Pohjois-Makedonian tie Natoon – Uusimman jäsenmaan näkökulma

Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys ei olisi ilmoitusasia, vaan sitä edeltäisi monivaiheinen diplomaattinen prosessi. Kalevi Sorsa -säätiö julkaisee apulaisprofessori Aleksandar Spasovin kirjoituksen, joka kertoo Natoon 2020 liittyneen Pohjois-Makedonian tiestä liittokunnan jäseneksi. Spasovin mukaan Pohjois-Makedonia vältti Venäjän vastatoimet maantieteellisen sijaintinsa ja hyvän ajoituksen ansiosta.

27. maaliskuuta 2020 Pohjois-Makedoniasta tuli Naton kolmaskymmenes ja toistaiseksi uusin jäsen. Sotilaalliseen ja poliittiseen liittoumaan jäseneksi pääsemisen prosessi oli mutkikas ja kesti 27 pitkää vuotta. Viimein Pohjois-Makedonian lippu kuitenkin nostettiin Brysselissä Naton päämajan edustalla salkoon 30. maaliskuuta, kolme päivää jäseneksi hyväksymisen jälkeen. Pohjois-Makedonian kahdesta keskeisestä strategisesta tavoitteesta, Naton ja EU:n jäsenyydestä, toinen oli täyttynyt.

Koronaviruspandemian vuoksi asetettujen matkustusrajoitusten takia perinteinen juhlallinen jäsenyysseremonia kutistui vaatimattomaksi tilaisuudeksi, jossa oli paikalla harvalukuinen joukko. Vain kansallislaulun Tänään Makedonian yllä syntyy uusi vapauden aurinko melodia muistutti seremoniaa televisiosta katsoneille makedonialaisille, miksi maa oli niin pitkään pyrkinyt Naton jäseneksi: jotta maan turvallisuus saataisiin mukaan kollektiiviseen turvallisuusjärjestelmään (kuten Naton peruskirjan 5. artiklassa todetaan) ja jotta maa hyväksyttäisiin oleellisesti osaksi länsimaita.

Natoon liittymisen käytäntöihin kuuluvat hakemus, jäsenyyttä koskevat toimintasuunnitelmat sekä niihin sisältyvät puolustuksessa, toimivassa demokratiassa ja poliittisessa vakaudessa ja luotettavuudessa vaadittavat uudistukset, jotta maasta voi tulla liittolainen. Näitä seuraavat Pohjois-Atlantin neuvoston kutsu, liittymispöytäkirjan allekirjoittaminen, kaikkien jäsenmaiden suorittama ratifiointi ja lopulta liittymiskirjan tai ratifioidun Pohjois-Atlantin sopimuksen tallettaminen Yhdysvaltain ulkoministeriöön Washingtoniin.

Pohjois-Makedonian (vuoteen 2019 saakka maan perustuslain mukaan Makedonian tasavalta tai YK:n tilapäisen nimen mukaan ”entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia”) liittymisprosessissa oli näiden kaikkia liittouman jäsenyyttä tavoittelevia maita koskevien vakiintuneiden käytäntöjen lisäksi monia niin maahan itseensä kuin laajempaan alueelliseen kontekstiin liittyviä erityispiirteitä.

Prosessi käynnistyi maan parlamentin vuonna 1993 antamalla päätöslauselmalla. Vuonna 1995 entisen Jugoslavian alueella käytyjen sotien ensimmäisen vaiheen jälkeen – sotien, joissa Makedonia ei ollut suoraan osallisena – maa liittyi Naton rauhankumppanuushankkeeseen, jota monet maat ovat pitäneet jäsenyyden valmisteluna ja odotushuoneena. Vuoden 1999 Nato-johtoisen entistä Jugoslaviaa ja Slobodan Milosevicia vastaan suoritetun sotilasoperaation aikana Makedonia otti vastaan Naton joukkoja ja toimi isäntämaana KFOR-joukkoja perustettaessa. KFOR oli Nato-johtoinen operaatio, jonka tarkoituksena oli turvata rauha ja järjestys sen jälkeen, kun Jugoslavian joukot poistuivat Kosovosta Jugoslavian armeijan ja Naton solmiman Kumanovon sopimuksen mukaisesti.

