusi hallitus on jo ilmoittanut aikeistaan vahvistaa kansallista identiteettiä ja suojella ”perinteisiä arvoja”. Todellisuudessa “perinteiset arvot” tulevat mitä luultavimmin tarkoittamaan heikennyksiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja naisten asemaan, tiukempaa kontrollia mediasta sekä kansalaisyhteiskunnan ja opposition vaikutusmahdollisuuksien heikentämistä.

Esimakua tulevasta saatiin jo presidentin virkaanastujaisissa. Siljanovska-Davkova aiheutti virkaanastujaispuheessaan diplomaattisen selkkauksen puhuessaan Prespan sopimuksen vastaisesti Makedoniasta eikä Pohjois-Makedoniasta. Seurauksena Kreikan suurlähettiläs poistui paikalta. Sekä Kreikan ulkoministeri että EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen tuomitsivat SIljanovska-Davkovan puheet.

VMRO-DPMNE:n johtama hallitus voi vaikuttaa merkittävästi koko Länsi-Balkanin alueen politiikkaan ja maidenvälisiin suhteisiin. Kansalliseen identiteettiin ja perinteisiin arvoihin nojaava politiikka saattaa herättää huolta naapurimaissa, joissa on merkittäviä etnisiä vähemmistöjä tai historiallisia kiistoja Pohjois-Makedonian kanssa. Uuden hallituksen suhtautuminen albaanivähemmistöön ja bulgarialaiseen vähemmistöön saattaa aiheuttaa jännitteitä erityisesti Albanian ja Bulgarian kanssa.

Myös SDSM:n tulevaisuus on historiallisen vaalitappion jälkeen vaakalaudalla. Puolueen on käännyttävä sisäänpäin ja tehtävä laajaa itsetutkistelua. Odotettavissa on, että heinäkuun puoluekokouksessa valitaan täysin uusi puoluejohto.

Puolueella on kaksi vaihtoehtoa; se voi joko oppia virheistään, uudistua ja säilyttää asemansa ainoana varteenotettava oppositiovoimana tai se voi ajautua sisäiseen kaaokseen; Tällöin sille saattaisi käydä kuten Serbian sosialidemokraattiselle oppositiolle, joka Vučićin vuoden 2012 valtaannousun jälkeen hajosi useaksi puolueeksi ja menetti vaikutusvaltansa täysin.

Olennaista on myös, miten uusi hallitus tulee suhtautumaan EU:hun, nyt kun se ei enää ole oppositiossa ja sen ainoana tavoitteena ei ole SDSM:n hallituksen kritisoiminen. EU:n vaikutusvalta Länsi-Balkanilla voi heiketä, jos VMRO-DPMNE päättää vähentää EU-integraation painoarvoa ja sen sijaan vahvistaa suhteita muihin kansallismielisiin hallituksiin, kuten Unkarin Viktor Orbánin hallintoon.

Tämä voi puolestaan rohkaista muita alueen maita etääntymään EU:sta ja omaksumaan populistisia ja autoritaarisia hallintotapoja. Se heikentäisi alueen demokratiakehitystä ja vakautta.

Vaaleissa kärjistyi taistelu Länsi-Balkanin albaanien herruudesta

Noin 25 prosenttia pohjoismakedonialaisista on etnisesti albaaneja ja 60 prosenttia makedonialaisia. Kahden suurimman väestöryhmän suhteet eivät aina ole olleet ruusuiset. Vuosituhannen alussa maa välttyi vain täpärästi sisällissodalta.

Vuonna 1999 Kosovossa riehunut sota ajoi satoja tuhansia albaanipakolaisia Pohjois-Makedoniaan. Vuoden 2001 alussa asemaansa tyytymättömät Pohjois-Makedonian albaanikapinalliset (Kansallinen vapautusarmeija, NLA), aloittivat hyökkäykset Pohjois-Makedonian turvallisuusjoukkoja vastaan. Kesän ajan jatkuneet taistelut päättyivät kansainvälisen yhteisön tuella neuvoteltuun Ohridin sopimuksen, joka antoi albaaneille lisäoikeuksia.

Pohjois-Makedonian poliittisessa järjestelmässä on ollut kirjoittamattomana sääntönä, että albaanipuolueet ovat aina mukana hallituksessa. Tällä on pyritty säilyttämään maan poliittinen tasapaino ja vakaus.

Nationalistinen DUI on vuosikausia ollut suurin albaanipuolue. Sekä oikeisto että vasemmistohallitukset ovat tarvinneet sen johtamia koalitioita hallituksen muodostamiseen. Se on antanut puolueelle paljon valtaa ja mahdollistanut tietyn koskemattomuuden. DUI:n lukuisia korruptiotapauksia on katsottu läpi sormien. Tämä oli osasyy sille, että kansalaiset olivat menettäneet luottamuksensa hallitukseen.

Vaalivoitosta huolimatta VMRO-DPMNE:n on jättämässä DUI:n hallituksen ulkopuolelle. Tämä johtuu siitä, että toinen albaanikoalitio VLEN sai 13 paikkaa. Puolueilla on jo keskenään enemmistö, yhteensä 73 paikkaa. VMRO-DPMNE:n uskotaan kuitenkin pyrkivän kahdenkolmasosan enemmistöhallituksen muodostamiseen. Tällöin hallitus voisi muun muassa estää Bulgarian vaatimat perustuslakimuutokset.

