Pohjoismaiset asiantuntijat: hyvinvointipalvelujen yksityistämiseen liittyy isoja riskejä

Ajatuspajat Kalevi Sorsa -säätiö, Arena Idé ja Friedrich Ebert Stiftung Nordic Countries järjestivät 20.5. keskustelutilaisuuden hyvinvointipalvelujen yksityistämisen kokemuksista Pohjoismaissa. Yksityistäminen ja ulkoistaminen aiheuttavat ongelmia kaikkialla. Ruotsissa palvelujen tuottamisesta on jopa tullut rikollisten liiketoimintaa ja niiden laatu on monin paikoin heikentynyt. Ruotsalaisyritykset laajentavat toimintaansa yhä enemmän myös Suomeen. Ongelmia on helpoin torjua ennakolta rajoittamalla yksityistämistä.

Tilaisuudessa aiheesta alustivat ajatuspaja ruotsalaisen Arena Idén johtaja, valtiotieteilijä Lisa Pelling, Norjan hyvinvointipalvelukomitean puheenjohtaja, ekonomisti Jan-Erik Støstad, Ruotsin julkisen sektorin ammattijärjestö Kommunalin erityisasiantuntija Mari Huupponen sekä Jyväskylän yliopiston yliopistonopettaja Ville Ruutiainen. Alustajien lisäksi tilaisuuden paneelikeskusteluun osallistuivat myös eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) sekä ammattijärjestö JHL:n erityisasiantuntija Samuli Sinisalo. Voit katsoa tilaisuuden tallenteen säätiön YouTube-kanavalta. 

Lisa Pelling: ”älkää ottako mallia Ruotsista!” 

Lisa Pelling puhui alustuksessaan Ruotsin hyvinvointipalvelujen yksityistämistä kuvaavan raporttinsa pohjalta, jonka hän on kirjoittanut Mia Laurénin kanssa Friedrich Ebert Stiftungille (Don’t try this at home: Exporting Sweden’s neoliberal welfare experiment). Pellingin keskeinen viesti Ruotsista oli raportin otsikon mukaisesti: don’t try this at home – älkää kokeilko Ruotsin mallia kotimaassanne.  

Pelling kuvasi, kuinka julkisia palveluja on yksityistetty ja ulkoistettu Ruotsissa laajasti jo 1990-alusta alkaen. Ongelmat ovat nähtävissä ja yleinen mielipide on kääntynyt yksityistämistä vastaan. Esimerkiksi koulujen yksityistäminen on johtanut heikkoihin oppimistuloksiin sekä kasvavaan eriarvoisuuteen koulujen välillä sen mukaan, millainen on alueen sosioekonominen asema. Ruotsissa julkisten palvelujen yksityisestä tuottamisesta on myös tullut järjestäytyneen rikollisuuden liiketoimintaa, jota on voitu hyödyntää myös rahanpesussa. 

Pelling kuvasi, kuinka yksityiset yritykset ovat tehneet isoja voittoja painamalla laatua alas, osin jopa laittomasti. Nyt yritykset hyödyntävät voittojen kerryttämiä pääomia laajentaessaan toimintaansa ulkomaille. Pelling kertoi yllättyneensä, kuinka monet yritykset pyrkivät myös Suomen markkinoille. Esimerkkinä hän nosti AcadeMedian, joka hankki viime vuonna Touhula-päiväkotiketjun ja sen 113 päiväkotia ympäri maata. 

Pellingin mukaan ongelmiin on vaikea puuttua jälkikäteen, sillä yksityisillä yrityksillä on varoja, joka tuo niille valtaa vaikuttaa päättäjiin. Palvelujen palauttaminen yksityiseen tuotantoon on vaikeaa myös siksi, että yksityiset hallitsevat siihen tarvittavia resursseja: niillä on sekä toimitilat että henkilökunta, jota tarvitaan palvelujen tuottamiseen. 

Jan-Erik Støstad: ”yksityistettyjä palveluja voidaan palauttaa julkiseen tuotantoon” 

Jan-Erik Støstad kertoi omassa puheenvuorossaan Norjan hallituksen asettaman hyvinvointipalvelukomitean viime syksynä julkaisemasta loppuraportista. Støstad toimi laajaa huomiota saaneen komitean puheenjohtajana. Norjan ohella loppuraportti on herättänyt keskustelua myös Ruotsissa. Komitean päätehtävänä oli tarkastella sitä, kuinka julkisrahoitteiset hyvinvointipalvelut kannattaa tuottaa, ja miten ulkoistettuja palveluja voitaisiin palauttaa julkiseen tuotantoon. 

Komitean keskeinen johtopäätös oli, että hyvinvointipalvelujen ominaispiirteiden vuoksi niitä on hankala tuottaa tehokkaasti ja tasavertaisesti yksityisillä markkinoilla. Tämä johtuu siitä, että ne ovat monimutkaisia peruspalveluja, jotka on suunnattu erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Tämän vuoksi palvelujen laatua on vaikea todentaa, mikä antaa palvelutuottajille informaatioedun, jota ne voivat hyödyntää esimerkiksi voittojensa kasvattamiseen.  

Komitean loppuraportti päätyy siihen, että palveluja voidaan siirtää julkisiksi tai järjestöjen tehtäväksi, jos tähän on poliittista tahtoa. Se vaatii kuitenkin huolellista toteutusta, jossa palvelujen ominaispiirteet otetaan huomioon. Lisäksi on suunnattava rahoitusta julkiseen tai voittoa tavoittelemattomaan palvelutuotantoon sekä torjuttava yksityisten palvelutuottajien poliittista vastustusta. 

Støstad on kirjoittanut tarkemman tiivistelmän loppuraportista Kalevi Sorsa -säätiön blogiin. Tilaisuuden keskustelussa nousi esiin, että vastaava selvitys olisi aiheellista toteuttaa myös Suomessa. 

Yksityistäminen voi heikentää työntekijöiden ja heikompiosaisten perheiden asemaa 

Mari Huupponen keskittyi puheenvuorossaan palvelujen yksityistämiseen työntekijöiden näkökulmasta. Hän tarkasteli tilannetta erityisesti vanhuspalveluissa, joista Kommunal on vastikään julkaissut uuden raportin. Johtopäätös on selvä: työolot ja palkat ovat alalla olennaisesti heikommat yksityisissä yrityksissä. Ne siis kasvattavat voittojaan myös työntekijöiden kustannuksella. 

Ville Ruutiainen tarkasteli alustuksessaan palvelujen yksityistämistä ja markkinoistamista Suomen varhaiskasvatuksessa. Hän on tehnyt aiheesta myös väitöskirjansa. Yksityisen tuotannon osuus varhaiskasvatuksessa on kasvanut Suomessa 2020-luvulla noin viidennekseen. Toisaalta eri paikkakuntien välillä on isoja eroja. Hänen mukaansa yksityistäminen on tuonut eriarvoisuutta Suomen perinteisesti universaaleihin palveluihin.