Vuonna 2001 Nato auttoi Makedoniaa järjestämällä kampanjan maassa toimivan albaanikapinallisten ryhmän NLA:n riisumiseksi aseista konfliktin päättäneen Ohridin puitesopimuksen mukaisesti. Makedonian armeija osallistui myös Naton ISAF-joukkoihin (International Security Assistance Force) Afganistanissa.

Nimi nousee kysymykseksi

Makedonia liittyi ensimmäiseen Naton jäsenyyttä koskevaan toimintasuunnitelmaan (MAP) vuonna 1999 ja jatkoi puolustuksensa ja armeijansa yhdenmukaistamista Naton standardeihin täysjäsenyyteen asti. Vuonna 2003 maa liittyi yhdessä Albanian ja Kroatian kanssa Yhdysvaltain tukemaan Adriatic Charter -hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli valmistella näitä kolmea Balkanin maata Naton jäseniksi.

Vastoin odotuksia ja Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin ilmoitusta Makedoniaa ei kutsuttu Naton jäseneksi Bukarestin huippukokouksessa vuonna 2008. Kreikka esti päätöksen Makedonian nimeä koskeneen pitkään jatkuneen kiistan vuoksi, ja vain Albania ja Kroatia kutsuttiin aloittamaan liittymisneuvottelut Naton kanssa.

Vuonna 2008 alkoi seuraava, hyvin erilainen vaihe Makedonian tiellä kohti Nato-jäsenyyttä. Vaikka maa jatkoi jäsenyyttä koskevia toimintasuunnitelmia ja vahvisti suhteitaan liittouman kanssa, jäsenyyskysymys oli täysin riippuvainen nimikiistan ratkaisusta Kreikan kanssa. Autoritaariseksi vähitellen muuttunut entisen pääministerin Nikola Gruevskin johtama hallitus aloitti historiakampanjan ja täytti pääkaupunki Skopjen antiikinaikaisilla patsailla. Tämä antoi Kreikalle lisää ”perusteita” seistä jäsenyyden tiellä.

Ensimmäinen Ukrainan kriisi vuonna 2014 ja Krimin liittäminen Venäjään olivat käännekohta lännen ja etenkin Yhdysvaltain suhtautumisessa kysymykseen. Keskeneräinen tilanne Naton eteläkolkalla ja Venäjän lisääntyneet aggressiiviset lausunnot kasvattivat länsimaiden painetta kummallakin puolella löytää molempia tyydyttävä ratkaisu sisällöltään järjettömään kiistaan.

Ratkaisun mahdollisti kuitenkin vasta hallituksen vaihtuminen Makedoniassa (ja Kreikan silloisen pääministerin Tsiprasin hallituksen pehmeämpi linja). Vuonna 2018 allekirjoitettiin maiden välinen Prespan sopimus, joka ratkaisi nimikysymyksen. Makedonia muutti nimensä Pohjois-Makedoniaksi ja Kreikka tunnusti erillisen makedonialaisen identiteetin ja kielen ja lopetti maan euroatlanttisen integraation estämisen. Vuonna 2018 Nato kutsui Pohjois-Makedonian aloittamaan liittymisneuvottelut, 2019 maa allekirjoitti liittymispöytäkirjan ja, kuten todettua, maasta tuli Naton täysjäsen vuonna 2020.

Venäjän intressit

Vuoteen 2015 saakka Venäjä ei reagoinut käytännössä mitenkään Pohjois-Makedonian pyrkimyksiin liittyä Naton jäseneksi. Ainoa poikkeus oli vuonna 2001 Makedonian aseellisen konfliktin aikana, kun Venäjä suoraan syytti Naton sotilaallisessa valvonnassa ollutta Kosovoa albaanikapinallisten tukemisesta.