VLEN koostuu opposition neljästä albaanipuolueesta. Puolueiden ainoa yhdistävä tekijä on niiden halu murtaa DUI:n hegemonia. Lisää kierroksia tilanteeseen lisää Kosovon pääministerin Albin Kurtin rooli.

Kurti on pyrkinyt laajentamaan vaikutusvaltaansa albaanien keskuudessa Kosovon ulkopuolella, erityisesti Pohjois-Makedoniassa ja Albaniassa. Hän on aktiivisesti tukenut VLEN-koalitiota ja osallistunut Pohjois-Makedoniassa suoraan heidän kampanjointiinsa. Yksi VLENin puolueista on perustuttu suoraan Kurtin Vetëvendosjen sisarpuolueeksi.

Kurti on yrittänyt samaa Albaniassa ja tukenut myös siellä Vetëvendosjen sisarpuoluetta, haastamalla pääministeri Edi Raman vaikutusvaltaa, joka on puolestaan ollut DUI-puolueen tukija.

Raman sosialistisen puolueen asemaa on hyvin vaikea horjuttaa ja Albaniassa Kurtin pyrkimykset ovatkin epäonnistuneet. Yhä nationalistisempaan ja populistisempaan retoriikkaan turvautuva Kurti ei kuitenkaan vaikuta luopuvan halustaan toimia koko Länsi-Balkanin albaanien johtajana. VLENin ottaminen Pohjois-Makedoniaan hallitukseen tuo Kurtin askeleen lähemmäksi tavoitettaan.

Samalla Pohjois-Makedoniassa väestösuhteet kiristyvät. DUI pitää itseään Pohjois-Makedonian albaanien legitiiminä edustajana, varsinkin, kun sen koalitio tuli vaaleissa toiseksi ja sai enemmän ääniä kuin VLEN.

Jo ennen vaaleja DUI uhkaili jatkotoimilla, jos se ei pääse hallitukseen, vaalien jälkeenkin, kun DUI:n koalitioineen on jätetty pois hallitusneuvotteluista.

VMRO-DPMEN on perustellut valintaansa muun muassa sillä, että DUI:n koalitio koostuu muidenkin vähemmistöjen puolueista, ja itse DUI sai vain yhdeksän paikkaa, joka on vähemmän kuin pelkästään albaanipuolueista koostuva VLEN.

Virallisesti VMRO-DPMNE käy vielä hallitusneuvotteluja VLENin ja ZNAMin kanssa, joten nähtäväksi jää miten DUI:n uhkaukset lopulta toteutuvat, jos toteutuvat. Varmaa on, että DUI tulee olemaan oppositiossa; keskiviikkona 29.4. vahvistettiin, että parlamentin uudeksi puhemieheksi on valittu Afrim Gaši. Hän kuuluu VLENiin.

EU ei saa jättää Pohjois-Makedoniaa yksin

VMRO-DPMNE ei ole sama puolue, joka se oli Gruevskin aikana. Se on järjestäytyneempi, ammattitaitoisempi ja taitavampi. Tämä yhdistettynä kansan laajaan tukeen tekee siitä paljon vaikutusvaltaisemman.

Virallisesti uuden hallituksen pääpilareiksi on ilmoitettu eurooppalainen integraatio, taloudellinen kehitys, oikeusvaltioperiaate ja rikollisuuden ja korruption vastainen taistelu.

Kauniiden lupauksien ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Uuden hallituksen tulevia toimia on seurattava tarkkaan. Pohjoismakedonialaiset ovat sisäisesti jakaantuneempia kuin pitkään aikaan. Tämän lisäksi maan rajojen ulkopuolella on voimia, jotka pyrkivät syventämään jakolinjoja.

Pohjois-Makedonian kehityskulku on myös seurausta EU:n laajentumispolitiikasta, joka on osaltaan estänyt maan jäsenyysprosessin etenemisen. EU:n on tunnustettava tämä ja kannettava osansa vastuusta.

Kaiken kaikkiaan Pohjois-Makedonian uusi suunta korostaa EU:n ja kansainvälisen yhteisön roolin tärkeyttä sekä maan että laajemmin koko alueen vakauden ja demokratian tukemisessa. Peliä ei ole vielä menetetty. Uuden hallituksen kanssa pitää tietenkin pyrkiä tulemaan toimeen, ja kannustaa sitä pitämään huolta oikeusvaltiosta ja demokratiasta. Samalla opposition, kansalaisyhteiskunnan ja esimerkiksi nuorten poliittisen osallistumisen tukeminen ovat keinoja, jolla Pohjois-Makedonian kehitykseen voidaan vaikuttaa.

EU on jälleen kerran tilanteessa, jossa mitataan sen vaikutusvaltaa Länsi-Balkanilla. Tilanne tarjoaa hyvän hetken tarkastella myös EU:n instituutioita ja päätöksentekonprosesseja; mitä muutoksia tarvitaan laajentumisprosessin uskottavuuden palauttamiseksi ja laajemman eskalaation välttämiseksi. Aihetta käsiteltiin tarkemmin toukokuussa ilmestyneessä EU:n laajenemista koskevassa raportissamme.

Kuva: Anna Kuokkanen

Hankevastaava
Jelena Simić
jelena.simic@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja vetää säätiön demokratian kehittämisen hanketta Länsi-Balkanilla.