Edes Venäjän presidentti Vladimir Putinin Münchenin turvallisuuskonferenssissa vuonna 2007 pitämän puheen jälkeen Venäjä ei juuri kiinnittänyt huomiota Makedonian Nato-polkuun. Syynä voi olla se, ettei Venäjä uskonut Kreikan ja Makedonian väliseen kiistaan löytyvän ratkaisua, joka oli Makedonian Natoon liittymisen edellytyksenä. Todennäköisempää kuitenkin on, että Venäjää häiritsivät Yhdysvaltain silloisen presidentin Bushin suulliset lausunnot, että Ukraina ja Georgia tulisi myös kutsua Naton jäseniksi.

Ensimmäiset ääneen lausutut reaktiot Venäjältä tulivat Makedonian poliittisen kriisin alettua vuonna 2015. Kriisin laukaisi valtava salakuunteluskandaali, jonka toi julkisuuteen silloinen oppositiojohtaja, myöhemmin pääministeriksi noussut Zoran Zaev. Salakuuntelua oli suorittanut Makedonian tiedustelupalvelu, jota johti pääministeri Gruevskin lähisukulainen.

Kriisi päättyi vuonna 2017 parlamentin valtaukseen, jonka olivat salaa järjestäneet Gruevskin ja väistyvän hallituksen kannattajat, ja hallituksen vaihdokseen sen jälkeen, kun parlamentille oli valittu uusi puhemies. Venäjä totesi useita kertoja, että ”kriisi on Yhdysvaltain ja lännen rahoittama” ja että tavoitteena on ”muuttaa maata”.

Väitteet vaikuttivat absurdeilta, koska Makedonia oli avoimesti pyrkinyt Naton jäseneksi ja pitänyt jäsenyyttä strategisena tavoitteenaan vuodesta 1993 saakka. Väitteitä tulee kuitenkin tarkastella taustaa vasten, jossa geopoliittinen tilanne oli täysin muuttunut Putinin vuoden 2012 presidentiksi paluun sekä Euromaidan-tapahtumien ja ensimmäisen Ukrainan kriisin jälkeen.

Venäjän seuraava reaktio tuli kesken Makedoniassa syksyllä 2018 järjestettyä kansanäänestystä Prespan sopimuksesta. Koska kansalaisilta kysyttiin äänestyksessä, hyväksyvätkö he Prespan sopimuksen Euroopan unioniin ja Natoon liittymiseksi, vastustajien kampanja keskittyi loogisesti mm. maan euroatlanttiseen integraatioon.

”Vastakampanjassa” käytettiin samanlaisia keinoja ja taktiikoita, joita oli nähty Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2016 ja joista monet viittasivat siihen, että Venäjä oli sekaantunut asiaan. Vaikka näitä väitteitä ei (ainakaan) julkisesti osoitettu toteen, Venäjä vastasi äänekkäästi: ulkoministeriön lausunnoissa todettiin, että Pohjois-Makedonia saisi tuta liittoutumispäätöksen seuraukset, koska Venäjä pitää liittoumaa strategisena vastustajanaan.

Tämä huomioon ottaen voidaan todeta, että Pohjois-Makedonian onnistui viedä Natoon liittymisen prosessi päätökseen ja välttää sanallisia hyökkäyksiä kovemmat Venäjän reaktiot ajoituksen ansiosta – ennen Ukrainan tämänhetkistä kriisiä – ja siksi, että Venäjä keskittyy Kaakkois-Euroopan sijaan enemmän Itä-Eurooppaan.

Aleksandar Lj. Spasov toimii apulaisprofessorina Ss. Cyril and Methodius -yliopiston oikeustieteellisessä Iustinianus Primus -tiedekunnassa Pohjois-Makedonian Skopjessa sekä ulkopolitiikkaan, kansainväliseen lakiin ja poliittiseen koulutukseen keskittyvänä politiikan tutkijana ja neuvonantajana. Kirjoituksessa esitetyt kannat ovat kirjoittajan henkilökohtaisia mielipiteitä.

Kuva: Nato